Alejandro (2009) – Lady Gaga ja Lucifer

Miten tässä meni näin kauan? Jo ennen blogin perustamista mietin, että kirjoitan joskus… jonnekin… tämän tekstin aiheena olevasta musiikkivideosta. En tiedä, onko tässä jutussa tällaisenaan oikein mitään tolkkua, ja onkin mahdollista ellei suorastaan todennäköistä, että tämä teksti aiheuttaa lukijoissa lähinnä hämmennystä. No, menköön nyt, en muuten saa tätä ikinä julkaistuksi.

Alkuun vähän tarinaa minusta ja Lady Gagasta. Suhtaudun artistiin pitkään välinpitämättömästi. Poker Face jytisi radiossa kivasti, samoin Alejandro, muttei sen enempää. En ollut vaivautunut katsomaan neidon musiikkivideoita enkä kuuntelemaan musiikkia kotona. Tämä lähinnä sen vuoksi, etten ole erityisen kiinnostunut tämän päivän popmusiikista. Kuuntelen lähinnä melko marginaalisia genrejä ja menneen maailman valtavirtaa edustavaa musiikkia, eikä Gaga tuntunut liittyvän kumpaankaan näistä lokeroista mitenkään.

Sitten tapahtui jotain outoa. Törmäsin loppukesästä 2011 The Vigilant Citizenin artikkeliin Lady Gaga’s “Alejandro”: The Occult Meaning. Tästä alkoi kaksi pitkäaikaista etäsuhdetta: 1) rakastuin Lady Gagan musiikkivideoihin, ja 2) aloin seurata The Vigilant Citizeniä. Aloin huomata ensin Lady Gagan musiikkivideoiden kuvakielessä jotain todella kummallista. Sitten merkillisiä havaintoja alkoi tulla muistakin tämän vuosituhannen videoista. Samalla ymmärsin, miksi niin moni satanismista ja/tai black metalista kiinnostunut tuttuni kuunteli myös Lady Gagaa.

VC:n artikkeli Alejandrosta on niin tyhjentävä, että sen jälkeen on oikeastaan turha kirjoittaa mitään. Voin vain antaa linkit VC:iin ja Alejandro-videoon, that’s it.

No, jos minä nyt kuitenkin kirjoitan jotain. Vähänkin enemmän okkulttiseen traditioon kuuluvaa kuvastoa tuntevat voivat kuitenkin lopettaa lukemisen tähän, sillä asiaan edes pintapuolisesti perehtyneille lopputeksti sisältää pelkkiä itsestäänselvyyksiä.

Tiivistelmä VC:in artikkelista kärsimättömille: Videon alussa nähtävä hautajaiskulkue ja Gagan kantama Pyhä sydän symboloivat jotakin, mikä on kuollut Gagan sisällä, todennäköisesti hänen rakkauttaan Alejandroon. Fernando ja Roberto eivät suinkaan ole New Yorkin yön Diegoja, vaan muodostavat yhdessä Alejandron kanssa Pyhän kolminaisuuden, josta Gaga sanoutuu irti (”Don’t call my name, Alejandro, I’m not your babe, Fernando”). Tämän jälkeen Gaga antautuu Luciferille eroottisen initiaation myötä. Samalla Gaga vilauttelee kaikkinäkevää silmää, jotta kaikille varmasti tulee selväksi, että hän on illuminatin sätkynukke. Videon kuvasto viittaa kokonaisuudessaan transhumanistiseen poliisivaltioon ja illuminatin harjoittamaan aivopesuun. Tuttua juttua kaikille, jotka ovat VC:in artikkeleita lukeneet.

ALEJANDRO-one-eye
Näitä yksinäisiä silmiä löytyy kaikista Gagan videioista aivan järkyttäviä määriä.

VC:in tekstissä sanotaan videon symboliikasta oikeastaan kaikki olennainen, enkä ala sitä tässä toistaa. Kaikkinäkevä silmä vilkkuu tämän tästä. Ylösalaisia ristejä ja niiden yhteyttä fallossymboliikkaan on aika vaikea olla huomaamatta. Alejandro, Roberto ja Fernando Pyhän Kolminaisuuden on oikeastaan ihan järkeenkäypää. Joo.

ALEJANDRO-heitto
Jos tuo ei ole fallos, minä en ole nainen.

Illuminatihöpö ja totalistarismivaltiojutut ovat sitten asioita erikseen.

VC:illä on agenda: saada kaikki näkemään joka paikassa piilotettua masonisti- ja NWO-symboliikkaa. Juttu alkaa tehota minuunkin. Kuvittelen usein näkeväni kulutuskulttuurin sumua glorifioivaa aivopesua siellä, missä sitä ei ole. Sitten hieraisen silmiäni ja näen taas sen, mikä on olennaista ja totta.

