”Täysi floppi”

he-ovat-paenneet-poster
He ovat paenneet (2014)

Mä tiedän, että mun pitäisi perustaa Lyhdylle oma FB-sivu tällaisia reunahuomautuksia varten. Olen itse asiassa suunnitellut perustavani sen piankin. Tulkoon tämä nyt kuitenkin ihan omana blogimerkintänään ulos. Markkinointi&Mainonta otsikoi juttunsa pari päivää sitten oikein kivasti klikkausjournalismin hengessä: Suomen paras elokuva oli täysi floppi. Otsikon alta löytyvä juttu herätti sen verran ajatuksia, etten malta olla kommentoimatta.

Jotain on mennyt pahasti pieleen vuoden 2014 parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi nimetyn He ovat paenneet -elokuvan markkinoinnissa yleisölle.

Hmm. Jospa ei sittenkään? He ovat paenneet ei ole suurten yleisöjen elokuva. Siksi ei ole mikään ihme, etteivät suuret yleisöt käyneet sitä katsomassa. En syyttäisi tästä markkinointia – oikeastaan minusta tässä ei pidä etsiä mitään syyllisiä. – Jutun taustalla tuntuu olevan ajatus, että ihmisille voidaan syöttää mitä tahansa sellaista, mistä he eivät ole kiinnostuneita, jos vain markkinointi osuu kohdilleen. Valitettavasti homma ei toimi ihan näin.

Potentiaalista yleisöä olisi löytynyt ainakin elokuvaharrastajista ja nuorisosta – –

Joo ja ei. Joo elokuvaharrastajille: kyllä, taide-elokuva on lähinnä elokuvaharrastajien juttu. Heitä ei tosin Suomessa taida kovin paljoa enää olla. Ei nuorisolle: He ovat paenneet ei ole nuorisoelokuva. Se on (ainakin minun mielestäni) taide-elokuva. Se toki kiinnostaa niitä nuoria, jotka ovat kiinnostuneet ylipäätään taide-elokuvasta ja kokeellisesta ilmaisusta. Se olisi kiinnostanut 16-vuotiasta minua, sillä suorastaan ahmin noihin aikoihin taide-elokuvaa. Tällaiset oudot nuoret kuuluvat kuitenkin elokuvien kuluttajaryhmänä pikemminkin taide-elokuvan ystäviin, eivät nuorisoon.

– – aihepiiriltään se vetoaa nuoriin aikuisiin.

Tätä mun piti ihan pysähtyä ajattelemaan. Aihepiiriltään…? Musta olisi kiva kysyä tältä kirjoittajalta, mikä hänen mielestään on tämän leffan aihepiiri. Minunkin on nimittäin vaikea vastata tähän – ja mä olen sentään nähnyt tämän! Hmm. Elokuva kertoo pakomatkasta. Se kertoo nuoren miehen ja nuoren naisen välisestä suhteesta. Se kertoo äärimmäisistä ratkaisuista ja teinihormoninkatkuisista ylilyönneistä. Aihepiiri siis saattaa ehkä nuoria aikuisia kiinnostaa – tässä kirjoittaja on siis periaatteessa ihan oikeassa. Mutta käsittelytapa – se tuskin on monen teinin mieleen.

Jussi-raadin kanssa olen samaa mieltä. En voi sanoa, onko He ovat paenneet oikeasti paras vuonna 2014 ensi-iltaan tullut kotimainen elokuva, sillä en käynyt viime vuonna katsomassa yhtäkään kotimaista elokuvaa teatterissa. Sen kuitenkin tiedän, että se on aivan helvetin hyvä elokuva. Lisää ajatuksiani siitä voi lukea Asemasta.

Ja vielä ilmaisena vinkkinä Marmain toimitukselle: älkää käyttäkö juttujen kuvituksena noita persoonattomia clip art -tyylin kuvapankkitiedostoja. Pienellä vaivalla olisitte löytäneet artikkelin kylkeen vaikka promokuvan kyseessä olevasta elokuvasta. Hutiloiden hoidettu kuvitus syö lehden uskottavuutta. Erityisen kiusallista tällainen on markkinoinnin alaan keskittyvältä julkaisulta – tällä alalla visuaalisuudelle annetaan yleensä sen ansaitsemaa painoarvoa.

