Curry Barkerin ohjaama Obsession (2025) on tutkielma vallasta ja oikeutuksesta. Kauhuelokuva alkaa tutulla premissillä: ujo nuori mies Bear on rakastunut samaan kaveriporukkaan kuuluvaan Nikkiin, eikä rohkene pyytää tätä treffeille, vaan tarttuu helppoon ratkaisuun kun sellainen hänen tielleen osuu. Obsession ei kysy niinkään ”saako poika tytön”, vaan ”mitä tapahtuu kun poika päättää, että hänellä on oikeus tyttöön”.

Nikille puhuminen tuntuu Bearista vaikealta ja kiusalliselta, eikä Bear pääse temperamenttiinsa kuuluvasta ujoudesta eroon. Kun haparoivasti kommunikoiva nuori mies harjoittelee treffikutsua kaverinsa Ianin kanssa, valuu hänen suustaan siirappinen monologi, jossa on heijastuksia monomaanisesta ihastuksesta:

I feel like I’m coming apart. I think about you all the time, Nikki. I try not to. You are in every song I listen to.

Paikallisesta taikakaupasta löytyy kuitenkin apu eli paketti, jonka kyljessä sisällä väitetään sen olevan toivomuspajun oksa. Etiketti lupaa, että se, joka katkaisee pakkauksesta kuoriutuvan kepin, saa yhden toiveen — ja toive toteutuu. Bear suhtautuu leluun terveellä skeptisyydellä, mutta päätyy kuitenkin käyttämään sitä ja esittää toiveenaan, että Nikki rakastaisi häntä ”enemmän kuin ketään muuta maailmassa”.

Ja niin myös tapahtuu, tavallaan. Nikin käytös Bearia kohtaan muuttuu välittömästi. Hän suorastaan liimaantuu Beariin, jota on aiemmin kohdellut vain kaverina. Alku sujuu mukavasti muutamia erikoisia tilanteita lukuun ottamatta, mutta pian Nikin edesottamukset alkavat huolettaa ja pelottaa Bearia.

Bearin hahmo tuo mieleen incel-pojat: kun naiskuviot eivät etene toivotulla tavalla, alkaa esiin nousta katkeria tunteita ja niiden myötä ajatuksia omasta oikeudesta läheisyyteen ja rakkauteen. Bearilla ei ole kuitenkaan rohkeutta asettaa itseään alttiiksi ja ottaa riskiä epäonnistumisesta ja noloon tilanteeseen joutumisesta. Sen sijaan, että hän paljastaisi haavoittuvuutensa, hän vallitsee pakottamisen ja henkisen väkivallan tien.

Toive kuitenkin murtaa Nikin täysin — hän ikään kuin halkeaa kahtia. Tästä eteenpäin on olemassa kaksi Nikkiä: toivepaju-Nikki, joka jumaloi Bearia ja seuraa tätä kaikkialle kuin koira isäntäänsä, ja aito Nikki, joka asuu jossakin toivepaju-Nikin sisällä. Tämä kytkeytyy elokuvan avauskohtaukseen, jossa Bear kuvaa rakkauttaan hajoamisena — Bear tuntee halkeavansa, niin voimakas on hänen ihastuksensa. Obsessionista nousee näin esiin peilirakenne: kyse ei ole ainoastaan Nikin pakkomielteestä Beariin, vaan myös Bearin pakkomielteestä Nikkiin. Ilman Bearin pakkomielteisyyttä elokuvan tapahtumaketju ei olisi käynnistynyt.

Epävarma ja haparoiva Bear onkin Obsessionin pääpahis, jos elokuvasta sellaista haluaa etsiä. Tähän viittaa jo hänen nimensä: ”Bear” on paitsi söpö ja harmiton nallekarhu, ”friendzonattu” nuori mies, mutta myös vaarallinen peto, ”predator” — ei niinkään siksi, että hän olisi voimakas tai mahtava, vaan siksi, että hän on valmis asettamaan omat tarpeensa ja halunsa Nikin itsemääräämisoikeuden ja autonomian edelle. Elokuvassa ei nähdä seksuaalista väkivaltaa, mutta sitäkin enemmän henkisen tason pakottamista. Bear onkin eräänlainen ”emotionaalinen raiskaaja”.

Friendzonaus on Obsessionin premississä keskeinen elementti, ja siihen viittaa myös Nikin kirjoittama, outo insestinen ja väkivaltainen variaatio Hannusta ja Kertusta. Bear on ollut Nikille ”kuin veli”, salainen ihailija, joka joutuu aluksi tyytymään kaverin rooliin. Ajatus Bearista romanttisena tai seksuaalisena kumppanina on Nikille suorastaan vastenmielinen. Toivepajun murtamisen myötä Bear saa Nikin väkisin haluamaan itseään. Molemmissa tarinan tasoissa (Bear ja Nikki, Hannu ja Kerttu) on kaksi sisarusta, joista toinen pakottaa toisen rakastamaan itseään.

