10 parasta Bojack Horseman -jaksoa

Kun lisää Bojack Horseman -jaksoja ei ole enää luvassa, on sopiva hetki luoda katsaus sarjan parhaisiin jaksoihin. Luvassa massiivisia spoilereita kaikista kuudesta tuotantokaudesta. Merkillistä kyllä, listalla ei ole lainkaan 2. tuotantokauden jaksoja. Sinänsä erikoista, koska 2. tuotantokaudessa ei mielestäni ollut sinänsä mitään vikaa – itse asiassa Secretariatin tuotannon seuraaminen oli varsin kiinnostavaa.

Vink-vink: Päivitin viimeisen tuotantokauden kunniaksi myös vanhaa Bojack-tekstiäni.

10. Surprise! – Hassutellaan välillä

Kausi 6, jakso 4

Diane: I need to know you’re okay. I can’t go to Chicago if I don’t know you’re okay.
Bojack: That’s not a friendship. It’s a hostage situation.

Surprise! on hassuttelujakso, jossa sarjan tarina ei juuri etene, vaan antaa tilaa vapaalle, kevyelle tilannehuumorille. Todd on järjestänyt Mr. Peanutbutterille ja Picklesille yllätyshäät ja kutsunut heidän läheisensä pariskunnan kotiin. Vieraat piiloutuvat Mr. Peanutbutterin olohuoneeseen tarkoituksenaan hypätä yhdessä näkyviin, kun pariskunta saapuu kotiin.

Toddin suunnitelma menee kuitenkin mönkään, kun Mr. Peanutbutter tunnustaa kesken kaiken pettäneensä Picklesiä. Koska pariskunta on autuaan tietämätön yllätysvieraiden läsnäolosta, alkavat he pestä likapyykkiä läheistensä kuullen. Seuraa pitkä pätkä elokuvallista akrobatiaa. Vieraat yrittävät parhaansa mukaan pysytellä piilossa, kun Mr. Peanutbutter ja Pickles kiertävät riidellen ympäri asuntoa ja moittien samalla toistensa perheenjäseniä.

Samaan aikaan häihin saapuneet Bojack ja Diane selvittävät välejään. Diane on muuttamassa Los Angelesista Chicagoon, mutta tahtoo ensin varmistaa, että Bojack pärjää ilman häntä. Bojack suhtautuu asiaan tyynesti. Me ymmärrämme, että hän ei ole sama itsekeskeinen, mustasukkainen olento kuin ennen. Hän ei takerru Dianeen, vaan päästää hänet tavoittelemaan omaa onneaan Chicagossa.

9. Downer Ending – Myöhäistä valita toisin

Kausi 1, jakso 11

I spend a lot of time with the real me, and believe me, nobody’s gonna love that guy. Now if you’ll excuse me, I need to go take a shower, so I can’t tell if I’m crying or not.

– Bojack Horseman

Downer Ending kertoo Bojackin epätoivoisesta yrityksestä estää One Trick Ponyn julkaisu. Bojack pitää Dianen kirjaa liian rehellisenä ja uskoo, että se saa yleisön hylkäämään hänet. Siksi Bojack lupaa kustantajalle puskea viidessä päivässä ulos oman kirjansa, joka peittoaa Dianen teoksen.

Koska kirjoittaminen ei ole Bojackin intohimo, tarvitsee hän apuja prosessiin. Todd ja Sarah Lynn rientävät hätiin. Seuraa eeppinen huumeputki, jonka päätteeksi kaikkien todellisuudentaju alkaa lipsua. Bojack varjoaa omalle tripilleen, jossa pääsemme kurkistamaan ensimmäisiä kertoja hänen traumoihinsa.

Tripin alku koostuu hauskoista elokuvallisista kikoista: animointityyli vaihtelee sen mukaan, millaisia tunteita Bojack käy läpi. Hänen ääriviivansa katoavat, ja kauhuissaan oman identiteettinsä katoamisesta hän leviää väripinnoiksi kuvaruudulle. Pian jäljellä on enää lyijykynällä piirretty tikku-ukko, joka sekin pyyhitään pois. Sen jälkeen näemme, kuinka Beatrice pakottaa pienen ja pelokkaan Bojackin laulamaan illallisvieraille ja kuinka Bojack palaa taas kerran Horsin’ Aroundin kuvauksiin. Kohtausten keskeinen teema on valitseminen: omat valintamme tekevät meistä sen, mitä olemme. Muulla ei ole merkitystä.

Tripin lopussa Bojack valitseekin toisin ja jättää Hollywoodin. Hän perustaa Charlotten kanssa perheen Maineen vanhaa Sugarmanien kesäpaikkaa muistuttavaan taloon ja elää rauhallista, tasaista elämää. Samassa jaksossa Bojack esittää Toddille ja Sarah Lynnille visionsa siitä, kuinka hänen elämäkertansa tulisi päättyä: vanhana hevosena hän ui pihalammen keskelle ja antaa veden viedä hänet mukanaan. Tämä on yksi sarjan ensimmäisistä viittauksista siihen, että Bojack kuolee hukkumalla.

Samalla jakso enteilee ensimmäisen tuotantokauden suuren tarinan loppua: elämäkerta on valmis, eikä Dianella ja Bojackilla ole pakottavaa syytä viettää yhdessä aikaa. He ovat kuitenkin kirjan työstämisen aikana ystävystyneet. Diane on masentunut ja traumatisoitunut, mutta silti toimintakykyinen – siksi hän ymmärtää Bojackia paremmin kuin kukaan muu, ja siksi näiden kahden päällisin puolin katsottuna hyvin epäsuhtaisen ihmisen välille syntyy syvä kiintymys. Downer Endingissä se joutuu kuitenkin koetukselle, ja hetken näyttää jo siltä, ettei heidän ystävyytensä voi jatkua.

8. The Old Sugarman Place – Trauma, joka periytyy

Kausi 4, jakso 2

Love does things to a person. Terrible things. Beatrice, promise me you will never love anyone as much as I loved Crackerjack.

– Honey Sugarman

The Old Sugarman Place kuvaa Bojackin pakomatkaa Hollywoosta, joka kohisee yhä Sarah Lynnin kuolemasta. Jakso alkaa upealla tulkinnalla A Horse with no Name -kappaleesta, jonka soidessa Bojack harhailee Teslallaan päämäärättömästi yhä kauemmas kotoaan. Pian hän keksii päämäärän: hän suuntaa isovanhempiensa Joseph ja Honey Sugarmanin vanhaan kesäpaikkaan.

Vanha lomapaikka on oiva metafora Bojackin suvulle. Se on joskus ollut kaunis ja viihtyisä, mutta ajan ja laiminlyönnin vuoksi rapistunut käyttökelvottomaksi. Bojackin oleilua talossa rytmittävät väläykset hänen Beatrice-äitinsä lapsuudesta 1940-luvulta. Kun menneisyys limittyy nykyisyyteen, alamme ymmärtää yhä paremmin, miksi Beatrice oli sellainen kuin oli ja miksi hän kasvatti poikaansa siten kuin kasvatti.

Sugarmanien perustrauma liittyy Beatricen Crackerjack-veljen kuolemaan. Veli on Honey-äidin silmäterä – ja kun Crackerjack ei palaakaan sodasta, Honey musertuu. Hän joutuu ”naisellisten tunteiden” (kuten Joseph-isä niitä nimittää) valtaan. En ole aivan varma, tekikö Honey tavallista surutyötä vai oliko hän joutunut maanis-depressiivisyyden pyörteisiin. Oli miten oli, Joseph ei siedä vaimonsa ”hysteerisiä” tempauksia, vaan vie tämän veitsen alle.

Honeyn lobotomia tarkoittaa Beatricelle käytännössä äidin kuolemaa. Silti Beatrice on ehtinyt periä äidiltään jotakin: Honeyn aiemmin sanavalmis ja napakka puhetyyli on tarttunut hänen tyttäreensä. Beatricessa se jalostuu vuosien myötä piikittelyksi ja suorastaan virtuoosimaiseksi vittumaisuudeksi.

