Lucile Hadžihalilovićin ohjaama The Ice Tower (La Tour de glace, 2025) kietoo H.C. Andersenin sadun Lumikuningattaresta osaksi tarinaa, joka on täynnä peilirakenteita, vaaraa ja hurmosta.

Eletään 1970-lukua. 15-vuotias Jeanne (Clara Pacini) karkaa vuoriston rauhassa sijaitsevasta orpokodista kaupunkiin. Yösijaa etsiessään hän murtautuu rakennukseen, joka osoittautuu elokuvastudioksi. Studiossa kuvataan paraikaa Jeannen lempisatuun eli Lumikuningattareen pohjautuvaa elokuvaa, jota ohjaa Gaspar Noén näyttelemä Dino. Jeanne pestautuu elokuvaan avustajaksi ja joutuu elokuvassa Lumikuningatarta näyttelevän diivan, Cristina van den Bergin pauloihin. Hiljalleen Jeannen ja Cristinan välille syntyy kouristuksenomainen sidos, joka saattaa Jeannen vakavaan vaaraan.

Ennen studiolle saapumistaan Jeanne on löytänyt kadulta käsilaukun, ja päättää – ehkäpä lastenkodin henkilökuntaa pakoillakseen – käyttää itsestään nimeä, joka lukee laukussa olevassa henkilöllisyystodistuksessa: Bianca. Tämän nimen voi nähdä viittauksena Lumikki-hahmoon – ”bianca” merkitsee valkoista, ja Lumikki tunnetaan italiassa nimeltä Biancaneve. Kuten Lumikki, myös Jeanne on menettänyt äitinsä. Cristinasta hän löytää hahmon, joka muistuttaa etäisesti sadun pahaa äitipuolta: ihmisen, joka on näennäisesti hyväntahtoinen, mutta jossa piilee myös vakavaa vaaraa.

Myös Jeannen oma nimi on enteellinen. Yhteys etunimikaima Jeanne d’Arciin on selvä: molempien minuus rakentuu vahvan ihanteen varaan (Jeanne d’Arcin kohdalla ihanne on uskonnollinen, Bianca-Jeanne taas ihannoi Lumikuningatarta), ja molempiin liittyy uhrauksen tematiikka (”lumikuningatar vaati uhrautumista kaikilta, jotka rakastivat häntä”, kuten elokuvan trailerissa sanotaan).

Kerroksellisuutta ja intesteksuaalisuutta on myös Cristinan nimessä. Hänen sukunimensä van der Berg viittaa tietenkin vuoriin. Jeannen orpokoti on vuoristossa, ja myöhemmin elokuvassa Cristal ja Jeanne ajavat yhdessä vuoristoon. Lumikuningatar-elokuva on adaptoitu vuoristoiseen maisemaan, vaikka Andersenin sadussa kuvataan pikemminkin tundraista tai jäätasankomaista ympäristöä. Van den Berg -sukunimi kuulostaa komealta, mutta ottaen huomioon, että Cristina paljastaa olleensa Jeannen tapaan ottolapsi, vaikuttaa siltä ettei tämä pompöösi sukunimi ole peritty, vaan pseudonyymi siinä missä Jeannen käyttämä Bianca-nimi.

”Cristina” etymologinen tausta on Kristus-sanassa, joka viittaa siihen palvontaan, jota Cristina saa osakseen. Tärkeämpi merkitys liittyy kuitenkin ranskan cristal-sanaan eli kristalliin, jonka pohja on kreikan jäätä merkitsevässä sanassa. Elokuvan alussa Bianca varastaa Lumikuningattaren puvusta kristallin, joka esiintyy myöhemmin monessa kohtauksessa ja on toistuva visuaalinen elementti: Lumikuningattaren maailmaa katsotaan usein kirjaimellisesti kristallin läpi. Kristalli viittaa myös Lumikuningatar-sadussa esiintyviin peilin sirpaleisiin, jotka saavat ihmiset unohtamaan rakkaansa ja käyttäytymään pahantahtoisesti muita kohtaan.

