Mainitsin jokin aika sitten, että Yle Teema valitsi Kauhun ääniä -teemalauantainsa toiseksi elokuvaksi Peter Stricklandin Berberian Sound Studion (2012). Muistot elokuvan teatteriesityksestä parin vuoden takaa olivat niin hyviä, että oli pakko katsoa tämä digiboksista heti pois. Elokuva löytyy vielä reilun viikon päivät Yle Areenasta, suosittelen edelleen lämpimästi! Jos luet tätä tekstiä jälkijunassa ja missasit Areena-mahdollisuuden, tiedoksesi, että VLMedialta pitäisi tulla tämän vuoden lokakuussa elokuvan DVD-julkaisu (Discshop, CDON).

On loogista, että elokuva on Teemalla liitetty nimenomaan kauhuelokuvien äänimaailmaa alleviivaavaan ohjelmistopalikkaan. Kuten nimikin kertoo, Berberian Sound Studiossa äänellä on suuri painoarvo: elokuvan päähenkilö Gilderoy (Toby Jones) työskentelee elokuvien ääniteknikkona. Lisäksi ääntä käytetään elokuvassa varsin kiinnostavalla ja omaperäisellä tavalla.

Gilderoy on villasukkamainen vanhapoika, joka matkustaa kotimaastaan Englannista Italiaan tekemään ääniraitaa giallo-elokuvaan nimeltä Ratsastajien kurimus (Il Vortice Equestre). Puvustuksesta ja näyttämöllepanosta päätellen eletään giallojen kulta-aikaa eli 1970-lukua. Elokuvan kuvaukset ovat jo päättyneet, ja leikkausprosessikin on jo ohi. Enää puuttuvat äänet, jotka herättävät Ratsastajien kurimuksen eloon.

Gilderoy otetaan italialaisessa äänistudiossa vastaan omituisella tavalla. Kaunis toimistotyttö Elena (Tonia Sotiropoulou) on hänelle korostetun tyly, tuottaja Francescon (Cosimo Fusco) suhtautuminen taas vaihtelee ylilyövästä innostuksesta välinpitämättömyyteen ja torjuntaan. Kun Gilderoy ottaa puheeksi kulukorvaukset tai sivuaa muutoin raha-asioita, tunnelma studiossa muuttuu heti kalseaksi. Ohjaaja Santini (Antonio Mancino) taas on, kuulemma, mahdottoman innoissaan Gilderoyn osallisuudesta elokuvaan, mutta mies itse ei tunnu ehtivän kiireiltään studiolle koskaan.

Ja sitten käydään sorvin ääreen. Gilderoy joutuu opettelemaan nopeasti paljon uutta: hän ei ole koskaan aiemmin työskennellyt kauhuelokuvatuotannossa. Lisäksi italialainen työkulttuuri on hänelle täysin vieras. Avukseen Gilderoy on saanut Massimon ja Massimon (Jozef Cseres & Pal Toth), kaksi ilmeisesti mykkää foley-miestä, jotka milloin hakkaavat äänityshuoneessa meloneja lekalla, milloin lilluttavat lakanoita vesisoikossa kondensaattorimikrofonin alla. Gilderoyn pääasiallinen työtoveri on kuitenkin Francesco, jonka mieliala on epätasainen kuin säikähtäneen ihmisen sydänkäyrä.

Ainoa ihminen, joka suhtautuu Gilderoyhyn vilpittömän myötämielisesti, on ääninäyttelijä Silvia (Fatma Mohamed). Gilderoy ja Silvia ovat studiota luotsaaviin tahoihin nähden ikään kuin samassa leirissä. Gilderoylle ja Silvialle ollaan ystävällisiä vain siksi, että heistä halutaan hyötyä tavalla tai toisella.

Berberian Sound Studion katsoja pääsee osalliseksi Ratsastajien kurimuksesta lähinnä keskeneräisen ääniraidan kautta. Kuvaraidasta katsoja näkee vain noin minuutin mittaisen alkutekstimontaasin. Ratsastajien kurimuksen juoni hahmottuu foley-miesten ja ääninäyttelijöiden työn kautta: elokuva kertoo kahdesta ratsastaja-akatemiassa opiskelevasta tytöstä, jotka löytävät koulun kirjastosta Malleus Maleficarumin eli niin kutsutun Noitavasaran. Pian akatemian kellarista löytyy myös raatoja, joihin kyseisen opuksen oppeja on sovellettu. (Jos koet, että noidat ovat elämässäsi merkittävä ongelma, mutta latinantaitosi ei riitä Noitavasaran alkukielisten painosten tulkitsemiseen, ei hätää: Salakirjat julkaisi tovi sitten teoksen ensimmäisen [?] suomenkielisen painoksen.)