Myös Josephin yltiövanhoillinen ja sovinistinen käsitys siitä, millaisia naisten tulee olla, on vaikuttanut Beatriceen. Joseph tuo mieleen Mad Men -sarjan ja erityisesti Roger Sterlingin hahmon: hän pitää velvollisuutenaan kehuskella sihteerinsä ulkomuotoa ja on vahvasti sitä mieltä, että naisen paikka on kotona. Itkut ja muut tunteenpurkaukset ovat merkki siitä, että naisessa on jotakin vialla.

Kiinnostavaa muuten on, että tosielämän Joseph Sugarman on mainosmaailman pitkäaikainen vaikuttaja erityisesti suoramarkkinoinnin saralla. Hänen pääteoksensa The Adweek Copywriting Handbook on tekstisuunnittelun moderni klassikko. Uskon, että Beatricen isä olisi pärjännyt hyvin mainosalalla Madison Avenuen hullujen miesten kanssa. Sattumaako?

Jakson B-tarinassa on Sugarmanien kesäpaikan naapuri Eddie auttaa Bojackia kunnostamaan talon puolen vuoden aikana huippukuntoon. Kun talo on viimein mintissä, Bojack päättää nuijia sen matalaksi. Ele ei ole kovin kunnioittava Eddietä kohtaan, mutta silti ymmärrän Bojackin ratkaisua – tärkeintä talon korjaamiseen liittyvä prosessi, ei lopputulos. Vaikka Bojack ja Eddie jakavat vaikeita hetkiä ja ystävystyvät, Bojack hylkää hänet kuin nallin kalliolle – eivätkä he tapaa enää koskaan.

7. Stupid Piece of Shit – Ääni pään sisällä

Kausi 4, jakso 6

Piece of shit. Stupid piece of shit. You’re a real stupid piece of shit. But I know I’m a piece of shit. That makes me better than all the pieces of shit who don’t know they’re pieces of shit. Or is it worse?

– Ääni Bojackin pään sisällä

Stupid Piece of Shit havainnollistaa, millaista on olla Bojack Horseman. Me tiedämme, että Bojackin itsetunto on hauras kuin suolahuntu tequila-lasin reunassa. Me tiedämme, että Bojack on kasvanut perheessä, jossa häntä ei ole tuettu tai rohkaistu, vaan pilkattu ja piikitelty. Kuitenkin vasta Stupid Piece of Shit -jakso esittää käytännössä, millainen ääni Bojackin päässä huutaa. Hänen äitinsä moitteet ovat muuttuneet Bojackin sisäiseksi puheeksi.

Hollyhock ja Beatrice astuvat molemmat Bojackin luona. Bojackilla on oiva tilaisuus vaalia suhteita elämänsä tärkeimpiin naisiin, mutta jokin estää häntä. Hän ei pysty. Vaikka Hollyhockista on tulossa yksi hänen elämänsä tukipilareista, hän pakenee tämän luota. Aiemmat suhteet ovat saaneet Bojackin pelkäämään läheisyyttä – hän pelkää myrkyttävänsä Hollyhockin samalla tavalla kuin hän myrkytti Sarah Lynnin.

Beatrice on vakavasti dementoitunut ja paijailee lelukaupasta haettua vauvanukkea. Kun talon naiset vain lepertelevät muoviselle vauvalle, Bojack kiivastuu – hänen äitinsä, hänen paskamainen, laiminlyövä äitinsä, joka tarjosi hänelle lapsena kannustuksen sijaan jatkuvia moitteita, paijaa nyt muovista nukkea kuin mallivanhempi. Bojackilla keittää yli, ja hän avautuu Hollyhockin edessä Beatricelle tämän kasvatusmetodeista:

What if for 18 years straight I just tell [the baby] how worthless it is every day, how it embarrasses me, how my life would be better if it was never born? Would that be a good idea?

– Bojack

Hollyhock säälii Beatricea, mutta Bojack ei ole valmis antamaan anteeksi. Häntä ei kasvatettu anteeksiantoon tai empatiaan. Vaikka Beatricen ja Bojackin välit ovat lopullisesti rikki, jaksoon syntyy mukava sulkeuma Bojackin ja Hollyhockin keskustelusta. Hollyhock kärsii samoista, pakkomielteenomaisista ajatuksista kuin Bojack – myös hänen korvaansa huutaa ääni, joka sanoo, että kaikki vihaavat häntä ja että hän on arvoton. Tästä jaetusta kokemuksesta syntyy yhteys kahden elämässään eksyneen välille.

Jakson kakkostarina kuvaa, kuinka Princess Carolyn ja tämän ex-rakastaja Rutabaga järjestävät yhdessä Courtney Portnoylle ja Toddille megahäitä ja Meryl Streepille ikiomaa elokuvaprojektia. Sivujuoni ei ole sarjan hohdokkain, mutta sisältää sentään yhden upean toddismin: Toddin ja Courtneyn valeavioliitto olisi tyhjä sisältä, kuin purkkatikkari ilman purkkaa. Siksi sille on sanottava ei.

6. Time’s Arrow – Kun rakkaus on myrkkyä

Kausi 4, jakso 11

It would only depress me to watch you bumble around like that. All the sacrifices I made, so that you could do this.

– Beatrice Bojackille

Time ’s Arrow kaivautuu syvemmälle Bojackin perhehistoriaan kuin yksikään toinen sarjan jakso. Sen nimi on viittaus Joseph Sugarmanin lausahdukseen, kuinka ”ajan nuoli ei pysähdy tai käänny ympäri, vaan marssii eteenpäin”. Tässä jaksossa tapahtuu kuitenkin juuri se, mitä ei pitäisi tapahtua: aika kääntyy taaksepäin, Beatrice käy mielessään läpi tapahtumia yhä kauempaa ja kauempaa menneisyydestä. Tapaamme Beatricen hänen muistoissaan kolmessa elämäntilanteessa: noin 9-vuotiaana tyttönä, 25-vuotiaana nokkelana kandidaattina ja 60-vuotiaana, katkerana naisena.

Perustukset Beatricen suojamuureille on valettu jo nuorena. Hänen veljensä kuoleman jälkeen häntä on kiusattu koulussa. Lisäksi hän on sairastanut lapsena tulirokon, minkä vuoksi kaikki hänen lelunsa poltettiin, koska niiden pelättiin olevan rokon saastuttamia. Nämä kokemukset ovat järkyttäneet Beatricen turvallisuudentunnetta niin syvästi, että hänestä kasvaa kyyninen, sarkastista huumoria viljelevä neito. Nuori Beatrice on älykäs, oikeudentuntoinen ja sanavalmis, ja hän olisi hyvin voinut menestyä esimerkiksi politiikassa tai liike-elämässä. Elämä kuitenkin vei hänet toiseen suuntaan.

Samalla Beatrice on oppinut jo pienenä tyttönä olevansa vaarallinen: koska hän rakasti omaa hevosnukkeaan ja tartutti siihen tulirokon, oli nukke tuhottava. Hän tietää, että hänen rakkautensa on myrkkyä. Kenties hänen myöhempi kylmyytensä Bojackia kohtaan johtuu osittain tästä. Hän ei halua tartuttaa ja tuhota rakkaudellaan omaa lastaan.

Jakson kenties paras hetki on Beatricen ja Butterscotchin ensikohtaaminen. Beatrice on rahakkaasta perheestä – Butterscotch on käytännössä pelkkä pummi. Heillä on kuitenkin yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja samanlainen viiltävä huumorintaju. Pienen hetken he ovat yhdessä onnellisia, kunnes hiljalleen he alkavat vihata toisiaan. He pysyttelevät kuitekin Butterscotchin kuolemaan asti yhdessä, sillä kumpikaan ei kykene toisenlaiseen suhteeseen. Samalla he täyttävät yhteisellä myrkyllään myös Bojackin.

5. Free Churro – Paska ei muutu kullaksi

Kausi 5, jakso 6

I kept waiting for that, the proof, that even though my mother was a hard woman, deep down she loved me and cared about me and wanted me to know that I made her life a little bit brighter. Even now, I find myself waiting.

Hey, Mom, knock once if you love me and care about me and want me to know I made your life a little bit brighter.

– Bojack Beatricen hautajaisissa

Free Churro kuvaa Beatrice Horsemanin hautajaisia. Se koostuu kahdesta Will Arnettin esittämästä monologista, joiden käsikirjoitus ja ääninäyttely hipovat täydellisyyttä. Kuva on rajattu Bojackin perheeseen tiukemmin kuin koskaan aiemmin: Ääneen pääsevät vain Bojack ja hänen isänsä Butterscotch. Puheen aiheena on suurimman osan ajasta Bojackin äiti.