Obsessionissa on runsaasti kissoihin liittyvää symboliikkaa, joka valitettavasti jäi minulle ensikatselulla hieman hämäräksi. Bearin Sandy-kissa kuolee elokuvan alussa, ja Sandyyn viitataan useita kertoja pitkin leffaa. Sandy kuolee syötyään Bearin edesmenneen isoäidin lääkkeitä. Kissat eivät tietääkseni osaa avata lääkepurkkeja, joten Bearin huolimattomuus lääkkeiden suhteen johtaa kissan kuolemaan. Tämä havainnollistaa Bearin kyvyttömyyttä hoivaan ja huolenpitoon, joita parisuhteeseen ryhtyminen yleensä edellyttää.

Toivepajun valmistajaksi mainitaan yritys nimeltä Tabi-Cat — ehkäpä tämä on viittaus Sandyyn, jonka turkki näyttäisi olevan raidallinen (”tabby cat”). Elokuvassa nähdään myös klassinen kit-cat-kello, mutten valitettavasti muista missä kohtauksessa. Kit-cat-kellon mekaanisesti edestakaisin liikkuvat silmät tuovat mieleen Nikin, joka seuraa pakonomaisesti Bearin jokaista liikettä. Karhu-Bear on petoeläin, mutta niin on myös kissaan rinnastuva Nikki — kuitenkin huomattavasti pienempi, vaarattomampi ja heikompi peto kuin karhu.

Nikin käytös pitkin elokuvaa tuo mieleen epävakaan persoonallisuushäiriön — niin hyvässä kuin pahassa. Suhteen alku on intensiivisyydessään sekä Nikille että Bearille ihana. Pian esiin nousevat kuitenkin intensiivisyyden varjopuolet. Nikki kärsii äärimmäisestä hylkäämisen pelosta, ja pelkkä ajatus siitä, että Bear viettäisi iltaa kavereidensa kanssa ilman häntä, saa hänet suunniltaan. Hän vuoroin idealisoi ja vuoroin devalvoi Bearia — ensin Bear on Nikille täydellinen rakkauden kohde, ja pari sekuntia myöhemmin julmuri, joka ei välitä Nikistä tarpeeksi. Rakastuttuaan Beariin hän menettää oman identiteettinsä, ja hänen minäkuvansa määrittyy ainoastaan suhteessa Beariin. Hänen tunteensa ovat kaiken läpäiseviä ja voimakkaita, ja ne purkautuvat ilman hetkenkään harkintaa tai hillintää tavalla, joka aiheuttaa sosiaalisesti kiusallisia ja jopa hengenvaarallisia tilanteita. Kuten epävakaa ihminen, myös Nikki on paitsi raskas kumppani, myös aidosti kärsivä ihminen. Bearin määräämä rakkaus kirjaimellisesti sairastuttaa hänet.

Obsessionissa on kaksi vahvaa pohjavirtaa: pelko ja valta. Kaikki saa alkunsa siitä, että Bear ei uskalla tehdä asioita, jotka pelottavat häntä ja jotka asettaisivat hänet alttiiksi nolostumiselle tai haavoittumiselle. Kun paska osuu tuulettimeen, hän ei ota tilanteesta vastuuta, vaan venkoilee eteenpäin minkä pystyy ja toivoo asioiden kääntyvän parhain päin. Aidon Nikin anellessa armoa hän kääntää tilanteen itseensä ja omaan kokemukseensa, ja lopulta on vähällä paeta onnettomuuspaikalta ja jättää Nikki kärsimään yksin sen sijaan, että kantaisi vastuun teoistaan.

Obsession rakentuu vallan ja manipulaation verkostolle, jossa jokainen hahmo käyttää valtaa tavallaan. Bear anastaa Nikin autonomian toivepajulla, mutta juuri tämä heikkoudesta kumpuava teko kääntää koko valtasuhteen päälaelleen: Nikistä tuleekin se, joka kontrolloi Bearia. Bearin ja Nikin yhteinen ystävä Ian kätkee oman agendansa ohjatessaan Bearia neuvoin, jotka hidastavat tämän ja Nikin lähentymistä. Kaveriporukkaan niin ikään kuuluva Sarah taas käyttää omaa haavoittuvuuttaan pyrkiessään vaikuttamaan Beariin — hän ei valehtele Bearille, mutta valitsee keskustelun ajankohdan ja kontekstin laskelmoiden.

Toivepaju lupasi Bearille Nikin rakkauden, mutta antoi todellisuudessa vain valtaa, jota hän ei osaa kantaa. Tämä valta kääntyy nopeasti häntä itseään vastaan: Nikistä tulee hänen vankilansa.