Brooke Candy: A Study in Duality (2015)

(Tämä teksti välähti blogissa jo eilisaamuna: olin hajamielisyyttäni ajastanut kaksi juttua samalle aamulle, ja eihän sellainen julkaisutahti käy päinsä. Otetaan nyt uusiksi.) Musavideoaiheisten tekstien kirjoittelu on jäänyt, sillä ne tuppaavat luisumaan liikaa media/kulttuurintutkimukselliseksi tyhjäkäynniksi ja halki-poikki-pinoon-analyysiksi. Ei sellaista jaksa kukaan lukea, saati kirjoittaa. Sinänsä sääli, koska nykyään tehdään järjettömän upeita musiikkivideoita, ja niiden merkityspotentiaali muuttuu vuosi vuodelta laajemmaksi. Maailmassa …

Jatka artikkeliin Brooke Candy: A Study in Duality (2015)

Perttu Häkkinen & Vesa Iitti: Valonkantajat (2015) arvostelu

Perttu Häkkinen & Vesa Iitti: Valonkantajat – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä (2015) Lukuhaasterasti:  3. Vuonna 2015 julkaistu kirja. Mistä peräisin: kirjastosta. Minä pidän Valonkantajien perusideasta. On hienoa, että okkultismin kotimaisesta kentästä on nyt julkaistu tietokirja. Minä pidän myös Valonkantajien kannesta. Se on esteettisesti miellyttävä ja kuvaa kirjan sisältöä erinomaisesti. Kirja näyttää livenä vielä hienommalta kuin kuvassa. Valonkantajien alaotsikko, "Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä", kertoo …

Jatka artikkeliin Perttu Häkkinen & Vesa Iitti: Valonkantajat (2015) arvostelu

Chemical Wedding (2008) arvostelu – Crowley revisited

Chemical Wedding (Iso-Britannia 2008) on niitä elokuvia, joiden katsomisen koen tavallaan velvollisuudekseni, vaikka voin jo etukäteen arvata, ettei kokonaisuudessa ole juuri kehumista. Tässä elokuvassa katsomiseen velvoittavia tekijöitä on kaksi: elokuvan nimi ja se, että se "kertoo" Aleister Crowleysta. Ensin siitä nimestä. Christian Rosenkreutzin Kemialliset häät -romaani on heittämällä kiinnostavinta proosaa, mitä keskiaika onnistui tuottamaan. Kemiallisten …

Jatka artikkeliin Chemical Wedding (2008) arvostelu – Crowley revisited

Tapio Kotkavuori: Saatanan mustat nahkasiivet (2004) arvostelu

Tapio Kotkavuori: Saatanan mustat nahkasiivet, eli Sodoman 104 päivää, eli San Franciscon päiväkirja (Voimasana 2004, 1. painos) Lukuhaasterasti: 28. Kirja, jonka nimessä on väri Mistä saatu: lainaksi ystävältä (kiitos, saat ensi viikonloppuna takaisin!) Muuta mainittavaa: Esipuhe luettavissa Athanathonin katalogista. Outo tammikuu: kaksi ensimmäistä loppuun lukemaani kirjaa edustavat ei-fiktiota, näillä näkymin myös kolmas. Yöpöydälläni makaa eräs …

Jatka artikkeliin Tapio Kotkavuori: Saatanan mustat nahkasiivet (2004) arvostelu