Ennen alkutunnusta pääsemme kurkistamaan Bojackin nuoruuteen. Butterscotch avautuu pojalleen siitä, kuinka naisiin ei voi luottaa. Beatrice on saanut hermoromahduksen, minkä vuoksi Butterscotch joutuu keskeyttämään kirjoitustyönsä ja noutamaan Bojackin jalkapalloharjoituksista, vaikka pojan kuljettaminen kuuluu hänen mielestään vaimon tehtäviin. Butterchotchin kiukku ei kohdistu pelkästään Beatriceen, vaan kaikkiin naisiin. Lopulta Butterscotch kääntää asian päälaelleen: Bojackin pitäisi olla kiitollinen siitä, että hänen vanhempansa opettavat hänelle jo varhain, ettei naisiin ole luottamista – naisiin tai kehenkään muuhunkaan.

Butterscotchin monologin ja alkutunnuksen jälkeen siirrytään Beatricen hautajaisiin, jossa Bojack pitää muistopuheen äitinsä arkun äärellä. Hänen puheensa on ennen kaikkea itsetutkiskelua: hän ei ymmärrä, miksi hänen äitinsä oli sellainen kuin oli, joten hän keskittyy enemmän siihen, miksi hänestä itsestään tuli sellainen kuin tuli. Bojackin ja Beatricen välit ovat aina olleet vaikeat, ja on siksi yllättävää, että Bojack ylipäätään on pahoillaan äitinsä kuolemasta. Niin kuitenkin on: hän on koko elämänsä odottanut, että suhde äitiin voisi kehittyä. Nyt kun äiti on kuollut, toivo on menetetty. Vuosikymmeniä alas päin valunut paska ei muuttunut lopussa kullaksi. On aika päästää irti.

4. INT. SUB – Hassutellaan taas

Kausi 5, jakso 7

How do you make something right when you’ve made it so wrong, you can never go back?

– Philbert/Bojack

INT. SUB –jaksossa kiinnostavinta ei niinkään ole tarina, joka jaksossa kerrotaan, vaan tapa, jolla se kerrotaan. Jakson kehyskertomuksessa pariskunta – tohtori Indira ja Mary-Beth – menee syömään illallista ja juttelee samalla työasioistaan. Koska vaitiolovelvollisuus sitoo molempia, he muuttavat asiakkaidensa nimiä ja tuntomerkkejä.  Bojackista tulee ahdistunut Bobo-seepra, Toddista Keisari Sorminaama, Dianesta Whalesin prinsessa Diana, Mr. Peanutbutterista Mr. Suklaa-hasselpähkinälevite ja Princess Carolynista Sykkivän kaipauksen usva naisen muodossa (kyllä, luit oikein).

Bobo käy läpi vaikeaa elämänvaihetta. Hänen äitinsä on vastikään kuollut, eikä hän voi/halua/uskalla/kehtaa keskustella asiasta kenenkään kanssa. Samalla Dianan pitkäaikainen terapeutti, tohtori Indira kehottaa häntä ottamaan etäisyyttä Bobosta. Lopputulos: koska Bobo ei voi puhua äitinsä kuolemasta Dianalle, hän ryntää Indiran vastaanotolle terapoitavaksi. Diana on iloinen, että Bobo myöntää viimein tarvitsevansa apua, mutta toivoo, että hän hakisi apua joltain muulta kuin Dianan omalta terapeutilta.

Kun Bobo vuodattaa monologiaan tohtori Indiralle, Diana yrittää auttaa sarjan käsikirjoittaja-ohjaaja-delfiini Flippyä. Tämä valittaa Dianalle, kuinka suuret paineet häneen on kohdistettu: kaikkihan pitävät häntä nerona, vaikka hän ei tosiasiassa tiedä yhtään, kuinka edetä. Juuri tämä kohtaus tuo esiin sen, mikä Flipin hahmossa on ainutlaatuista – häntä vaivaa samanaikaisesti sekä huono itsetunto että megalomania. Lisäksi hän ei yksinkertaisesti ole kummoinen käsikirjoittaja. Ilman Dianan apua valmista ei tulisi lainkaan. Silti Flippy ottaa työstä kaiken kunnian.

Toisaalla Sykkivän kaipauksen usva naisen muodossa ja Keisari Sorminaama kinastelevat siitä, kuka on syönyt jääkaapista viimeisen mozzarellapötkön. Kun sopua ei löydy, sovittelijaksi saapuu Mary-Beth. Kinassa ei ole paljonkaan järkeä (ylläri?), mutta sovittelua on hassujen hahmojen vuoksi sitäkin hauskempaa seurata.

Tarina nytkähtää kunnolla eteenpäin vasta jakson lopussa, kun Diana naputtaa Philbertin käsikirjoitukseen kaiken, mitä tietää Bobon puuhista Charlotten ja Pennyn luona New Mexicossa. Lopputuloksena on erinomaista, usvaista detektiividraamaa. Samalla Diana pakottaa Bobon käymään läpi uudelleen New Mexicon tapahtumia. Vaikka INT. SUB on näennäisesti kevyt hassuttelujakso, sen tarinassa Bobon… Bojackin… elämä alkaa ensimmäistä kertaa sekoittua Philbertin elämään. Me tiedämme, kuinka tämä polku päättyy.

3. The Showstopper – Asioita, joita ei voi korjata

Kausi 5, jakso 11

What the fuck is wrong with you?

– Gina Cazador Bojackille

The Showstopper on yksi harvoista Bojack Horsemanin jaksoista, jotka onnistuvat aidosti järkyttämään. Missään toisessa jaksossa Bojack ei vahingoita muita yhtä konkreettisesti ja peittelemättömästi kuin The Showstopperissa. Hän rikkoo ihmisiä pitkin sarjaa – pahimmillaan tavalla, joka johtaa näiden kuolemaan -, mutta hänen pahat tekonsa esitetään aina peitetysti (That’s Too Much, Man!) tai sellaisessa kontekstissa, joka saa hänen tekonsa näyttämään vähemmän pahoilta (Escape from L.A.). The Showstopper on kuitenkin poikkeus.

The Showstopper alkaa Philbertin truedetectivemäisellä alkutunnuksella. Jakson kerronta vuorottelee Philbertin ja Bojackin arjen kuvauksen välillä, eikä katsoja aina voi olla varma, kummasta sarjasta – Bojack Horsemanista vai Philbertistä – on kyse. Bojackin todellisuudentaju horjuu, jolloin hänen oman elämänsä käänteet ja Philbertin juoni sekoittuvat iloisesti keskenään. Kauden alussa syntyneeseen selkävammaan määrätyt kipulääkkeet pitävät Bojackin niin tukevasti lääketokkurassa, että arki hajoaa käsiin.

The Showstopperissa nähdään yksi sarjan mieleenpainuvimmista musiikkinumeroista: tokkurainen Bojack kuvittelee Ginan laulamassa kappaletta showbisneksestä. Ginan esittämässä kappaleessa nostetaan ensimmäistä kertaa selkeästi esiin ajatus elämästä näyttelemisenä:

Life is a never-ending show, my friend
A twisting turning ever-burning show
The audience is everyone you know, my friend
Leave them with a smile when you go

Tämä ajatus nousee vielä vahvemmin esille sarjan kuudennella tuotantokaudella, jolloin joudumme pohtimaan, onko Bojack todella muuttunut mies hevonen vai näytteleekö hän vain.

The Showstopper esittää Bojackin saastana – olentona, jollaiselle jokainen meistä toivoisi vakavaa rangaistusta. Hänen tekonsa on niin raskas, että vihaisimme häntä, jos hän ei seuraavassa jaksossa haluaisi ottaa julkisesti vastuuta tapahtuneesta. Lisäksi on sarjan tekijöiden etu, että Bojack on hevonen, eikä valkoinen, keski-ikäinen mies – tilanne on juuri sopivasti etäännytetty todellisuudesta, että pystymme käsittelemään sen kääntämättä hänelle selkäämme.

2. That’s too Much, Man! – Sarah Lynnin viimeiset hetket

Kausi 3, jakso 11

I want to be an architect.