Ohjaaja Santinin mielestä Ratsastajien kurimus ei ole kauhuelokuva, vaan ”Santini-elokuva”. Hän näkee itsensä totuudentorvena ja ihmisoikeuksien puolustajana, joka nostaa esille valitettavia historiallisia tapahtumia. Ratsastajien kurimuksessa hän tahtoo kertoa niistä kärsimyksistä, joita lukuisat naiset saivat noitavainojen huiskeessa kokea. Tosiasiassa Ratsastajien kurimus on ilmeisesti pelkkä halpa tusinagiallo. Gilderoyn tekemä ääniraita kuulostaa tällaiseen elokuvaan suorastaan liian tyylikkäältä ja kokeelliselta.

Äänen ja kuvan välisen synkronin hajoaminen kertoo Berberian Sound Studiossa todellisuuden pirstaloitumisesta. Gilderoy on joutunut vieraaseen maailmaan, mikä järkyttää häntä. Elokuvan loppupuolella Ratsastajien kurimuksen ja Gilderoyn arkitodellisuuden välinen raja sumenee, ja Berberian Sound Studion ääniraidalle tapahtuu jotain todella outoa. Tässä vaiheessa elokuvaa ei ole enää mielekästä katsella tarinavetoisena kokonaisuutena, sillä minkäänlaisen tarinan konstruoimiseen ei anneta enää kunnon aineksia.

Kieli on yhtenäisyyden ja poissulkemisen väline niin omassamme kuin Berberian Sound Studionkin maailmassa. Gilderoy suljetaan jatkuvasti italiaa solkkaavan tuotantoporukan ulkopuolelle, sillä hän ei osaa italiaa. Näin hän tulee ikään kuin syrjäytetyksi omassa valtakunnassaan. Gilderoyn hobittimainen ja anteeksipyytelevä olemus ei erotu visuaalisuutta ja ulkonäköä painottavassa nykymaailmassa edukseen, joten ei ole ihme, että tämä muumiotaudin riivaaman omenan näköinen tallustaja on valinnut ammatikseen nimenomaan ääniin liittyvän tehtävän. Vain kerran hän saa työtiimin ihailua ja jakamatonta huomiota osakseen. Kun studion valot sammuvat sähkökatkoksen vuoksi, näköaisti menettää suvereeniutensa, ja Gilderoy pääsee esittelemään kykyjään äänisuunnittelijana. Tuotantotiimi kuuntelee haltioissaan, millaisia ääniä Gilderoy onnistuu yksinkertaisilla työvälineillä tuottamaan. Heti kun sähköt palaavat, lumous särkyy: Gilderoy on jälleen ruma ja persjalkainen kuivattu aprikoosi.

Joku ehkä ihmettelee tämän tekstin outoa otsikkoa, joten kerrotaan lopuksi vähän taustoja. Berberian Sound Studiota katsellessa mieleeni tuli rakkaan puolisoni omistama esine, jota on jo vuosikausia kutsuttu ruumisarkkumikseriksi. Kyse ei ole cocktail-mikseristä, vaan bändikämpillä lojuneesta miksauslaitteesta, joka muistuttaa kokonsa ja ulkonäkönsä puolesta etäisesti ruumisarkkua. Kohtaamiseni kyseisen laitteen kanssa kai saivat minut näkemään myös Berberian Sound Studion miksauspöydässä jotain kalmaista. Gilderoylle studion analoginen miksauslaitteisto tuntuu kertovan jotakin siitä hitaasta kuolemasta, jota hänen ankea elämänsä on. Miksauspöydän nappeja hipelöidessään hän voi tyytyväisenä olla hiljaa, vetäytyä omaan kuoreensa, lakata olemasta muulle maailmalle.

*****

Berberian Sound Studio DVD @ Discshop
Berberian Sound Studio VOD @ Discshop