VC:in kirjoittajalta on jäänyt kai huomaamatta, että Lady Gaga nimenomaan riisuu videon loppupuolella ”luciferisen papittaren” kaavun. En ole ihan varma, mitä se jälkeen tapahtuu. Sulautuuko hän ihanasti kemiallisissa häissä läsnä olevaan miessukupuoleen, vai raiskataanko hänet? (Eräänlaiset kemialliset häät kai nekin…?) Kaavun riisuminen viestii juuri symboliikasta ja ruumiista irrottautumisesta. Raamattu kuvaa, kuinka ihminen saa Eedenissä ”nahkavaatteet” – Gaga on korvannut nahan katu-uskottavalla lateksilla. Yhtyessään absoluuttiin ihminen hylkää niin kehonsa, kaapunsa, kristinuskon kuin luciferisminkin. On vain valo.

ALEJANDRO-naku
Mitäköhän Christian Rosenkreutz tästä sanoisi…

VC näkee kohdan, jossa Gaga nielee ristin ja rukousnauhan, satanistisena eleenä – tekona, jossa jumaluutta tavoitellaan omin avuin. Tässä unohtuu aika jännästi, että seurakunnissa mutustetaan säännöllisesti Kristuksen ruumista ehtoollisleivän muodossa. En osaa nähdä rukousnauhan syömistä tämän kummoisempana asiana. Koko kristinyhteisön yleisesti harjoittama kannibalismi on sinänsä aika pelottavaa, mutta kuitenkin hyväksytty osa kyseisen tradition ritualistiikkaa.

Ylipäätään Gagan vaatteet ja asusteet painavat videon merkityskokonaisuudessa paljon. Aluksi mennään omituisessa mustassa puvussa, johon kuuluvat hassut gogglesit. Sitten vilahtaakin jo punavalkoinen nunnankaapu. Sen jälkeen ihonväriset alusvaatteet, joilla luodaan illuusiota alastomuudesta. Sitten nähdään punavalkoinen kaapu, johon on ommeltu useita ylösalaisia ristejä. Sitten palataan mustaan: on varsin miehekäs liivi-housuyhdistelmä, sitten konekivääririntsikka-housuyhdistelmä.

ALEJANDRO-tykit
Tälleensä.

Punaista, valkoista ja mustaa. Jännä värivalikoima. Alkemistisessa symboliikassa värivaiheet kulkevat valkoisesta punaisen ja mustan kautta kultaan. Kultaa ei tässä videossa nähdä, mutta ehkäpä sen voi kuvitella tuohon aivan loppuun. Ei liene sattumaa, että nunnanpuku ja ”lucifeerinen viitta” koostuvat samoista väreistä. Ne ovat ikään kuin toistensa negatiiveja: nunnankaavussa punainen väri on voitolla, valkoinen taas on mukana korostusvärinä. Lucifer-kaavussa värit on aseteltu päinvastoin.

Kun musta palaa kuvioon, on Gagan pukeutumistyylistä tullut melkeinpä miehekäs: on puvun liiviä ja housua. Vaikutelma on androgyyni. Vastapainoksi housuihin pukeutuneelle naiselle videossa juoksee melkoinen määrä miehiä korkokengissä. Ylipäätään perinteiset sukupuoliroolit näyttävät menneen videossa pahemman kerran sekaisin – etenkin kohdassa, jossa Gaga ”raiskaa” sänkyihin sidottuja miehiä.

Ja siitähän tässä kaikessa on kyse, eikö? Näennäisten vastakohtien sulautumisesta yhdeksi. Mieheyden ja naiseuden. Jumalan ja ”Luciferin”. Mustan ja valkoisen. Valon ja pimeyden. Tätä symboloi myös Salomonin sinetti, joka nähdään siluettina aivan videon alussa. Samassa yhteydessä nähdään muuten myös kolmio, joka vilahtelee Gagan videoissa aika usein… Mutta siitä ehkä lisää joskus myöhemmin.

ALEJANDRO-sinetti
Kolmio vasemmalla, sinetti oikealla.

Militaarisymboliikka taitaa olla mukana vain eräänlaisena mieheyden äärimmäisenä muotona, joka lopulta yhtyy ja sulautuu naiseuteen. Sitten kaikilla on kivaa. Sitä ennen nähdään vähän miehistä pöhinää ja räjähtelyä – sellaisia te miehet välillä olette. Ottaisitte vähän iisimmin.

Mutta hei, mikä on tuo videon loppupuolella Gagan ja mikkiständin takana vilahteleva hirsipuun ja ristin sekamuoto on?

ALEJANDRO-hirsi
Siis tämä.

Ylitulkinnan uhallakin mainitsen ensimmäisestä ja ainoasta assosiaatiosta, joka mieleeni tulee. Kristillisessä traditiossa Kristus uhrattiin ristiinnaulitsemisen myötä. Skandinaavisessa mytologiassa Odin puolestaan hirttäytyi. Riiputtiin ristillä tai hirressä, merkitys on sama: ristiinnaulitsemisen taustalla häämöttää ns. neljäs initaatio, jossa yksilö vapautuu yhä selkeämmin persoonallisen, materiaalisen elämän ja katsantokannan rajoitteista.