– Sarah Lynnin viimeiset sanat

That’s too Much, Man! kytkee yhteen kaksi Bojackin suurta virhettä: yllätysvierailun Penny Carsonin luona ja Sarah Lynnin kuoleman. Nämä virheet palaavat vainoamaan häntä sarjan viimeisellä tuotantokaudella.

Perusasetelmaltaan jakso muistuttaa Downer Endingiä: Bojack vetää Sarah Lynnin mukanaan pitkään ryyppyputkeen. Jakson alussa Sarah Lynn juhlistaa sitä, että yhdeksän kuukautta selvin päin on tullut täyteen. Kun Bojack soittaa hänelle ja kysyy, haluaako Sarah Lynn bilettää, on vastaus innokas ja nopea kyllä.

Jaksossa viitataan moneen otteeseen siihen, kuinka suuri merkitys Bojackilla on ollut Sarah Lynniin. He ovat tunteneet toisensa käytännössä koko Sarah Lynnin elämän, ja Bojack olikin hänelle isähahmo. Myöhemmissä jaksoissa saamme kuulla lisää siitä, millainen vaikutus Bojackilla oli Sarah Lynniin ja kuinka merkittävä rooli hänellä oli siinä, että Sarah Lynnistä tuli päihderiippuvainen. Nämä huomiot tekevät That’s Too Much, Manista vieläkin surullisemman jakson.

Jakso päättyy planetaarioesitykseen, joka saa Bojackin vakuuttuneeksi omasta pienuudestaan kaikkeuden keskellä:

So it doesn’t matter what we did in the past, or how we’ll be remembered. The only thing that matters is right now. This moment. This one spectacular moment we are sharing together.

Right, Sarah Lynn? Sarah Lynn?

… Sarah Lynn?

Näihin sanoihin kiteytyy se, miksi Bojack epäonnistuu toistuvasti yrityksissään olla parempi ihminen hevonen. Nykyhetki ei ole ainoa asia, jolla on merkitystä – myös menneisyydellä on valtava merkitys. Se, että Bojack onnistuu pienen hetken olemaan onnellinen ja huoleton, ei pyyhi pois elämänmittaista masennusta. Se, että Bojack on pienen hetken huomaavainen muita kohtaan, ei poista hänen aiempia pahoja tekojaan. Tämän hän saa oppia raskaimman kautta sarjan viimeisellä tuotantokaudella.

Kunniamaininta: Hooray! Todd Episode!

Kausi 4, jakso 3

Hollyhock: Ever since I was a baby, people have always said that I kind of look like Bojack Horseman.
Todd: Oh my god! That is a terrible thing to say to a baby!

Vaikka Todd yksi lempihahmoistani, ei hän pääse tämän listan jaksoissa tarpeeksi esille. Siksi tahdon antaa kunniamaininnan Toddille omistetulle Hooray! Todd Episode! -jaksolle.

Opimme aluksi tuntemaan Toddin saamattomana pummina, joka asusteli Bojackin sohvalla. Pikku hiljaa olemme kuitenkin oivaltaneet, että hän on kaikkea muuta kuin saamaton – pikemminkin hän on hämmästyttävän toimelias. Ihmiset hänen ympärillään olettavat, että hänellä ei ole järkevää tekemistä, ja siksi pyytävät häneltä palveluksia. Hooray! Todd Episode! havainnollistaa, kuinka paljon työtä näistä pienistä palveluksista koituu. Todd on lopulta huomattavasti kiireisempi kuin suurin osa ihmisistä, jotka pyytävät häneltä palveluksia.

Jakson aikana Todd…

  • Soittaa sinfoniaorkesterissa
  • Jää jumiin julkiseen vessaan
  • Kieltäytyy väärentämästä Mr. Peanutbutterin allekirjoitusta ja saa Katrinalta haukut
  • Väärentää Mr. Peanutbutterin allekirjoituksen ja saa Katrinalta haukut
  • Joutuu kaksi kertaa tyrmätyksi kloroformilla
  • Siivoaa Bojackin talon lattiasta kattoon
  • Teettää DNA-testin ja todistaa, että Bojack ja Hollyhock ovat sukua toisilleen
  • Käy italialaisessa ravintolassa supertähti Courtney Portnoyn kanssa
  • Käy baarissa supertähti Courtney Portnoyn kanssa
  • Menee kihloihin supertähti Courtney Portnoyn kanssa
  • Luo uuden muotisuuntauksen
  • Keksii uuden tanssin ja joraa tunnin putkeen Tyttöihkun toimistolla kääntääkseen Dianen huomion muualle Mr. Peanutbutteria koskevista uutisista
  • Kohentaa Dianen ammatillista itsetuntoa
  • Tekeytyy Channing Tatumiksi
  • Puhuu Bojackille ensimmäistä kertaa 1,5 vuoteen ja kertoo tälle aseksuaalisuudestaan
  • Tapaa ensimmäistä kertaa muita aseksuaaleja

Kuten jakson alussa nähtävän sinfoniaorkesterin johtaja toteaa: No man should be asked to give that much.

1. The View from Halfway Down – ”This is it”

Kausi 6, jakso 15

A song you taught me when I was small.
Don’t stop dancing. Don’t stop dancing…

– Sarah Lynn

The View from Halfway Down oli jakso, jota osasin odottaa. Sarjan alkutunnukseen on aina kuulunut katkelma, jossa Bojack vajoaa uima-altaansa pohjalle Dianen ja Mr. Peanutbutterin katsellessa hämmentyneinä. Kuudennen tuotantokauden mittaan mietin moneen otteeseen, tarkoittaisiko tämä sitä, että Bojack kuolee hukkumalla uima-altaaseensa – etenkin, kun hukkumiskuolemaan on viitattu sarjan mittaan lukemattomia kertoja.

Sitähän se tavallaan tarkoitti. Tavallaan.

The View from Halfway Downissa Bojack tapaa illallisen äärellä kuolleita läheisiään. Olen hieman yllättynyt, että joukkoon mahtuvat sellaiset mitättömyydet kuin Corduroy Jackson-Jackson ja Zach Braff, mutta ilmeisesti jakson kerronta edellyttää heidän läsnäoloaan. Illallispöydässä kukin osallistujista saa eteensä viimeisen ateriansa: Corduroy syö sitruunaa, Herb Kazzaz maapähkinöitä, Beatrice vanhainkodin laitosruokaa ja Crackerjack armeijan purkkiruokaa. Bojackille katetaan pillereitä ja uima-altaan kloorivettä. Sarah Lynn saa eteensä hampurilaisen ja ranskalaisia – ilmeisesti hän ja Bojack ajoivat planetaariolle pikaruokaravintolan kautta.

Suosikkikohtiani jaksossa on Sarah Lynnin musiikkinumero, jossa hän lyö yhteen The Showstopper -jaksosta tutun Don’t Stop Dancing -kappaleen ja oman Prickly Muffin -hittinsä. Ei ole yllätys, että kappaleesta kuultiin myös Sarah Lynnin suuhun sovitettu versio – sanat ”don’t stop dancing” kuultiin sarjassa ensimmäistä kertaa, kun Bojackin jakoi elämänohjeita 6-vuotiaalle Sarah Lynnille ensimmäisellä kaudella esitetyssä takaumassa. Sarah Lynn otti Bojackin sanat liiankin kirjaimellisesti: ”No matter what happens, no matter how much it hurts, you don’t stop dancing, and you don’t stop smiling, and you give those people what they want.” On siis vain luonnollista, että nämä sanat palaavat piinaamaan Bojackia juuri Sarah Lynnin lausumina.

Ylipäätään ajatus oman kuoleman naamioimisesta näyttäväksi lavashow’ksi on kiehtova ja ”bojackmainen”. Sarjassa viitataan jatkuvasti elämään näyttelemisenä – onhan kunnon näytelmän loputtava upeaan esitykseen, jota yleisö ei koskaan unohda. Tosiasiassa näin ei tietenkään tapahdu. Käydessään läpi harhaista untaan loisteliaasta show’sta Bojack makaa unohdettuna ja hyljeksittynä uima-altaassa. Hänen ”kuolemassaan” ei ole mitään kaunista – ei mitään, mistä luoda sulkeuman tuntua.

