The Lodge (2019) arvostelu [Night Visions 2020]

The Lodge (2019) on psykologinen kauhuelokuva, jota esitettiin tämän syksyn Night Visionsin avajaisnäytöksessä. Avajaiselokuvan paikka on tunnetusti ollut Night Visionsissa elokuvalle suuri tunnustus ja katsojille mittava lupaus, ja usein näiden elokuvien ympärillä käy kova kuhina (hyvänä esimerkkinä parin vuoden takainen The VVitch). Ja niinhän siinä kävi tänäkin vuonna, että avajaiselokuvasta kohistiin, ja sitä käytiin myös …

Jatka artikkeliin The Lodge (2019) arvostelu [Night Visions 2020]

Luz: The Flower of Evil (2019) arvostelu [Night Visions 2020]

Luz: The Flower of Evil (2019) on kolumbialainen folk horror -elokuva kolmesta nuoresta naisesta ja valtaansa seonneesta miehestä. Kristinusko on työntänyt likaiset lonkeronsa Etelä-Amerikan viidakon ruraaliin rauhaan. Pienen kylän henkinen johtohahmo El Señor on omaksunut uuden uskon ja levittää ympärilleen outoa tulkintaansa Kristuksen sanomasta. Hänen kolme tytärtään - Uma, Zion ja Laila - saavat tuntea …

Jatka artikkeliin Luz: The Flower of Evil (2019) arvostelu [Night Visions 2020]

The Witch in the Window (2018) arvostelu

The Witch in the Window (2018) on kauhuelokuva, tai ei oikeastaan ole. Se on lyhyt, kompakti ja helppo katsoa - mutta lajityypin kannalta se asettaa katsojalle haasteita. Kaikki alkaa avioeroperheestä. Simon käy hakemassa Finn-pojan tämän äidin luota ja suuntaa sitten kohti syrjäistä pikkukaupunkia ja taloa, jonka hän aikoo kunnostaa ja myydä - tai niin hän …

Jatka artikkeliin The Witch in the Window (2018) arvostelu

Lords of Chaos (2018) arvostelu – Hevi reissu

Lords of Chaos (2018) on elokuva, jota ei olisi pitänyt tehdä. Se tehtiin silti. Tämä teksti on teksti, jota minun ei pitäisi kirjoittaa. Kirjoitan silti. Lords of Chaos kertoo 90-luvun alussa Norjassa syntyneestä black metalin toisesta aallosta ja ihmisistä, jotka vaikuttivat sen muovautumiseen. Sitä markkinoidaan kauhuelokuvana ja trillerinä, mutta oikeasti se muistuttaa monin paikoin lähinnä …

Jatka artikkeliin Lords of Chaos (2018) arvostelu – Hevi reissu