Guns N’ Roses ja minä, osa 1: Kuinka rock-musiikki teki minusta elitistin

Guns N' Roses oli ensimmäinen bändi, jonka valitsin itse. Ennen sitä kuuntelutottumukseni olivat määrittyneet pitkälti alakouluikäisiin kohdistetun markkinointiviestinnän (Spice Girls!!!) ja vanhempieni levykokoelman (Hector, Pekka Streng, King Crimson, Pink Floyd...) kautta. Oli vuosi 1997, kun sain isoveljeltäni nivaskan vanhoja Suosikkeja ja rock-julisteita. Melkein puolet pinkan julisteista esitti minulle ennestään tuntematonta bändiä, jonka ulkoisessa olemuksessa yhdistyivät …

Jatka artikkeliin Guns N’ Roses ja minä, osa 1: Kuinka rock-musiikki teki minusta elitistin

NSU – Saksan uusnatsimurhat (2016) arvostelu

NSU - Saksan uusnatsimurhat (2016) Ajoittain Yleisradio on liikkeissään ihailtavan nopea: kiitos Ylen, olemme saaneet katseltavaksemme ensimmäisenä Pohjoismaana uunituoreen NSU - Saksan uusnatsimurhat -minisarjan (Mitten in Deutschland: NSU, Saksa 2016). Olin asiasta kohtuullisen innoissani, koska NSU-murhat ovat kiinnostaneet minua siitä lähtien, kun tapauksesta alettiin uutisoida. Englanninkieliset mediat eivät ole taustoittaneet keissiä järin hyvin, eikä saksani …

Jatka artikkeliin NSU – Saksan uusnatsimurhat (2016) arvostelu

Puhdistuksen yö: Anarkia (2014) arvostelu – Se pieni ero

Välillä sitä tuntee itsensä aika tyhmäksi. Vuonna 2013 ensi-iltaan tullut Puhdistuksen yö (The Purge) vaikutti vähintäänkin kiinnostavalta: pääosissa Ethan Hawke ja Lena Headey, myös tuottajatiimi koostui kovista nimistä. Traileri oli jännä. Lainasin elokuvan DVD:n kirjastosta ja katsoin. Tai luulin katsovani. Tosiasiassa olin lainannut elokuvan jatko-osan nimeltä Puhdistuksen yö: Anarkia (The Purge: Anarchy, Yhdysvallat 2014). Aloin …

Jatka artikkeliin Puhdistuksen yö: Anarkia (2014) arvostelu – Se pieni ero

Bernhard Schlink: Lukija (1995) arvostelu

Lukija (1995) Katsoin Stephen Daldryn ohjaaman Lukija-elokuvan (The Reader, Saksa/Yhdysvallat 2008) joskus viime vuosikymmenen lopulla. Vaikken yleensä ole järin perso draamalle enkä valtavirtatuotteiden natsiruodinnalle, Lukija teki minuun vaikutuksen. Nyt, kun elokuvan katselusta on kulunut jo hieman aikaa, oli sopiva hetki tarttua alkuteokseen. Suurin osa elokuvan yksityiskohdista oli jo pyyhkiytynyt mukavasti pois mielestä. En kuullut kirjan …

Jatka artikkeliin Bernhard Schlink: Lukija (1995) arvostelu