The View from Halway Downin musta mönjä tuo mieleeni H. P. Lovecraftin teokset. Lovecraftin maailmankuva on nihilistinen ja kalsea, ja se muistuttaa monessa mielessä Bojackin maailmankuvaa. Sama koleus kuuluu myös Herbin sanoissa, kun tämä hyvästelee Bojackin:

There is no other side. This is it.

Tuca and Bertie (2019) arvostelu

Tuca and Bertie (2019)

Tuca and Bertie (2019) on hulvaton animaatiokomedia kahdesta kolmekymppisestä naisesta, jotka ovat parhaita kavereita huolimatta persooniensa eroista. Räävitön ja kovaääninen Tuca painaa kaasua silloin, kun ehkä olisi parasta hiljentää, eikä huoli turhia huomisesta. Vaatimaton ja huolehtivainen Bertie puolestaan pelaa varman päälle ja ahdistuu, kun joku katsoo.

Tuca on tukaani ja Bertie on laulurastas. Kaikki muutkin sarjan hahmot ovat ihmismäisiä lintuja, koiria, kasveja, liskoja, hyönteisiä tai muita olentoja, jotka eivät omassa todellisuudessamme puhu tai osallistu muutoin aktiivisesti järjestäytyneen yhteiskunnan toimintaan. Mukaan mahtuu jopa puhuva kakku, kiukutteleva arkistokaappi ja tissi, joka lähtee yksin baariin.

Tuca and Bertien ensimmäisessä jaksossa pitkäaikaiset kämppikset jakavat tavaransa: Tuca siirtyy Bertien luota yläkerran yksiöön, koska Bertie tahtoo jatkossa asua yhdessä poikaystävänsä Specklen (lintu hänkin) kanssa. Asetelma on suoraan tosielämästä. Juuri kolmenkymmenen tietämillä moni alkaa rakentaa perhettä tai syventyy työuraansa niin vahvasti, että kavereille ei jää aikaa. Ystävyyssuhteet uhkaavat kuihtua. Tucalla ja Bertiellä on omat vaikeutensa, mutta heidän siteensä kestää ainakin ensimmäisen tuotantokauden koettelemukset.

Tuca lainaa Bertieltä sokeria, koska niin naapurit tekevät.

Sekä ihmismäiset eläimet että sarjan visuaalinen ilme muistuttavat Bojack Horsemanista, jonka tuottaja Lisa Hanawalt on Tuca and Bertie -sarjan takana. Yhteistä sarjoilla on myös ahdistavien ja vakavien aiheiden käsittely huumorin keinoin. Rikkinäisen lapsuuden eläneellä Tucalla on taipumusta viinanhuuruisiin ylilyönteihin, eikä hän sopeudu työelämään lainkaan. Rahaa tulee rikkaalta Tallulah-tädiltä, joka tahtoo vastineeksi shekeilleen moittia ja alistaa Tucaa tunteakseen olonsa paremmaksi. Bertie joutuu seksuaalisen häirinnän kohteeksi useammassa eri yhteydessä, ja hänen suhteensa Speckleen on nuoruudessa läpikäytyjen traumojen vuoksi vaikea. Hän on uskomattoman taitava, mutta heikon itsetuntonsa vuoksi ei osaa vaatia itselleen hänelle kuuluvaa asemaa.

Elämän kuhmuja kuvataan tällä kertaa nimenomaan naisten näkökulmasta. Se on Tuca and Bertien vahvuus.

Bertien työkaveri Dirk on mulkku.

Lempijaksoni on tuotantokauden toinen jakso, The Promotion. Jos pohdit, onko Tuca and Bertie juuri sinulle sopiva sarja, katso vähintään kaksi ensimmäistä jaksoa – ensimmäinen jakso on hapuileva, mutta toisessa mennään jo asiaan. Jaksossa Bertien työkaveri Dirk lausuu outoja kommentteja Bertien vartalosta ja vihjailee, että Bertie on pukeutunut ”seksikkäästi” (o_O) miellyttääkseen esimiestään. Ensin Bertie hämmentyy, sitten kiusaantuu.

Kun Bertie menee puhumaan asiasta HR-osastolle, HR-päällikkö kieltäytyy ojentamasta Dirkiä ja sen sijaan hyssyttelee asiaa:

[Dirk] on söötti. Onnentyttö! Hän varmaan tarkoitti kehua. Älä levittele tätä – yhtiön maine voi mennä.

Bertie tuupataan HR-päällikön huoneesta ulos kädessään esite, jossa annetaan ohjeita siihen, kuinka ”flirttailla vastuullisesti” ja iskeä mies työpaikalla.

🤮

Kun HR-päälliköltä ei heru ymmärrystä, päättää Bertie ottaa kokemansa ahdistelun avoimesti puheeksi työpaikalla. Silloin käy ilmi, että moni muukin nainen on kokenut työpaikalla samaa. HR-osaston hyssyttelevä asenne on siis johtanut siihen, että rääväsuu, jonka puheet aiheuttavat ahdistusta ja ei-toivottua itsetietoisuutta monissa työpaikan naisissa, saa rellestää miten tykkää.

”Let’s not get into a mob mentality here”, on Dirkin kommentti hänelle esitettyihin syytöksiin. Perusvastaus. Asiallinen keskustelu oikeista ongelmista on helppo tukahduttaa vetoamalla ”joukkohysteriaan” ja ”julkisiin lynkkauksiin”.

Bertien tissi saa tarpeekseen Dirkin tuhmista puheista ja lähtee kesken päivän bariin.

Valitettavasti työelämästä löytyy vieläkin niitä, joille tärkeintä on se, että ”yhtiön maine ei mene”. Bertien kokemus on realismia.

Tämäntyyppiset asiat ovat toisinaan miehille vaikeita, melkein mahdottomia ymmärtää.

Tuca and Bertielle on ominaista nimenomaan #metoon jälkeinen tapa nostaa kipeitä aiheita puheeksi.  Sarja tekee sen kiihkottomasti, mutta jämäkästi.

Aivan jokainen nainen löytää Tuca and Bertiestä valtavasti samastumiskohtia. Moni saattaa löytää siitä myös itsensä: Sarjaa katsoessani pohdin lähes jatkuvasti, kumpaa päähahmoista muistutan itse enemmän. Toisaalta pyrin Bertien tavoin olemaan tekemättä itsestäni turhaa numeroa ja aliarvioin jatkuvasti osaamistani. Toisaalta olen Tucan tavoin kovaääninen ja – kuten sarjan showrunner Lisa Hanawalt asian varmasti ilmaisisi – ”gross and disgusting”. Kallistun lopulta sille kannalle, että olen enemmän Tuca kuin Bertie.

Tuca elää rikkaan Tallulah-tätinsä rahoilla.

Niin, puhutaanpa hetki Lisa Hanawaltista. Tai annetaan hänen pikemminkin puhua itse. Hanawalt osallistui taannoin Netflixin showrunnereiden all-female-paneeliin. Put a ”She” in Call Sheet -paneeli on katsottavissa Youtubessa – suosittelen sitä lämpimästi. Hän nostaa paneelissa konkreettisesti esille sen, kuinka nainen yhä on viihdemaailmassa ”se toinen sukupuoli”, poikkeama normista:

I was trying to think of examples I’ve seen in adult animation where I see myself in another character and they’re so rare.

You know, just as an example, on BoJack [Horseman], I noticed all the background gags that you see in between scenes, just little background things, but they were all with male characters.

And I raised the issue, I, you know, put up a speed bump and everyone was mad at me for a few days ’cause I was like, ”Why are they all men?” Women are funny and gross, too.

There was a gag where, like, a car rushes by and a dog’s tongue whooshes and licks the lady next to her. And I wanted them both to be women and everyone was like, ”Well, why? That’ll complicate things. If it’s two women, people will wonder why they’re both women. And if it’s a man and a woman, it’ll be sexual. And, like, you have to draw the boobs on the character and that complicates it, too, ’cause people will be looking at her boobs.”

And I was like, ”This is ridiculous.” Women are gross, women are funny, like, we need to represent that.

Juuri tämän vuoksi Tuca and Bertie on tärkeä sarja. Juuri tähän kiteytyy sen vetovoima. Sen käsittelemät tilanteet, teemat ja ongelmat koskettavat ensisijaisesti naisia, joiden kokemusten ei pitäisi olla toiseutta – joiden kokemusten pitäisi olla osa normia.

Ja se saattaa olla myös sarjan sudenkuoppa.