Jeanne on siis hallussaan Cristinan kristalli – mutta myös Cristina pitää halluttaan jotakin Jeannen omaa. Jeanne vaalii suurista helmistä valmistettua rannekorua, jonka helmet ovat peräisin hänen kuolleelta äidiltään. Yksi kerrallaan korun helmet putoavat – ja ne poimii kukapa muu kuin Cristina. Jeannen varastama kristalli viittaa ennen kaikkea lumoon, eskapismiin ja fantasiaan, ja sen myötä Jeanne uppoaa Lumikuningattaren maailmaan. Suuret helmet puolestaan kytkeytyvät todelliseen Jeannen kokemaan menetykseen. Tämä esineiden vaihto viittaa elokuvan peilirakenteeseen, jossa Cristina ja Jeanne heijastelevat omaa elämäänsä toistensa kautta: Jeanne näkee Cristinassa menetetyn äitinsä, Cristina taas Jeannessa oman nuoremman itsensä. Peilirakenteeseen viittaa myös elokuvan alkukielinen nimi La Tour de glace: ”glace” merkitsee paitsi jäätä, myös peiliä.

The Ice Towerin kiintoisin anti liittyy pahuuden olemukseen. Lumikuningatar-sadussa pahuus on ulkoista: särkyneen taikapeilin sirpaleet saavat ihmiset tekemään pahoja tekoja. Toisin sanoen hahmot eivät ole pahaa tehdessään omia itsejään. The Ice Towerin pahuuskäsitys on erilainen. Siinä pahat teot ovat seurausta hahmojen sisäisestä rikkinäisyydestä ja omista, tietoisesti tehdyistä valinnoista.

Erityisesti Cristinan hahmo on syvästi rikkinäinen. Hän on kasvanut ilman vanhempiaan, ja häntä on lapsesta pitäen groomattu tähteyttä varten. Hän on julma ja kriittinen paitsi ympäristöään, myös itseään kohtaan: hän vaatii kuvattua materiaalia tarkastellessaan perfektionistin elkein loputtomia uudelleenottoja. Hänen autonkuljettajanaan toimii mystinen Max (August Diehl), joka esittäytyy Cristinan ystäväksi ja ”lääkäriksi”, siis hahmoksi, jonka periaatteessa tulisi pitää Cristinasta huolta – käytäntö vain näyttää olevan hyvin toisenlainen. Cristinan hahmosta nousee esiin ylisukupolvinen kaltoinkohtelun ketju, jossa hoiva ja hyväksikäyttö kietoutuvat yhteen.

Huumeet nousevat The Ice Towerissa esiin melko hienovaraisissa viittauksissa. Nämä niukat viittaukset tarjoavat kuitenkin merkittävää perspektiiviä. Elokuvan kerronta on kuin sekoitus Jeannen hurmoksenomaista ihastusta ja Cristalin huuruista katsetta. Cristalin ja Jeannen maailma liudentuu osaksi Lumikuningattaren maailmaa, jossa luonnonlakien sijan ottavat sadun ja fantasian lait.

Pääsääntöisesti diggaan Ice Towerin levittäjän eli Night Visionsin touhuista, mutta nyt täytyy antaa pyyhkeitä. On harmi, että tätä kaunista elokuvaa levitetään Suomessa englanninkielisellä nimellä. Ratkaisun voisi jotekin antaa anteeksi, jos kyseessä olisi edes elokuvan alkukielinen nimi – vaan ei, alkukielinen nimi on La tour de glace. Tässä mennään vastavirtaan siihen nähden, kuinka asia on muualla ratkaisu: Islannissa Istårnet, Ruotsissa Istornet, Virossa Jäätorn (!!!), Latviassa Ledus tornis, Puolassa Wieża z lodu, espanjassa La torre de hielo… Kaava on selvä. Lukuun ottamatta maita, joissa englanti on virallinen kieli, on Suomi ainoa maa, jossa tätä elokuvaa on päätetty levittää englanninkielisellä nimellä.

Jokainen voi arjessaan tehdä omat ratkaisunsa sen suhteen, mennäänkö helpon kautta ja alistutaan muut kieliperheet kolonisoivan englannin ylivallalle, vai asetutaanko vastarintaan tätä kehitystä vastaan. Toivon aivan jokaiselta suomalaiselta elokuvalevittäjältä parempia ratkaisuja tämän suhteen.

The Ice Tower pyörii tämän tekstin julkaisun aikaan Suomen elokuvateattereissa.