Arvatkaa, mikä oli ensimmäinen assosiaationi, kun törmäsin Alan Partridge: Kukkona tunkiolla -elokuvan (Iso-Britannia/Ranska 2013) julisteeseen elokuvateatterin seinällä.
No ette arvaa. Se oli The Partridge Family (Yhdysvallat 1970–1974).
Hehheh.
Mietin aivan todella, onko näillä kahdella asialla – Alan Partridgella ja The Partridge Familylla – jotakin tekemistä keskenään. Tästä moni osannee jo päätellä, etten tunne kumpaakaan konseptia kovin hyvin. The Partridge Familysta ei moni ole Suomessa kuullutkaan, täällä kun sarjaa ei koskaan (tietääkseni?) ole esitetty. Itsekään tuskin olisin tietoinen sarjan olemassaolosta, ellei noisemestari ja teinivuosieni pumpuliunien kohde Boyd Rice olisi The Partridge Family Templen jäsen.
Mistä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi ilman Boyd Ricea.
Alan Partridge sen sijaan lienee Suomessa tunnetumpi, Yle kun esitti hahmon ympärille rakennettuja komediasarjoja 90-luvulla nimellä Kukkona tunkiolla show. Minä en valitettavasti näitä sarjoja katsonut; 90-lukuni kului vähän toisenlaisen televisioviihteen parissa. En silti ihmettele, miksi Alan Partridgen hahmoon nojaavat sarjat ovat päätyneet levitykseen Suomessa. On usein väitetty, että suomalaisten ja brittien huumori on hyvin samanlaista: sarkastista, itseironista, rutikuivaa ja vakavalla naamalla lausuttua. Nämä adjektiivit pätevät myös Alan Partridgeen.
Alan Partridge: Kukkona tunkiolla (Alan Partridge: Alpha Papa, Iso-Britannia/Ranska 2013) siirtää televisiossa tunnetuksi tulleen komediahahmon isolle kankaalle. Monimediaisuutta tästä paketista ei puutu: Partridge syntyi alun perin radiohahmoksi, ja sekä sarjoissa että elokuvassa Partridgen ensisijaisena toimintaympäristönä on radioasema. Toisaalta viimeinen Partridgen touhuihin keskittyvä sarja on esitetty netissä. Cool, mitähän seuraavaksi? Alan Partridge -videopeli?
Elokuvan keskushahmo Alan Partridge (Steve Coogan) työskentelee radiojuontajana ja tiskijukkana. Hän on ikuisesti sanavalmis lipsauttelija ja kivenkova radioalan ammattilainen. Tarinan alkupuoli heijastelee työelämän muutoksia ja mullistuksia: iäkkäämmät, monissa liemissä marinoidut työntekijät joutuvat pelkäämään työnsä puolesta, kun konsepteja uudistetaan. North Norfolk Digital -asema, jonka leivissä Partridge paiskii hommia, on joutumassa yrityskauppojen myötä uudelleenbrändäyksen kohteeksi, ja aseman vanhat patut kokevat työpaikkansa uhatuiksi.
Partridge välttyy potkuilta, mutta hänen pitkäaikainen työtoverinsa Pat Farrell (Colm Meaney) saa kenkää. Irtisanominen iskee Patiin raskaasti, ja niinpä hän ottaa kourallisen radioaseman henkilökuntaa panttivangiksi. Partridge kutsutaan selvittelemään tilannetta, sillä Pat ei suostu neuvottelemaan poliisin kanssa muutoin kuin Partridgen välityksellä. Marttyyrihengen valtaama Pat päättää juontaa suoraa lähetystä keskeltä kaappaustilannetta, ja pyytää Partridgea avukseen.
Elokuvassa ei juuri kuluteta aikaa Partridgen tai muiden hahmojen esittelyyn. Tämä ei ole ihme, sillä tekijöillä on ollut hyvä syy olettaa, että elokuvan ensisijainen yleisö – brittiläinen aikuisväestö – tuntee Partridgen hahmon jo ennestään. Kaltaisilleni yleissivistyksellisesti aukkoisille elokuvan alku tuntuu hieman turhan nopealta, ja Partridgen hahmoon olisi mieluusti tutustunut hivenen paremmin ennen kaappaustilanteen syntymistä. Ylipäätään tarina vyöryy etenkin alkuvaiheessa eteenpäin sellaista tahtia, että hirvittää, eikä hiukkasen leppoistettu tahti olisi ollut pahitteeksi. Mutta meni tämä näinkin.
Elokuvan perusidea on tavallaan todella hölmö, mutta hyvin kirjoitettujen kohtauksien ja dialogin ansiosta kokonaisuus kantaa loppuunsa varsin mallikkaasti. Mukana on jonkin verran myös hajautettua tilannekomiikkaa (pomminpurkajarobotti avaamassa muovilaatikkoa!), mutta huumorin pääasiallinen lähde on Partridge itse. Partridgen hahmo on loistavasti rakennettu, ja Steve Coogan tulkitsee sitä upeasti vinolla naamallaan ja aaltoilevalla äänenkäytöllään. En lainkaan ihmettele, että Partridge on onnistunut naurattamaan yleisöjä jo kolmella vuosikymmenellä. Mustan komedian ja kuivan huumorin ystäville Alan Partridge: Kukkona tunkiolla toimii varmasti kuin sinappikaasu.
Suomalaisen katsojan kannattaa huolehtia siitä, että hankkii tästä elokuvasta käsiinsä tekstitetyn kopion, vaikka englannin kuullunymmärrys olisikin keskivertoa parempi. Partridgen puheenparsi on elokuvassa nopeaa ja tukeutuu usein omituisiin sanavalintoihin, ja epäilen, että minulta olisi mennyt monta jekkua ohi ilman tekstitystä. Future Filmin julkaiseman suomi-DVD:n tekstitys on verrattain laadukas (bongasin vain yhden selkeän käännösvirheen, mikä on tämän päivän DVD-markkinoilla aika hyvä saavutus).
Youtubesta löytyy Partridgen vanhempaa tuotantoa vaikka kuinka, ja olenkin elokuvan jälkeen katsellut niitä hampaita harjatessani. Hyviä juttuja. Suosittelen.
*****
Discshop DVD / Blu-ray / VOD / HD VOD
Taikalyhty – Elokuvablogi 