En nimittäin halua, että vain naiset katsovat Tuca and Bertietä. Toivon, että ihmiset sukupuolestaan riippumatta kiinnostuvat sarjasta. Kaikkien ei tarvitse pitää siitä – todennäköisesti monet vihaavat sarjaa, koska se on suorapuheinen, kulmikas, outo ja toisinaan ällöttävä.

Speckle ja Bertie etsivät seksielämäänsä piristystä pornosta.

Pääasia kuitenkin on, että myös he katsovat sarjaa. Lisa Hanawalt on samaa mieltä – hän toivoo, että ne, jotka eivät sarjasta pidä,  voisivat ”vihakatsoa” (hate watch) sitä.

Tuca and Bertien Tomatometer-lukema Rotten Tomatoesissa on tämän jutun kirjoitushetkellä täydet 100 prosenttia.

Tästä huolimatta sarjan levittäjä Netflix ilmoitti huhtikuun lopussa, ettei se tilaa uusia tuotantokausia Tuca and Bertiestä. Buu! Uskon, että osittain tämä johtuu siitä, ettei Netflix itse onnistunut suosittelemaan sarjaa oikeille katsojaryhmille. Itsekin olin vähällä skipata sarjan, mutta taikasanat ”from the creators of Bojack Horseman” saivat mieleni muuttumaan.

Hanawalt on kuulemma toiveikas sen suhteen, että sarjalle löytyisi uusi koti jostakin toisesta levityskanavasta. Nähtäväksi jää, kuinka käy.

*****

Rick and Morty (2013-) arvostelu – Wubba lubba dub dub

rick and morty arvostelu
Rick and Morty (2013-)

Rick and Morty (2013-) on aikuisille suunnattu, räävitön animaatiokomedia. Sarja kuvaa eläkeikäisen tiedemiehen Rickin ja hänen yläasteikäisen tyttärenpoikansa Mortyn absurdeja seikkailuja vierailla planeetoilla ja rinnakkaistodellisuuksissa. Toisella ja kolmannella kaudella mukaan tempautuvat yhä voimakkaammin Mortyn äiti Beth ja sisko Summer.

Ahmin vastikään kaikki kolme tuotantokautta ja nyt ihmettelen, miten Netflixin mustan huumorin taittuvat piirretyt voivat olla järjestään niin hiton laadukkaita. F is for Family, Big Mouth, Bojack Horseman – ja nyt vielä Rick and Morty. Katsoi Netflixistä mitä aikuisille suunnattua piirrettyä tahansa, aina kolahtaa.

Rick and Mortyn ydinmehu on Rickin räävitön ja julkea hahmo. Rick on vaikea ihminen. Hän on alkoholisoitunut, itsepäinen ja äkkipikainen. Lisäksi hän on nero. Tämä luonteenpiirteiden yhdistelmä johtaa usein absurdeihin tilanteisiin: Eräässä jaksossa Rick muuttaa itsensä suolakurkuksi välttääkseen perheen yhteisen terapiaistunnon. Toisessa jaksossa hän kutsuu kotibileisiin perheen yhteiseen kotiin joukon eriskummallisia ystäviä, jotka ovat kotoisin toisista ulottuvuuksista ja galakseista. Aika ajoin hän toki käyttää aivojaan myös jokseenkin hyödyllisten asioiden tavoitteluun.

Rick suolakurkkuna

Rickin nerous tekee hänestä uniikin, mutta samalla onnettoman. Hän ymmärtää paremmin kuin kukaan muu, kuinka universumi toimii – ja samalla käsittää, kuinka merkityksetön hän ja hänen läheisensä ovat. Rickin hahmo kiteyttääkin ikivanhan ajatuksen siitä, että äly ja ymmärrys eivät tee ihmistä onnelliseksi tai edes tyytyväiseksi, pikemminkin päinvastoin. Samaan suuntaan osoittaa myös Rickin idioottivävy Jerry, joka elää omaa mitätöntä elämäänsä omassa pienessä kuplassaan – ja on onnellisempi kuin kukaan muu sarjassa.

Sarjan ydinkaksikko tuo vahvasti mieleen Paluu tulevaisuuteen -elokuvien hassunhauskasti hössähtäneen tiedemiehen Docin ja coolisti toimintavalmiin Martyn. (On vaikea kuvitella, että Martyn ja Mortyn nimien samankaltaisuus olisi pelkkää sattumaa.) Rick ja Morty ovat kuin Docin ja Martyn onneton kaksospari – Doc ja Marty ovat vain sattuneet saamaan huomattavasti positiivisempia ominaisuuksia kuin alkoholisti-Rick ja itsestään äärettömän epävarma Morty. Lisäksi Paluu tulevaisuuteen -elokuvien seikkailut ovat luonteeltaan huomattavasti vähemmän häiriintyneitä kuin Rickin ja Mortyn vaellukset universumin pimeimmillä kujilla.

Jatketaan vielä vertailua muihin populaarikulttuurin tuotoksiin: Rickissä on paljon samaa kuin Bojack Horsemanin nimihahmossa. Rick ja Bojack ovat ikääntyneitä, alkoholisoituneita, sanavalmiita ja sarkastisia. Molemmat ovat sisimmässään onnettomia ja ulkopuolisia. Vaikka Rick kieltää oman kipunsa läheisiltään, hän todistaa siitä jatkuvasti puheessaan: Rickin catchphrase, Wubba lubba dub dub, merkitsee toisella planeetalla asustavan lintukansan kielellä: Koen suunnattomia tuskia. Bojack sentään myöntää oman elämänsä surkeuden avoimesti, Rick puolestaan kompensoi ulkopuolisuuttaan viettämällä aikaansa lähinnä Mortyn kanssa. Mortyn kanssa hänen on hyvä olla, sillä Morty ei tuomitse tai suutu – ainakaan kovin usein.

A Rickle in Time -jaksossa Rick ja Morty onnistuvat jakamaan oman elämänsä kahteen rinnakkaistodellisuuteen. Schrödingerin kissa elää ja on kuollut.

Morty on kuin tyhjä kolo, johon katsoja voi asettaa itsensä. Hän on sosiaalisesti pelokas ja epävarma – siis täysin tavallinen teini. Mortyssa ei ole mitään erityisen kiinnostavaa. Rickin kulmikas ja räjähtävä persoona pääsee esille juuri Mortyn hiirenharmaata tavallisuutta vasten. Morty ei silti ole tylsä, ja toisinaan hän innostuu kesken seikkailun riehumaan vielä terhakkaammin kuin Rick.

Rick ja Morty ovat paitsi isoisä ja tyttärenpoika, myös opettaja ja oppilas. Hiljalleen Morty pääsee yhä enemmän avaruusmatkailun ja rinnakkaistodellisuuksissa seikkailun makuun. Saa nähdä, mitä neljäs tuotantokausi tuo tullessaan: tuleeko Morty murrosiän ja omituisten kokemuksien myötä itsevarmemmaksi ja rohkeammaksi? Merkkejä tästä oli kolmannella tuotantokaudella havaittavissa. Rick puolestaan tuskin kehittyy hahmona, ellei hänelle sitten käy kuten Bojackille – kenties hän tunnustaa oman ulkopuolisuutensa ja Bojackin tavoin… ei tee tilanteen muuttamiseksi mitään.

Rick and Mortyn universumi on luonteeltaan kylmä ja välinpitämätön ihmisiä kohtaan. Jakso toisensa jälkeen todistaa, että ihmisyksilön elämä, unelmat ja kärsimykset ovat maailmankaikkeuden edessä vähäpätöistä roskaa. Tarkennan: kyse ei ole siitä, että maailmankaikkeus olisi ihmiskuntaa kohtaan pahantahtoinen – itse asiassa tällaien skenaario olisi suorastaan lohdullinen, sillä se antaa ihmiskunnalle jonkinlaisen merkityksen ja roolin. Näin ei kuitenkaan Rickin ja Mortyn maailmassa ole. Sarjan universumi ei yksinkertaisesti välitä.

Kuten Bojack Horseman, myös Rick tykkää ajaa kännissä. Pelkääjän paikalla Morty.

