”Täysi floppi”

Mä tiedän, että mun pitäisi perustaa Lyhdylle oma FB-sivu tällaisia reunahuomautuksia varten. Olen itse asiassa suunnitellut perustavani sen piankin. Tulkoon tämä nyt kuitenkin ihan omana blogimerkintänään ulos. Markkinointi&Mainonta otsikoi juttunsa pari päivää sitten oikein kivasti klikkausjournalismin hengessä: Suomen paras elokuva oli täysi floppi. Otsikon alta löytyvä juttu herätti sen verran ajatuksia, etten malta olla kommentoimatta. …

Jatka artikkeliin ”Täysi floppi”

Noah (2014) arvostelu – Teologiasta ekologiaan

Darren Aronofsky on yksi niistä harvoista yhä aktiivisista Hollywood-ohjaajista, joilla näyttää olevan paitsi tyylin ja elokuvakerronnan tajua, myös jonkinlaista syvää näkemystä siitä, millaista on olla ihminen kaikkiallisuudessa. Aronofskyn elokuvissa on oivallusta, joka parhaimmillaan yltää suorastaan nerouden rajoille. Olen pitänyt tähän mennessä lähes kaikista hänen elokuvistaan. π (Yhdysvallat 1998) on järkyttävän vahva debyyttielokuva miehestä, joka on …

Jatka artikkeliin Noah (2014) arvostelu – Teologiasta ekologiaan

Kohta 18 (2012) arvostelu – Nuoret ja vapaat

Kohta 18 (Suomi 2012) ei herättänyt kummoisia odotuksia: taas yksi epätoivoa ja angstia kylvävä, nuorten miesten holtitonta panemista kuvaava nuorisokuvaus, oletan? Niin voisi trailerin perusteella arvella, mutta ei. Kyseessä on varsin laadukas ja hyvällä maulla toteutettu nuorisoelokuva. Elokuvassa ei keskitytä kuvaamaan mukagloriöösiä biletystä ja sikailua, vaan varsin tavallisten helsinkiläispoikien varsin tavallista elämää. Elokuvan viisi hemmoa …

Jatka artikkeliin Kohta 18 (2012) arvostelu – Nuoret ja vapaat

Tapio Kotkavuori: Saatanan mustat nahkasiivet (2004) arvostelu

Tapio Kotkavuori: Saatanan mustat nahkasiivet, eli Sodoman 104 päivää, eli San Franciscon päiväkirja (Voimasana 2004, 1. painos) Lukuhaasterasti: 28. Kirja, jonka nimessä on väri Mistä saatu: lainaksi ystävältä (kiitos, saat ensi viikonloppuna takaisin!) Muuta mainittavaa: Esipuhe luettavissa Athanathonin katalogista. Outo tammikuu: kaksi ensimmäistä loppuun lukemaani kirjaa edustavat ei-fiktiota, näillä näkymin myös kolmas. Yöpöydälläni makaa eräs …

Jatka artikkeliin Tapio Kotkavuori: Saatanan mustat nahkasiivet (2004) arvostelu