Aloitetaan viikko jälleen neofolkin parissa. Viime viikolla kerroin brittiläisistä klassikkobändeistä. Nyt siirrytään saksankielisiin maihin, käytännössä Saksaan ja Itävaltaan. Monen neofolk-bändin suhteen voidaan täysin oikeutetusti kysyä, onko musiikissa mitään, mikä tekisi siitä edes suurpiirteisesti folkia. Akustisvoittoinen soitinkavalkadi, kansallis- ja luontoromantiikka sekä kiinnostus eurooppalaiseen historiaan ja kulttuuritraditioon yhdistävät monia neofolk-bändejä, mutteivät kaikkia. Pelkästään korvakuuleman ja lyyrisen sisällön perusteella …
Jatka artikkeliin Neofolk-poimintoja, osa 2: Saksankielinen kulttuurialue