Dahmer (2002) arvostelu – Portrait of a Killer as a Young Man

Kun köykäinen elämäkerta nyt on vielä tuoreessa muistissa, jatketaan vielä Jeffrey Dahmerin parissa. Dahmer (Yhdysvallat 2002) sukkuloi kohtaus kerrallaan Dahmerin (Jeremy Renner) 1990-luvun alkuun sijoittuvan, tiiviihkön murharupeaman ja hänen nuoruutensa välillä. Elokuva ei yritäkään muodostaa kattavaa kuvaa Dahmerin elämästä, vaan tyytyy kuvaamaan hänen henkilöhahmoaan muutamien tuokiokuvien kautta. Elokuva ansioituu erityisesti siinä, kuinka se tavoittaa Dahmerin …

Jatka artikkeliin Dahmer (2002) arvostelu – Portrait of a Killer as a Young Man

Don Davis: The Jeffrey Dahmer Story – An American Nightmare (1991/1995) arvostelu

Don Davis: The Jeffrey Dahmer Story – An American Nightmare (1991/1995) Lukuhaasterasti: 19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä tai henkilöistä. Mistä peräisin: Omasta hyllystä. Myyntiin. Olen ilmeisesti kamala ihminen: ainoa hyllystäni löytyvä, seksuaalivähemmistöjä käsittelevä (lukematon) kirja käsittelee sarjamurhaajaa... Kertoo varmaankin enemmän minusta kuin seksuaalivähemmistöistä. Ostin The Jeffrey Dahmer Storyn muutama vuosi sitten lähinnä sen …

Jatka artikkeliin Don Davis: The Jeffrey Dahmer Story – An American Nightmare (1991/1995) arvostelu

Nightcrawler (2014) arvostelu – Tiedotusoppia massayleisölle

Nightcrawler (Yhdysvallat 2014) oli viime syksynä joka paikassa. Kaikki kävivät katsomassa ja hehkuttivat. Itse en käynyt, enkä hehkuttanut, vaan odottelin kiltisti DVD:tä. Ja tässä se nyt on. Lou Bloom (Jake Gyllenhaal) on nuori, terhakka ja työtön työnhakija. Yrityksistä huolimatta sopivaa duunia ei vain löydy. Eräänä yönä Lou osuu sattumalta uunituoreelle onnettomuuspaikalle ja huomaa, että tällaisilla apajilla yksityisyrittäjyys kukoistaa: paikalla pyörii kameramiehiä, jotka …

Jatka artikkeliin Nightcrawler (2014) arvostelu – Tiedotusoppia massayleisölle

Soittorasia (1974) arvostelu – Puhumisen vaikeudesta

Nyt on pakko puhua tähdityksestä. Laajakuva tituleerasi taannoin itseään elokuvalehdeksi, "joka ei tähtiä jakele" (uusilta sivuilta en tätä alaotsikkoa löytänyt, lieneekö toimituskunta siitä siis luopunut?). Ymmärrän hyvin, miksi tähtien jakelusta halutaan sanoutua irti. Itse haluan kuitenkin tähdittää elokuvajuttuni. Tähditys on eräänlainen yhteenveto, summaus elokuvakokemuksesta. Tähdet ovat olemassa yhtä lailla muistiinpanoina itseäni varten kuin viestintävälineenä lukijoiden suuntaan. …

Jatka artikkeliin Soittorasia (1974) arvostelu – Puhumisen vaikeudesta