Mortal Kombat 11 (2019) + Aftermath (2020) arvostelu

Mortal Kombat 11 (2019)

Mortal Kombat 11 (2019) on scifi- ja fantasiavaikutteinen tappelupeli. Tarinamoodi jatkaa siitä mihin Mortal Kombat X:ssä jäätiin. Nyt pöytää pyyhitään oikein kunnolla: saagan aikajana bootataan (juu, taas), joten kertaallen kuolleita hahmoja voidaan vetää uudelleen taisteluun.

MKX:n tarina päättyi kuoleman jumala Shinnokin kukistumiseen, jonka jälkeen Raiden nappasi itselleen Shinnokin voimakkaan amuletin. Amuletti on kuin Tolkienin mahtisormus: se antaa Raidenille mahtavat voimat, mutta samalla nakertaa tämän sielua ja vetää tätä kohti pimeää puolta. Lopulta amuletti ajaa Raidenin hätävarjelun liioitteluun ja hyökkäämään muihin MK-universumin realmeihin.

Kronika (oik.) on Mortal Kombat 11:n pääbossi. Vasemmalla kätyri Geras.

Ja nyt kuvaan astuu uusi hahmo: titaani Kronika, ajan haltija, Shinnokin äiti ja MK11:n pääbossi. Kronika ei hyväksy Raidenin omavaltaisia toimia, vaan kääntää kelloa taaksepäin ja yrittää käynnistää aikajanan uudelleen – ilman Raidenia. Mennyt ja tuleva sekoittuvat.

Tarinamoodissa eniten ruutuaikaa saavat Liu Kang ja Kitana, Raiden, Cage-Blade-perhekolmikko sekä Scorpionin ja Sub-Zeron taistelupari. Kyse on ennen kaikkea Liu Kangin ja Raidenin tarinasta. On ilo nähdä vanhat viholliset eli Scorpion ja Sub-Zero pelaamassa taas kerran samaa maaliin, mutta he jäävät tällä kertaa sivuosaan. Myös Outworldin kaanin asemasta käydään kiivasta kisaa, kun vanha kehno Shao Kahn palaa kuvioihin.

Mortal Kombat 11:n tarinamoodi kietoutuu Raidenin (vas.) ja Liu Kangin (oik.) ympärille. Välissä ihana Jade.

Koska jännää pitää olla, Kronika ei voi noin vain kiepauttaa universumin aikaa hallitsevaa tiimalasia ylösalaisin. Hänen on kerättävä voimia ja rekrytoitava liittolaisia, jotta projekti onnistuu. Samalla Raidenilla on sauma päästä perille Kronikan suunnitelmista ja varmistaa, että Earthrealmin ja Outworldin joukot ovat mukana taistelemassa Kronikaa ja hänen liittolaisiaan vastaan.

Vanhat vihamiehet Sub-Zero (vas.) ja Scorpion tekevät taas yhteistyötä.

Joko voidaan puhua hahmoista? Taikalyhtyä pidempään lukeneet saattavat muistaa, miten sekaisin menin muutama vuosi sitten, kun MKX ilmestyi: kirjoitin peräti kolme erillistä tekstiä siitä, millaisia hahmoja MKX:ssä oli ja ei ollut:

MKX:ää pelatessani toivon sarjan seuraavaan osaan erityisesti seuraavia hahmoja: Jade, Sareena, Skarlet, Nitara, Meat ja Noob Saibot. Yli puolet toiveista toteutui. Messissä on D’Vorah (edelleen ainoa pelisarjan kytinn-hahmo, saa nähdä nähdäänkö muita kytinnejä pelattavina hahmoina koskaan), vihreä ninjatar Jade, verimagiaa käyttävä Skarlet ja klassikkohahmo Noob Saibot.

Skarletista tuli oma main-pelaajani Mortal Kombat 11:ssä.

Mä olen todella sucker hienon näköisille hahmoille, joilla on kiinnostava persoonallisuus ja backstory. En ole oikeasti kovin hyvä pelaaja. Hakkaan nappeja ja toivon että en häviä kovin pahasti. En osaa tutkia frame dataa. En jaksa opetella, mitkä liikkeet ovat ”punishable”, enkä muista, miten erikoisliikkeitä peruutetaan tai ymmärrä, miksi kukaan edes tekisi niin.

