Final Destination – viimeinen määränpää (2000) ja tappava pyykkiteline

Final Destination – viimeinen määränpää (Yhdysvallat 2000) on erinomainen esimerkki elokuvasta, joka kannattaa katsoa silloin ja vain silloin, jos kuuluu sen ensisijaiseen kohdeyleisöön, eli teineihin tai niihin omituisiin ihmisiin, jotka jostain syystä tykkäävät katsoa teinikauhua vanhemmalla iällä. 40-henkinen koululuokka lähtee luokkaretkelle Pariisiin. Ennen kuin kone ehtii nousta, Alex (Devon Sawa) saa näyn, jossa kone joutuu …

Jatka artikkeliin Final Destination – viimeinen määränpää (2000) ja tappava pyykkiteline

Erämaa syö miestä (1999) arvostelu – Kauhuherkkua gourmandeille

Erämaa syö miestä (Ravenous, Tšekin tasavalta/Iso-Britannia/Yhdysvallat 1999) on minulle niin tärkeä elokuva, etten väitä pystyväni käsittelemään sitä objektiivisesti. Näin elokuvan ensi kertaa ns. herkässä iässä eli silloin, kun aloin todella ymmärtää elokuvan ainutlaatuisuutta taidemuotona – siis 15-vuotiaana tai niillä main. Sittemmin olen katsonut elokuvan viisi tai kuusi kertaa. Elokuvan Suomi-DVD:n saatavuus on nykyään aika huono; hyvä, …

Jatka artikkeliin Erämaa syö miestä (1999) arvostelu – Kauhuherkkua gourmandeille

The Sacrament (2013) arvostelu – Paluu Jonestowniin

En tähän mennessä ole ollut erityisen innoissani Ti Westin ohjauksista. The Innkeepers (Yhdysvallat 2011) on mielestäni valju, The House of the Devil (Yhdysvallat 2009) taas aika hölmö. Westin kontribuutio The ABCs of Death -antologiaelokuvaan (Yhdysvallat/Uusi-Seelanti 2012) puolestaan on ala-arvoisen huono. Silti kaiken hapuilun taustalla vaikuttaa olevan varsin lupaava ohjaajapersoona. En osaa sanoa, minne West on …

Jatka artikkeliin The Sacrament (2013) arvostelu – Paluu Jonestowniin

House at the End of the Street (2012) arvostelu – Tipi-tyttö teinikauhussa

Hieman jälkipyykkiä viime tiistaina julkaistuista Lady Gagan Alejandro-videota ja Luciferia käsittelevästä tekstistä. Tekstin julkaisupäivänä blogissa vieraili suurin piirtein kaksinkertainen määrä ihmisiä verrattuna keskimääräiseen julkaisupäivien vierailijamäärään. Luulen, että juttu nousi samalla julkaisupäivänään luetuimmaksi tekstiksi tähän mennessä (en ole varma, sillä en kyttää tilastoja hulluna). Tekstistä tuli jonkin verran suoraa palautetta (sydämellinen kiitos kiinnostavista kahdenvälisistä keskusteluista), mutta …

Jatka artikkeliin House at the End of the Street (2012) arvostelu – Tipi-tyttö teinikauhussa