Ajatuksia kiireestä

Varoitus: tämä teksti ei liity elokuviin millään tavalla. Olen loppukesästä maininnut muutamaan otteeseen, ettei blogiin ilmesty sisältöä siihen tahtiin kuin itse toivoisin tapahtuvan, koska olen ollut kiireinen. Heinäkuussa kävi tosiaankin niin, että otin ”kevyeksi lomatekemiseksi” toimeksiannon, joka osoittautui moninkertaisesti suuritöisemmäksi kuin sen piti olla. En valita: alan työtilanteessa ei ole kehumista, ja raha kelpaa aina. …

Jatka artikkeliin Ajatuksia kiireestä

Alan Partridge: Kukkona tunkiolla (2013) arvostelu – Ihanan kuivaa

Arvatkaa, mikä oli ensimmäinen assosiaationi, kun törmäsin Alan Partridge: Kukkona tunkiolla -elokuvan (Iso-Britannia/Ranska 2013) julisteeseen elokuvateatterin seinällä. No ette arvaa. Se oli The Partridge Family (Yhdysvallat 1970–1974). Hehheh. Mietin aivan todella, onko näillä kahdella asialla – Alan Partridgella ja The Partridge Familylla – jotakin tekemistä keskenään. Tästä moni osannee jo päätellä, etten tunne kumpaakaan konseptia …

Jatka artikkeliin Alan Partridge: Kukkona tunkiolla (2013) arvostelu – Ihanan kuivaa

Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma (1995) arvostelu – Blade Runner Pohjois-Euroopassa

Mitä enemmän Jari Halosen elokuvia näen, sitä kovemmin minua harmittaa, että ensimmäinen hänen ohjaamansa elokuva, jonka katsoin, oli Aleksis Kiven elämä, tuo konventionaalinen elämäkertaelokuva. Vai oliko se sitä? Muistanko väärin? Pitäisi kai katsoa uudelleen... Oli miten oli, tämä sai minut pitämään pitkään Halosta ei-niin-kiinnostavana ohjaajana ja ohittamaan hänen tekeleensä ajanpuutteeseen ja kaikenlaiseen muuhun puolivillaiseen vedoten. …

Jatka artikkeliin Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma (1995) arvostelu – Blade Runner Pohjois-Euroopassa

Piin elämä (2012) arvostelu – Uuden maailman harharetket

Kahden tunnin elokuva pojasta, joka tyrkätään bengalintiikerin kanssa keskelle tyyntä merta – aika hullu idea elokuvaksi. Kun kuulin ensimmäistä kertaa, millainen on Piin elämän (Life of Pi, Yhdysvallat 2012) perusajatus, päädyin siihen lopputulokseen, että kyseessä on oltava joko a) Huomenna hän tulee -tyylinen, tukalan eksistentialistinen ja tylsähkö eurooppalaistyylinen elokuva, tai b) visuaalisesti täyteläinen, isolla rahalla …

Jatka artikkeliin Piin elämä (2012) arvostelu – Uuden maailman harharetket