Konnajengi (1985) arvostelu – Vitsi vitsinä

Kirjoitin aiemmin tällä viikolla, että minun on ollut vaikea päättää, kuinka suhtautuisin ohjaaja Jari Haloseen. Sama ongelma vaivaa päätäni myös Sam Raimin suhteen. Pidän ohjaajan debyytistä eli The Evil Deadista (Yhdysvallat 1981) ja sen käsintehdystä perusfiiliksestä. Ei kikkailua eikä isoja rahoja, vaan tekijöiden rupisista selkänahoista ruosteisella moralla kuorittua, hikistä mössöä. Elokuvassa pikkupoikamainen innostus on saatu …

Jatka artikkeliin Konnajengi (1985) arvostelu – Vitsi vitsinä

Joulubileet (1996) arvostelu – Kotimaista kulttikamaa

Valitin jokin aika sitten Filmihullussa julkaistusta Finlandia-katsaus 2013 -kirjoituksesta, joka sai minut harkitsemaan (jälleen kerran) koko lehden tilauksen lakkauttamista. Samassa numerossa (1/2014) julkaistiin kuitenkin myös juttu, joka valoi uskoani sekä kotimaiseen elokuvaan että Filmihulluun. Kyseinen teksti oli ohjaaja Jari Halosen haastattelu. Halosen ajatukset maailmankaikkeudesta, yhteiskunnasta ja taiteesta ovat niin vilpittömiä ja rehellisen karkeita, etten voi …

Jatka artikkeliin Joulubileet (1996) arvostelu – Kotimaista kulttikamaa

Dark Floors (2008) arvostelu – Kökkökauhua Suomesta

Blogiin olisi hauska tehdä huolella suunniteltuja teemaviikkoja, jotka olisi omistettu tietylle näyttelijälle, ohjaajalle, lajityypille tai vaikka kerronnalliselle motiiville. Tästä viikosta taisi puolivahingossa tulla jonkinlainen teemaviikko, sillä molemmat tällä viikolla julkaistut tekstit kertovat sairaalaan sijoittuvista elokuvista (tai siis kertoisivat, jos Riget olisi elokuva). Samalla molemmat elokuvat edustavat hyvin sairaalaelokuvien laatuakselin kahta ääripäätä. Katsottuani Imaginaerumin ei kulunut …

Jatka artikkeliin Dark Floors (2008) arvostelu – Kökkökauhua Suomesta

Riget (1994 & 1997) arvostelu – Von Trieriä parhaimmillaan

Lars von Trieristä on moneksi. 2000-luvulla Tanskan pseudoaatelinen on vakiinnuttanut asemansa raadollisten, mutta kaupallisesti menestyvien ja kriitikoiden arvostamien taide-elokuvien tekijänä. Vaikka von Trier on eittämättä asemansa ansainnut, en henkilökohtaisesti ole erityisen rakastunut hänen tuotoksiinsa viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Etenkin Melancholiassa (Tanska/Ruotsi/Ranska/Saksa 2011) ja Antichristissa (Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Italia/Puola 2009), niin tarkkaan mietittyjä kokonaisuuksia kuin ovatkin, on ikävää ylisuorittamisen …

Jatka artikkeliin Riget (1994 & 1997) arvostelu – Von Trieriä parhaimmillaan