Nyt kun tämä on sanottu, voin jatkaa naisninjojen kehumista. Omat suosikkini MK11:n pelattavista hahmoista ovat Skarlet, Kitana, Jade ja Cetrion. Tykkään kovasti myös Frostista, jonka ääninäyttelijä onnistuu erinomaisesti.

Iso peukku pelin kehittäjille siitä, mihin suuntaan naisninjojen ulkoasua on kehitetty. Kun naisninjat esiteltiin MK-peleissä ensimmäistä kertaa, kuvattiin heidät varsin paljastavissa vaatteissa. Mortal Kombat 2011:ssä saavutettiin piste, jonka jälkeen vaatteita ei oikeastaan voinut enää vähentää, joten sen jälkeen niitä oli pakko lisätä. MKX:ssä asut olivat hieman peittävämpiä, ja MK11:ssa ollaan menty yhä parempaan suuntaan. Kaikilla naishahmoilla on default-ulkoasussaan oikeat vaatteet (ehkäpä Cetrionia lukuun ottamatta). Vaihtoehtoisten skinien vaatteet paljastavat toisinaan enemmän, mutteivät saa silti kantajaansa koskaan näyttämään pornotähdeltä.

Skarletin, Kitanan ja Jaden nostalgisissa Klassik-skineissä on sitä jotain.

Naishahmojen kuvaaminen pelimaailmassa on aihe, josta voisi puhua pitkäänkin. Tiivistän omat ajatukseni näin: on hienoa, että peleissä on mukana naishahmoja, ja on vielä hienompaa, ettei heitä enää ole puettu pelkkiin narubikineihin tai vessapaperiin. Videopelit ovat fiktiota ja fantasiaa, ja hahmojen kuuluukin olla näyttäviä. Näyttävä ja pornahtava ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Kymmenen vuotta sitten naishahmojen esitystapa oli kuitenkin niin male-gazey, että hahmoilla ei enää ollut miellyttävää pelata. Ninjatytöt ovat edelleen komean näköisiä ja paljasta pintaakin näkyy, mutta se on nyt säästetty default-asujen sijaan vaihtoehtoisiin skineihin.

MKX-hahmojen inhokkilistani kärkeen päätyivät Jax ja Jacqui Briggs. MK11:ssa molempien hahmojen pelattavuudessa, ulkoasussa ja hahmon kehityksessä on petrattu kovasti. Jaxilla on tällä kertaa oikeasti miellyttävä pelata – hän on hidas ja kankea, mutta voimakas ja suoraviivainen pelaaja. Briggsien keskinäistä suhdetta syvennetään, ja Jacquin aiemmin niin hailakka luonne alkaa saada hieman väriä.

Jacqui Briggsin hahmoa on kehitetty oikeaan suuntaan, mutta käyttämätöntä potentiaalia on edelleen paljon.

Jacqui on pelaajana ärhäkkä ja nopea, ja moni kova pelaaja on nostanut hänet tier-listallaan korkealle. Miinuksena hahmossa kökkö default-ulkoasu (onneksi vaihtoehtoisista ulkoasuista löytyy hienompia lookeja) ja se, että kehittäjät ovat laiskotelleet Jacquin varustevalikoimaa kehittäessään. Siinä missä kaikki muut hahmot ovat saaneet kolme erilaista varustetta, on Jaquille suotu erilaisia varusteita vain kaksi: mekaaniset taistelu”käsineet” (jos nyt näitä kyberneettisiä käsivarsia voi käsineiksi nimittää) ja ulkoinen akku. Käsineitä saa toki käyttöön kaksi kappaletta (vasen ja oikea on valittavissa erikseen), jolloin augment-paikkoja on käytössä sama määrä kuin muillakin hahmoilla. Mielestäni tässä on kuitenkin oiottu: Jacquin varusteissa on vähemmän valinnanvaraa kuin muilla hahmoilla.

Cassie Cage oli MKX-sarjan uusista hahmoista selvästi suosituin, ja siksi ei ole yllätys, että Cassie on päässyt mukaan myös MK11:n hahmokavalkadiin. Lisäksi hänellä on varsin keskeinen rooli MK11:n tarinassa. Cassie on perinyt paljon isältään: hän on nenäkäs, sähäkkä, toisinaan kovin lapsellinen ja suurimman osan ajasta aika ärsyttävä. Taistelijana Cassiesta tykätään paljon – itse en ole erityisen ihastunut häneen, mutta myönnän, että hahmo on kaikessa ärsyttävyydessään ja pikkunokkeluudessaan vahva.