Eräässä sarjan parhaista jaksoista (Get Schwifty) taivaalle ilmestyy vieraalta planeetalta matkustaneita olentoja, jotka pakottavat muut planeetat osallistumaan Idols-tyyppiseen kilpailuun, jossa huonosti menestyvät planeetat tuhotaan kylmästi. Toisessa jaksossa kohdataan pahoille teille ajautunut Rickin rinnakkaisversio, joka kiduttaa lukemattomia Morty-klooneja vain sekoittaakseen tutkat kloonien tuskasta kärisevien aivoaaltojen avulla. Kolmas jakso taas kuvaa Rickin avaruusaluksen akkua, joka sisältää kokonaisen pienen maailman – maailman, jonka ainoa merkitys on se, että sen asukkaat tuottaisivat virtaa Rickin alukseen. Kaikki osoittaa samaan suuntaan: yksilön osa maailmassa on mitätön.

Jos pidit Bojack Horsemanista, uskon, että pidät myös Rick and Mortysta. Jos pidit Rick and Mortysta, uskon, että pidät myös Bojack Horsemanista… Mistä tulikin mieleeni: Bojackin viitoskausi tulee ensi-iltaan tällä viikolla! Aion ahmia uuden tuotantokauden niin nopeasti kuin mahdollista. Rick and Mortyn neljättä tuotantokautta saamme puolestaan odotella ainakin ensi vuoteen asti.

*****

Bojack Horseman (2014–2020) arvostelu

bojack horseman
Bojack Horseman (2014–2020)

Katsoin Bojack Horsemania vuonna 2017 yhden jakson. En rakastunut, ja meinasin jo jättää koko homman siihen. Katsoin kuitenkin vielä toisen ja kolmannen jakson, ja aloin pikku hiljaa lämmetä sarjan omituiselle maailmalle ja hulluille henkilöhahmoille. Vasta toisella tuotantokaudella aloin pitää Bojack Horsemanista varauksettomasti.

Lopulta huomasin nielleeni sarjan neljä ensimmäistä tuotantokautta alle kahdessa viikossa. Iltaisin oli mukavaa lähteä töistä kotiin, sillä tiesin, että kotona minua odottaisi Netflixin lämmin lepatus.

Kun olin ahminut kaikki neljä tuotantokautta, minua oksetti. Silti tahdoin lisää.

Bojack Horsemanille on siis annettava aikaa – makeimmat hedelmät eivät kypsy nopeasti. Ensimmäinen tuotantokausi on tässä tapauksessa pelkkää alkulämmittelyä. Mitä paremmin katsoja oppii hahmot tuntemaan, sitä syvemmin heidän ongelmansa häntä koskettavat – ja sitä enemmän sarja myös naurattaa.

Bojack Horseman on omituinen, tummanpuhuva komediasarja. Kepeähkönä komediana alkanut tarina saa yhä synkempiä sävyjä  tuotantokausi toisensa jälkeen. Näin upeaa kehitystä saa yleensä nähdä vain draamavetoisissa feature-elokuvissa – ei animaatiosarjoissa.

Olen huomannut, että Bojack Horsemanista pitävät ennen kaikkea ihmiset, jotka täyttävät nämä kaksi kriteeriä:

  1. Heidän tuntemuksensa (amerikkalaisesta) populaarikulttuurista on keskimääräistä laajempi, ja
  2. Heissä on syntynyt syvä, itsetietoinen tarve pohtia, miksi elämä on sellaista kuin se on.
Bojackilla ja Horsin’ Around -kollega Sarah Lynnillä on paljon yhteistä: menneisyys televisiossa ja vakava päihdeongelma.

Karkeasti ottaen voisi sanoa, että Bojack Horseman ei sovi iloisille ihmisille. Jos olet iloinen ihminen, lopeta tämän lukeminen ja tee jotakin hyödyllisempää.

Bojack Horseman, tuotantokaudet 1-4

Sarjan nimihahmo Bojack Horseman on parhaat päivänsä nähnyt televisiojulkkis, joka näytteli 90-luvulla suositussa Horsin’ Around -sitcomissa. Suosio nousi Bojackin hattuun ja työnsi tämän jyrkkään alamäkeen. Horsin’ Aroundin tuotannon lopettamisen jälkeen Bojackille jäi vain luksuskoti Hollywoodin rinteillä, krooninen päihdeongelma, vaikea luonne ja joukko rikkinäisiä ihmissuhteita.

Sarjan alussa Bojack suunnittelee tekevänsä näyttävän paluun julkisuuteen elämäkertansa myötä. Elämäkerran kirjoittamisessa häntä auttavat hänen agenttinsa ja (ex-)rakastajattarensa Princess Carolyn ja haamukirjailija Diane Nguyen. Hoodeilla heiluvat myös Dianen poikaystävä ja Bojackin rakkain vihollinen Mr. Peanutbutter sekä hyväntahtoinen pummipoika Todd Chavez, joka majailee Bojackin sohvalla ja pitää tälle seuraa tämän synkimpinä hetkinä.

Näennäisesti sarja kertoo Hollywoodin (tai Hollywoon, kuten sitä aletaan sarjassa kutsua) ja koko viihdeteollisuuden pinnallisuudesta ja raadollisuudesta. Hahmojen ongelmat eivät kuitenkaan liity niinkään viihdeteollisuuteen, vaan huonoon itsetuntoon ja henkisiin haavoihin, joita elämä on heihin lyönyt.

Mitä paremmin tutustumme Bojackiin ja kumppaneihin, sitä selvemmin näemme heidän itsetuhonsa ja surunsa. Käytännössä jokainen sarjan keskeisistä hahmoista on rikki (ehkäpä Mr. Peanutbutteria lukuun ottamatta), kukin omalla ainutlaatuisella tavallaan. Kukin pitää päänsä pinnan yläpuolella ja jatkaa hengittämistä parhaansa mukaan, säröistä ja ruhjeista huolimatta. Tyyli on vapaa.

Diane, teini-ikäinen poptähti Sextina Aquafina ja Princess Carolyn keskustelevat abortista.

Bojack on, kuten hänen Beatrice-äitinsäkin hänelle sanoo, ”syntynyt rikkinäisenä”. Kukapa tämän tietäisi paremmin kuin juuri Beatrice, joka on traumatisoinut ainoan lapsensa jatkuvalla painostuksella, väheksynnällä ja kritiikillä?

Ensimmäisten kolmen tuotantokauden ajan näemme Beatricen hirviönä, mutta neljännellä kaudella saamme tutustua hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa. Ymmärrämme, että Bojackin perhetaustassa piilee trauma, joka siirtyy sukupolvelta toiselle, kehittyy, kasvaa ja muuttaa muotoaan.

Kaikkein voimakkaimmin rikkinäisyyden teemat nousevat esille Bojackin ja haamukirjailija Dianen yhteentörmäyksissä. Myös Dianen varhaisimmat haavat ovat syntyneet lapsuudessa: hän ei saanut perheeltään arvostusta tai tukea, vaan pilkkaa ja hyljeksintää. Diane onnistuu kuitenkin pitämään paketin kasassa huomattavasti paremmin kuin Bojack, joskin myös hänen kohdallaan nuoruuden kokemukset näkyvät vaikeina ihmissuhteina ja kyvyttömyytenä kokea onnea.

bojack horseman
Toddin ja Mr. Peanutbutterin tempaukset tuovat sarjan synkimpiinkin jaksoihin kevyttä huumoria.

Bojack sanallistaa oman surunsa ja viallisuutensa tyhjentävästi ensimmäisellä tuotantokaudella:

You know, sometimes I think I was born with a leak, and any goodness I started with just slowly spilled out of me and now its all gone. And I’ll never get it back in me. It’s too late. Life is a series of closing doors, isn’t it?

Murheen ja masennuksen vastapainona sarjassa on upeaa, asiatonta ja räjähtävää huumoria. Se on pisteliästä ja tummanpuhuvaa, muttei tämän päivän mittapuulla erityisen ”törkeää” tai tulenarkaa. Huumoria johdetaan absurdeista tilanteista ja tapahtumista, oudoista hahmoista ja heidän välisistä suhteistaan (mitä pitäisi ajatella kissasta ja hiirestä, jotka ryhtyvät seurustelemaan?), menneille vuosikymmenille ominaisista ilmiöistä (”This is a song from the 80’s!”) ja siitä, että hahmot päästelevät suustaan asioita, joita ei oikeasti ”saisi” sanoa.