En ihan oikeasti väitä tai luule, että Lady Gaga tai edes videon ohjannut Steven Klein tietäisi jotain länsimaisen esoterismin tai mystiikan symbolikielestä. Kuinka kaikki tämä roina on videoon sitten päätynyt, se ei ole minun mielestäni erityisen kiinnostavaa enkä käsittele sitä tässä. En ole kiinnostunut selittämisestä, vaan tulkinnoista. Jostain tämä varsin voimakkaita merkityksiä kantava symboliikka silti kantautuu. True Detective -sarjan Rustin Cohle varmaankin käyttäisi ilmiöstä ilmaisua psykosfääri, psychosphere.

Alejandron ja Vigilant Citizenin myötä 2000-luvun populaarien musiikkivideoiden maailma aukesi aivan uudella tavalla minulle, joka miellän (tai haluaisin mieltää) itseni edelleen varsin unpop-henkiseksi ihmiseksi, mitä musiikkiin tulee. Tajusin, että maailmassa on valtava määrä upeita musiikkivideoita, ja niistä varsin monesta mieleni tekisi myös kirjoittaa Taikalyhtyyn.

3 kommenttia artikkeliin ”Alejandro (2009) – Lady Gaga ja Lucifer

  1. Kirjoita ihmeessä lisää musiikkivideoista! Itse asiassa vaikka erityisesti yläasteaikoina identifioiduin pesunkestäväksi metalli-ihmiseksi, katselin joskus ennen kouluun lähtöä MTV:n videoita, kun taloudessamme ennen digiboksiaikaa televisio oli. Myöhemminkin on telkkarillisissa paikoissa vieraillessa tullut esitettyä kaino toivomus siitä, voisiko katsella Voicea. :D Jotenkin ne olivat, ja ovat, taiteenmuotona hämmentävällä tavalla kiinnostavia, toisaalta pop-kulttuurikin on näin vähän ”sivullisen” näkökulmasta mielenkiintoinen ainakin tutkivalla silmällä katsottuna.

    Itse asiassa joskus katselin last.fm:ää ja bongasin Gagan listoiltasi ja mietin, että sinäkin taidat nyt olla näitä gagaantuneita (pakko myöntää, kyllähän itsekin kuuntelin Artpopin julkaisupäivänä, heh) ja teki jostain syystä mieli kysyä suhteestasi ko. artistiin. Brooke Candynkin sieltä huomasin tässä joskus, törmäsin ko. tapaukseen Grimesin Genesis-musiikkivideon (ihan mukava kappale, jos haluaa flowfestaritunnelmaa) kautta ja otin selvää, mikä hän on naisiaan. Opulence-video on kyllä eh, kohtalaisen kaoottinen, joskin jotenkin mayamaiset (tms) jalokivinaamat kiehtovat omituisuudessaan. En oikein tiedä, pidänkö Candynkaan jutuista yhtään millään tapaa vai onko se vain jotenkin ilmiönä mielenkiintoinen, mutta tämä kuvannee aika hyvin suhtautumistani koko poppiin (huonosti käytetty käsite tässä, mutta tarkoitan sillä nyt lähinnä vastapuolta sille ”omalle kulttuurille”, jota yleensä tulee ”kulutettua”).

    Tykkää

    1. Heini L.

      Heh, Brooke Candyn Opulence-videoon liittyen mulla on jo blogissa luonnoskin, tosin siinä ei tällä hetkellä taida olla muuta kuin otsikko ja linkki Youtube-videoon :D Kyseinen video on jotain aivan käsittämätöntä. Siis black metalko on jotenkin raakaa? Jotenkin saatanallista? Kuunnelkaa vähän Brooke Candya ja miettikää sitten uudelleen. Pop-videoissa ja -konserteissa on nykyään niin paljon verta, väkivaltaa ja sarvipäitä, että kyllä väkisin tulee miettineeksi että mihin sitä black metalia nyt enää tarvitaan. Etenkin naisartistit ovat kunnostautuneet tässä aika tehokkaasti.

      Outo synkro: katsoin juuri eilen tuon Grimesin Genesis-videon ensimmäistä kertaa ikinä. En ollut koskaan aikaisemmin varmaankaan edes kuullut Grimesistä. Ja heti seuraavana päivänä sinä tulet puhumaan kys. bändistä & videosta… Olin kyllä aika hämmentynyt videon katsottuani. Se musiikki ei oikein kolahtanut, mutta video oli kyllä pirun outo.

      Osittain musavideohehkutus pitää varata valtavirtamusiikille jo senkin takia, että ”omassa kulttuurissa” harvemmin tehdään kiinnostavia videoita. BM-videot on yleensä lähinnä noloja (Immortal!) ja hevivideot tylsiä. Neofolk-videoita ei juuri ole. Että mistäs revit, vähän köyhää on.

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s