Cassie Cage kasvaa Mortal Kombat 11:ssä aikuiseksi.

Vanhoista hahmoista on mainittava vielä Noob Saibot, josta periaatteessa pidän paljon – silti naisninjat veivät tällä kertaa hänestä voiton. Sori, Noob! Hän on kaikkien tuntema klassikkohahmo – Netherrealimista noussut aave, alkuperäinen Sub-Zero. Hän on niin edgy ja synkkä, että taisteluiden aloitusdialogit lipsuvat usein huumorin puolelle. – Ja aloitusdialogit ovat tässä pelissä lähes yhtä hieno juttu kuin itse taistelut.

Kronika on stoorin pahis. En ole erityisen ihastunut häneen hahmona. Ymmärrän, että hänen vauvamaisessa ulkomuodossaan haetaan tiettyä ajattomuuden vaikutelmaa – minusta tämä ei vain toimi, mutta tiedän, että jotkut muut tykkäävät. Lisäksi Kronika on bossina mahdottoman ärsyttävä. Isossa lopputaistelussa onnistuminen on pitkälti tuurista kiinni. Täytyy vaan yrittää tarpeeksi kauan, kyllä se lopulta onnistuu.

Kronikan lapsenkasvoisuus tuntuu sitäkin omituisemmalta sitä seikkaa vasten, että Kronika on kahden Elder Godin eli Shinnokin ja Cetrionin äiti. Shinnok on monesta MK-pelistä tuttu hahmo, mutta Cetrion on kokonaan uusi tuttavuus. Siinä missä Shinnok edustaa kuolemaa ja pimeyttä, on hänen siskonsa hyvyyden ja valon jumalatar. Ja voi pojat, millainen hahmo hän onkaan!

Cetrion on Mortal Kombat 11:n upein uusi hahmo.

Cetrion on ihana, ja mikä vielä ihanampaa, hän on pelattava hahmo. Mulle on yksi ja sama, nähdäänkö Kronikaa tulevissa Mortal Kombateissa, mutta Cetrionin toivon jäävän edes jokseenkin pysyväksi hahmoksi. Cetrionin konsepti on eheä kuin vesipisaran pinta: hän hehkuu valoa, kasvua ja luonnollisuutta. Konsepti on ulotettu myös hänen taisteluliikkeisiinä, joista suuri osa liittyy luonnon voimiin ja elementteihin – tuleen, kasveihin, veteen ja maahan.

Cetrionin lisäksi MK11 esittelee kaksi muutakin uutta pelattavaa hahmoa: Gerasin ja Kollektorin. Geras on Kronikan kätyri ja teknisesti kiinnostava pelaaja: osa hänen erikoisliikkeistään kytkeytyy hänen kykyynsä kelata aikaa taaksepäin. Geras on kaikin puolin onnistunut hahmo, joskin myönnettävä on etten itse jaksanut opetella, kuinka Gerasilla pitää ja kannattaa pelata. Luulen, että Gerasia kyllä kierrätetään myös tulevissa peleissä. Tarinallisesti se voi olla haastavaa, mutta varmasti Netherrealmin käsikirjoittajat keksivät kyllä tarvittavat keinot tähän.

Kollektor on Shao Kahnin kätyri, eräänlainen kahdeksanraajainen yhdistelmä Muumien Nipsua ja Sormusten Herran Klonkkua. Kollektor on hahmona ja taistelijana ihan metka – en inhoa häntä, mutten ole myöskään erityisen ihastunut häneen. Pidän kuitenkin kovasti hänen ääninäyttelystään.

Gerasin taistelutekniikka on erilainen kuin kenenkään aiemman MK-hahmon.

Mortal Kombat 11: Aftermath

Aftermath tarjoaa pari tuntia lisää tarinaa MK11:n tapahtumien jatkoksi. Itse pidän Aftermathin tarinasta pääpeliä enemmän – mukana on enemmän tunnetta ja kohtalonomaisuutta. Erityisesti Kitanan ja Sindelin tarinoiden osalta Aftermath on hurjaa seurattavaa. Lisäosasta saa rahalleen kunnolla vastinetta – annan siis suositukseni tälle.