Rauhaa! :)

Edit: Kalle Kinnunen on näköjään kirjoittanut omaan Kuvien takaa -blogiinsa aika lailla samat asiat kuin minä tähän, ja vähän muutakin siihen lisäksi. Fiksu tyyppi tuo Kinnunen.

He ovat paenneet DVD @ Discshop
He ovat paenneet BD @ Discshop

4 kommenttia artikkeliin ””Täysi floppi”

  1. Tosi vahvasti osuva on tuo otsikko ”Paras elokuva on floppi”, kun pohtii miten elokuvia nykyään arvotetaan. Tosi vahvasti markkinointi (raha) nostaa elokuvan ”arvoa” nykypäivän elokuvamaailmassa – mutta sehän se ”kusinen” puoli taiteentekemisessä onkin. Pienelle yleisölle tuttu ”He ovat paenneet” -elokuvan voitosta syntynyt hämminki ei mitenkään ollut yllättävää, koska gaalat eivät yleensä toimi sillä tavalla. Oscaritkin on pelkkää rahan perässä juoksemista. Kaikki ehdokkaat ovat parhaiten markkinoituja ja emotionaalisesti ”massiviseksi paisutettuja” kokonaisuuksia, jotka tallaavat pienempien tekijöiden (yhtään vähättelemättä) yksinkertaisimpien teoksien päälle. Viime vuonna kokeellisemmasta Betoniyön voitosta heräsi samaten kysymyksiä… Kaikki menee pieleen, kun taidetta aletaan mittaamaan rahassa.

    Tykkää

    1. Heini L.

      Hyvä kommentti! Mullekin tuli tästä Betoniyö mieleen, ja meinasin siitä tässä mainitakin. Tosin se nyt sai teatterikatsojia sentään vajaan 10 000, eli paljon enemmän kuin He ovat paenneet. (Mutta jos rinnalle otetaan vaikkapa 21 tapaa pilata avioliitto ja sen 400 000 teatterikatsojaa, niin ihan lillukanvarsihan tuo ero on.) Samaa mietin kuin sinä: ihan kuin se olisi jokin yllätys, että elokuva, joka ei juuri menesty lippukassalla, saakin sitten palkintoja! Stop press! Se tiettyjen palkintojen tehtävänä onkin – erottaa päivänpolttavat hitit teoksista, joilla on toisenlaista kulttuuriarvoa.

      Elokuvia tehdään aina jonkinlaisten taloudellisten realiteettien ehdolla ja elokuvat ovat useimmiten myös liiketoimintaa, ei siitä oikein mihinkään päästä. Mutta artikkelin kirjoittajalta tuntuu jääneen ymmärtämättä, että pienillä kielialueilla elokuvaa (ja muutakin kulttuuria) tuetaan taloudellisesti juuri sen takia, jotta tälle pienelle kielialueelle saataisiin edes jotenkuten monipuolinen kulttuuri/elokuvatarjonta. Ei se ole tarkoitustaan, että kaikki kotimaiset elokuvat saavat hirveästi katsojia. Ei se ole mikään mielekäs tai järkevä tavoite. On tehty sellainen arvovalinta, että marginaalisempaa(kin) elokuvaa tuetaan, ja siksi He ovat paenneet -elokuvan ja Betoniyön kaltaisia teoksia ylipäätään voidaan tehdä. (Täytyy sanoa sivuhuomautuksena, että mä en henk.koht. pitänyt Betoniyöstä yhtään, mutta en kiistä etteikö silläkin olisi osana elokuvakulttuuriamme tietty arvo.)

      Liked by 1 henkilö

  2. Tore

    Mitä kuvitukseen tulee, olisi hienoa joskus nähdä filmikuvitus, jossa filmin perforointi olisi oikeat neljä reikää, eikä mitä sattuu….

    Tykkää

    1. Heini L.

      Voitaisiinko elokuvan symboliksi ylipäätään keksiä jo jokin muu kuin tuo filmikela? Eihän elokuvia enää juuri katsota filmiltä. Totta kyllä on, että symbolit ovat symboleita eivätkä ne aina seuraa aikaansa ja että merkitsijän ja merkityn välilä ei aina ole elimellistä yhteyttä.

      Ehkä odotellaan että viimeisetkin filminäytökset lopetetaan, sitten olisi kenties aika uudelle elokuvan ”perusmerkille”.

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s