Bojack Horseman, 5. tuotantokausi

Bojack Horseman, 5. tuotantokausi

Mä en ymmärrä, kuinka tämä on mahdollista: Bojack Horseman vain paranee kausi kaudelta.

Diane totuttelee sinkkuelämään erottuaan Mr. Peanutbutterista, joka puolestaan laittaa uutta matoa koukkuun ja alkaa deittailla Elephantessa työskentelevää, hädin tuskin teini-iän ohittanutta mopsia. Princess Carolyn yrittää epätoivoisesti edistää yksin adoptioprosessiaan ja huolehtii samalla Bojackista. Todd päätyy Bojackin Philbert-sarjaa tuottavan yrityksen mainosmyyntijohtajaksi ja onnistuu vahingossa nostamaan rakentamansa seksirobotin yrityksen toimitusjohtajaksi. Bojack hakee lämpöä Philbertin naispääosan esittäjän sylistä, teloo selkänsä ja saa reseptin vahvoihin kipulääkkeisiin – arvaatte varmaankin, kuinka tässä käy.

Diane laskeutuu sinkkutytön rooliin. Bojack yrittää olla kiltti.

Sarjassa on kohdattu aiempina tuotantokausina synkkiä hetkiä: Sarah Lynnin ja Herb Kazzazin kuolemat, kurkistus Bojackin äidin lapsuuteen, Dianen abortti, Bojackin ja Toddin välirikko. Viides tuotantokausi vetää kuitenkin pohjat. Bojack on jälleen kiipeämässä suosion kukkuloille – ja samalla hänen todellisuudentajunsa horjuu pahemmin kuin koskaan ennen.

Todd päätyy vahingossa suuren yhtiön myyntijohtajaksi.

Lokakuussa 2018 syntynyt #metoo-ilmiö näkyy viidennen tuotantokauden tapahtumakuluissa selvästi. Sarja onnistuu tuomaan esille sitä ristiriitaa, joka syntyy miesten ja naisten välille käytännössä aina, kun puhutaan häirinnästä ja väkivallasta: miehet voivat valita, mitä he asiasta ajattelevat vai ajattelevatko mitään, mutta naiset eivät pääse omaa rooliaan karkuun.  Diane kiteyttää asian komeasti todetessaan Bojackille, ettei naisena oleminen ole hänelle mikään harrastus. Tuotantokauden loppupuolella tuodaan hienosti esille myös ajatus siitä, ettei kukaan identifioi itseään mieheksi, joka ahdistelee naisia – ahdisteltu ja suoranainen väkivalta tulevat valitettavan usein yllätyksenä tekijälle itselleenkin. (Se ei suinkaan vähennä millään tekijän syyllisyyttä tai vastuuta asiassa.)

En tiedä, miten kuutoskausi voisi enää tätä ylittää.

Bojack Horseman, 6. tuotantokausi

Bojack Horseman, 6. tuotantokausi

Bojack Horseman is over, and everything is worse now.”

Bojack Horsemanin viimeinen tuotantokausi keskittyy tilintekoon ja kautumukseen. Tuotantokausi alkaa vieroitushoidosta, jossa Bojackin alkoholismin juuria kaivellaan yhä syvemmältä. Jo pitkään olemme tienneet, että Bojackin lapsuudenkodissa ei syljetty lasiin. Silti uudet kertomukset siitä, miten vahva vaikutus Bojackin vanhemmilla on ollut hänen juomiseensa, onnistuvat yllättämään ja jopa järkyttämään.

Muuttuuko Bojack todella vieroituksen myötä, vai teeskenteleekö hän muuttuneensa? Oli todellista muutosta tapahtunut tai ei, Bojackin menneisyys ei katoa sormia napauttamalla. Vaikka hän vieroittautuu päihteistä, menneet pahat teot häämöttävät peruutuspeilissä.

Paige Sinclair ja Max Whatshisname nuuskivat Bojackin jälkiä.

Princess Carolyn on viimein saanut syliinsä lapsen. ”Nimetön Princess Carolyn -projekti” työntää äitinsä uupumuksen partaalle. Äitinä oleminen ei ole aivan sitä, mitä Princess Carolyn odotti. Rakastaako hän lastaan tarpeeksi? Onko hän läsnä tarpeeksi lapselleen – entä asiakkailleen? Sopivatko uratavoitteet ja lapsen kasvattaminen yksinhuoltajana sittenkään yhteen elämään? Princess Carolyn on järjestänyt itsensä kireään elämäntilanteeseen, mutta hänet on tehty kestämään – ja onneksi hänellä on apunaan Todd.

Diane päätyy uuden parisuhteen myötä Chicagoon ja alkaa työstää pitkään suunnittelemaansa esseekokoelmaa. Sanat kuitenkin kieltäytyvät ilmestymästä paperille. Teos, jonka pitäisi tehdä Dianen elämästä ja tuskasta merkityksellistä, ei suostu syntymään.

Dianen kokemus suuren esseeteoksen suhteen on monille tuttu elävästä elämästä: me unelmoimme vuosia tekevämme jotakin suurta, mutta matkan varrella me muutumme huomaamattamme. Ja kun tuon jonkin suuren tekeminen olisikin ajankohtaista, suureksi yllätykseksemme emme osaa tai halua toimia. Suuri tavoitteemme on muuttunut merkityksettömäksi. Emme ole enää se ihminen, joka unelman alunperin rakensi.

Bojack ei olisi jättänyt jälkeään Hollywoodiin ilman Herbiä.

Osa hahmoista jää vaille tarinan sulkeumaa. Olen odottanut jo kauan perusteellisempaa jaksoa Bojackin isän Butterscotch Horsemanin menneisyydestä. Butterscotch on kaikessa vittumaisuudessaan mahdottoman kiinnostava hahmo, mutta taustatarinan puutteen vuoksi yksiulotteinen ja vaikea ymmärtää. Silti hän on vaikuttanut Bojackin kehitykseen yhtä lailla kuin Beatrice, jonka menneisyyttä ja traumoja sentään käsiteltiin sarjassa usean jakson verran – olkoonkin, että Butterscotchin tapa olla isä oli usein pelkkää poissaoloa.

Butterscotch ei ole ainoa hahmo, jonka tarina jää ikään kuin kesken. Tämä on ymmärrettävää: sarjan lopettamispäätös tuli yllättäen, ja olisi epäoikeudenmukaista vaatia kunnollista sulkeumaa kaikille sarjan hahmoille yhden (joskin pitkän) tuotantokauden aikana.

Bojack tapaa vanhoja ystäviään kohtalonomaisessa unessa.

Lisäksi Bojack Horseman on ikään kuin irvaillut sulkeuman konseptille jo pitkään. Horsin’ Aroundin viehätys perustui sulkeumaan – vajaan puolen tunnin mittaisen sitcom-jakson aikana käytiin orjallisesti läpi alku, keskikohta ja loppu, minkä jälkeen palattiin aina samaan muuttumattomaan lähtötilanteeseen. Bojack Horseman ei kuitenkaan ole Horsin’ Around – se muistuttaa paljon enemmän tosielämää, emmekä me saa tosielämässä nähdä sulkeumia läheskään niin usein kuin haluaisimme.

Onneksi sulkeuma saavutetaan kahden olennaisen sivuhahmon kohdalla. Yksityiskohta, jossa sulkeumaan viitataan, hujahtaa helposti ohi, ja itsekin huomasin asian vasta selatessani kutoskauteen liittyviä nettikeskusteluja. Tämän linkin takaa aukeaa hurja spoileri.

Bojack ja Diane ovat kulkeneet yhdessä pitkän tien.

Bojack Horseman on ennen kaikkea tarina Bojackin ja Dianen suhteesta. Sarjan ensimmäisessä jaksossa he tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa – ja ainakin minulle syntyi se vaikutelma, että sarjan viimeisen jakson tapahtumien jälkeen he eivät tapaa toisiaan. Me näemme alku- ja loppupisteen – ja kaiken siltä väliltä. Vaikka Diane ja Bojack ovat syvästi rikkinäisiä olentoja, he oppivat toisiltaan paljon ja tulivat ymmärtääkseni sen seurauksena ainakin jossain määrin rehellisemmiksi ja onnellisemmiksi ihmisiksi.

Jos Bojack Horsemanin kerran oli päätyttävä, olen iloinen, että se päättyi näin.

*****