G. K. Chesterton: Oikea oppi (1908/2012) arvostelu

G. K. Chestertonin Oikea oppi (1908, suom. 2012) oli minulle valtava pettymys. Tai oikeammin: en sinänsä pettynyt teoksen sisältöön, vaan Chestertonin ajatteluun ylipäätään. Oikeaa oppia voisi kai luonnehtia parhaiten omaelämäkerralliseksi apologiaksi. Chesterton pohtii teoksessa oman aikanasa aatesuuntauksia, uskontoja, ideologioita ja sitä, millä tavoin ne eroavat kristinuskon maailmankuvasta ja ideaaleista. Hän esittää kristinuskon puolustuspuheena oman kehitystarinansa ja kertoo, kuinka hän itse löysi …

Jatka artikkeliin G. K. Chesterton: Oikea oppi (1908/2012) arvostelu

Järven tarina (2016) arvostelu

Järven tarinaa (Suomi 2016) voisi kai luonnehtia pari vuotta sitten ilmestyneen Metsän tarina -elokuvan henkiseksi jatko-osaksi.  Molemmissa dokumenteissa kuvataan suomalaista luontoa tarinallistaen ja kytkien luonnonilmiöt suomalaiseen mytologiaan. Molempien dokumenttien suurin ansio on siinä, kuinka ne onnistuvat kertomaan suomalaisesta tarinaperinteestä kiinnostavalla ja viihdyttävällä tavalla. Kalevala on kirjallisena teoksena nykylukijoille lähinnä pakkopullaa. Sen tarinat kuitenkin muuttuvat kiinnostaviksi ja eläviksi, …

Jatka artikkeliin Järven tarina (2016) arvostelu

Prinssi ja revyytyttö (1957) arvostelu ja ajatuksia elokuvien katselusta

Prinssi ja revyytyttö (The Prince and the Showgirl, Iso-Britannia/Yhdysvallat 1957) on romanttinen komedia, jossa tavallinen tanssijatar Elsie (Marilyn Monroe) sotkeutuu huomaamattaan Euroopan poliittisen tilanteen koukeroihin. Elokuvan nimessä mainittu prinssi ei tarkalleen ottaen ole prinssi, vaan Hänen Korkeutensa Karpatian sijaishallitsija Charles (Laurence Olivier). Vaikka Charlesilla on kaikki mitä ihminen voi maan päällä itselleen toivoa, on hän korkeassa asemassaan toivottoman …

Jatka artikkeliin Prinssi ja revyytyttö (1957) arvostelu ja ajatuksia elokuvien katselusta

Markku Myllykangas & Tomi-Pekka Tuomainen: Pharmageddon – Näin sairausteollisuus tekee meistä kipeitä (2010)

Pharmageddon – Näin sairausteollisuus tekee meistä kipeitä on provokatiivisin pitkään aikaan lukemani kirja. Teoksen tyyli ei sinänsä tule yllätyksenä: Pharmageddon on pamfletti, ja pamfletin lajityyppiin kuuluu kärkevä tyyli. Teos käsittelee medikalisaatiota eli sitä, kuinka sinänsä täysin normaalit asiat pyritään näkemään sairauksina ja vaivoina, jotka vaativat lääkintää ja hoitoja. Kun keksitään uusi vaiva ja siihen uusi lääke, alkaa raha vaihtaa omistajaa. …

Jatka artikkeliin Markku Myllykangas & Tomi-Pekka Tuomainen: Pharmageddon – Näin sairausteollisuus tekee meistä kipeitä (2010)