Juha-Pekka Koskinen: Paholaisen vasara (2011) arvostelu

Juha-Pekka Koskinen: Paholaisen vasara (2011) Lukuhaasterasti: 49. Jännityskirja tai dekkari Mistä saatu: lainattu kirjastosta. On mukavaa, että kotimaisten kirjailijoiden joukosta löytyy sellainen tyyppi kuin Juha-Pekka Koskinen. "Sellaisella tyypillä" tarkoitan kirjailijaa, joka yhdistää ennakkoluulottomasti vakavasti otettavaan proosaan sellaisia elementtejä, joita usein pidetään "halvan" kirjallisuuden ominaisuuksina. No, onhan noita kotimaassa muitakin (jätetään mainitsematta nimeltä), mutta olen kokenut …

Jatka artikkeliin Juha-Pekka Koskinen: Paholaisen vasara (2011) arvostelu

Hannibal, tuotantokaudet 1–2 (2013–2014) arvostelu – ”Murder as a fine art”

Hannibalin (Yhdysvallat 2013–2015) ideana ei ole toistaa jo olemassa olevaa tarinamateriaalia tai kopioida Harrisin romaaneja ja vanhoja Hannibal-elokuvia. Tekijät ovat pikemminkin ottaneet Harrisin luomat hahmot ja tietyt tapahtumakuviot uuden sarjan pohjamateriaaliksi. Jaksojen alkuteksteissä kerrotaan sarjan suhteesta Harrisin tuotantoon: tuotanto on "based on characters from the book Red Dragon". Itse olisin ehkä muotoillut ajatuksen vielä höllemmin, …

Jatka artikkeliin Hannibal, tuotantokaudet 1–2 (2013–2014) arvostelu – ”Murder as a fine art”

Chemical Wedding (2008) arvostelu – Crowley revisited

Chemical Wedding (Iso-Britannia 2008) on niitä elokuvia, joiden katsomisen koen tavallaan velvollisuudekseni, vaikka voin jo etukäteen arvata, ettei kokonaisuudessa ole juuri kehumista. Tässä elokuvassa katsomiseen velvoittavia tekijöitä on kaksi: elokuvan nimi ja se, että se "kertoo" Aleister Crowleysta. Ensin siitä nimestä. Christian Rosenkreutzin Kemialliset häät -romaani on heittämällä kiinnostavinta proosaa, mitä keskiaika onnistui tuottamaan. Kemiallisten …

Jatka artikkeliin Chemical Wedding (2008) arvostelu – Crowley revisited

Yövieraat (1986) arvostelu – Pintapuolinen painajainen (ja pieni myyttiekskursio)

Yövieraat (Gothic, Iso-Britannia 1986) on elokuva englantilaisen (myöhäis)romanttisen kirjallisuuden keskushahmoista. Se pohjautuu hyvin höllästi tositapahtumiin: Vuonna 1816 runoilija Percy Shelley matkusti nuoren vaimonsa Mary Shelleyn kanssa Geneve-järven rannalla sijaitsevaan Villa Diodatiin tapaamaan runoilijan ystävää, lordi Byronia. Paikalla oli myös Byronin henkilääkäri John Polidori. Eräänä iltana seurueessa syntyi ajatus tarinankerrontakilpailusta: jokainen pyrkisi kertomaan seurueelle mahdollisimman pelottavan …

Jatka artikkeliin Yövieraat (1986) arvostelu – Pintapuolinen painajainen (ja pieni myyttiekskursio)