Sindel tekee paluun Aftermath-lisäosassa.

Aftermathissa mukaan pompahtaa muutama uusi pelattava hahmo: Sheeva, Fujin ja RoboCop. RoboCop ei osallistu tarinaan, sen sijaan Sheeva ja Fujin ovat keskeisessä asemassa tarinamoodin kannalta. Heidän lisäkseen Aftermathin keskiössä ovat erityisesti Shang Tsung, Nightwolf ja Sindel. Erityisesti Shang Tsungin hahmon toteutus on upea – ulkoasu on napattu ääninäyttelijä Cary-Hiroyuki Tagawalta, joka esitti Shang Tsungia myös ensimmäisessä Mortal Kombat -elokuvassa.

Aftermath tuo mukanaan myös friendship-lopetusliikkeet ja stage fatalityt. Erityisesti friendshipien tutkailu on hauskaa puuhaa, mutta ne unohtuvat melko nopeasti. Hieno juttu että ne saatiin mukaan. Stage fatalityja on vain kolme erilaista – nekin hauskaa vaihtelua, mutta eivät tuo peliin ihmeemmin mitään uutta.

Friendship-lopetusliikkeiden myötä peliin saadaan tervetullutta huumoria.

Kombat Pack ja Kombat Pack 2

Pääpelin ja Aftermathin lisäksi Netherrealm on julkaissut kaksi hahmolisäosaa, kuuden hahmon Kombat Packin ja kolmen hahmon Kombat Pack 2:n. Ensimmäisestä ei ole ihmeemmin sanottavaa, mutta toisessa on mukana varsin herkullisia hahmoja: John Rambo ja Mileena. Se ratkaisu, että Mileena on jätetty maksulliseen lisäosaan, haisee rahastukselta, mutta ymmärrän ja hyväksyn ratkaisun. Pääpelin julkaisun jälkeen pelaajayhteisö itki Mileenan perään herkeämättä (#wewantmileena), joten hahmon sisällyttäminen Kombat Pack 2:een näytti ainakin päällisin puolin siltä, että pelaajayhteisön toiveita on kuunneltu. Toki mahdollista (tai jopa todennäköistä) on, että suunnitelma oli alusta lähtien julkaista Mileena lisäosassa.

Mileena ❤

Mortal Kombatin graafinen edistyksellisyys tulee esille erityisesti Mileenan ja Kitanan hahmoissa. Kuten sarjaa paremmin tuntevat hyvin tietävät, Mileena on Kitanan klooni, jonka perimään on sekoitettu myös tarkatanien DNA:ta. Kitana on kärsivällinen, ystävällinen ja hyväntahtoinen – Mileena sen sijaan on kaoottinen, huomionkipeä ja aggressiivinen. Vaikka hahmot muistuttavat ulkoisesti toisiaan paljon, pienillä kasvojen ilmeillä tuodaan esille niin taitavasti heidän luonteensa eroavaisuuksia, ettei koskaan jää epäselväksi, kummasta on kyse.

Shang Tsungin hahmo on toteutettu tavattoman huolellisesti.

Mitä muuta voi sanoa? Mortal Kombat 11 on ihana peli. Olen tahkonnut sitä nyt vuoden päivät ja vasta nyt alkaa kyllästyttää. Tiedän että monissa hahmoissa olisi vielä paljon tutkittavaa. Erityiseseti D’Vorah ansaitsisi intensiivistä opettelua ja pelaamista, enkä koe päässeeni aivan perille myöskään Cetrionin kaikista mahdollisuuksista.

En ole tappelupelien ystävä – en välitä Tekkenistä, Street Fighteristä tai Soul Caliburista. Mortal Kombatia kuitenkin rakastan. Onneksi lisää tätä namua on luvassa pian elokuvamuodossa, kun Mortal Kombat (2021) tulee ensi-iltaan myöhemmin tässä kuussa. ”I am Sub-Zero” -repliikki saa ihoni edelleen kananlihalle.

Tsekatkaa trailerikimaran jälkeen ihan alhaalta Light Balancen MK-numerot. Etenkin alimmainen on aivan upea.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s