Chemical Wedding (2008) arvostelu – Crowley revisited

Chemical Wedding (Iso-Britannia 2008) on niitä elokuvia, joiden katsomisen koen tavallaan velvollisuudekseni, vaikka voin jo etukäteen arvata, ettei kokonaisuudessa ole juuri kehumista. Tässä elokuvassa katsomiseen velvoittavia tekijöitä on kaksi: elokuvan nimi ja se, että se "kertoo" Aleister Crowleysta. Ensin siitä nimestä. Christian Rosenkreutzin Kemialliset häät -romaani on heittämällä kiinnostavinta proosaa, mitä keskiaika onnistui tuottamaan. Kemiallisten …

Jatka artikkeliin Chemical Wedding (2008) arvostelu – Crowley revisited

Yövieraat (1986) arvostelu – Pintapuolinen painajainen (ja pieni myyttiekskursio)

Yövieraat (Gothic, Iso-Britannia 1986) on elokuva englantilaisen (myöhäis)romanttisen kirjallisuuden keskushahmoista. Se pohjautuu hyvin höllästi tositapahtumiin: Vuonna 1816 runoilija Percy Shelley matkusti nuoren vaimonsa Mary Shelleyn kanssa Geneve-järven rannalla sijaitsevaan Villa Diodatiin tapaamaan runoilijan ystävää, lordi Byronia. Paikalla oli myös Byronin henkilääkäri John Polidori. Eräänä iltana seurueessa syntyi ajatus tarinankerrontakilpailusta: jokainen pyrkisi kertomaan seurueelle mahdollisimman pelottavan …

Jatka artikkeliin Yövieraat (1986) arvostelu – Pintapuolinen painajainen (ja pieni myyttiekskursio)

Final Destination – viimeinen määränpää (2000) ja tappava pyykkiteline

Final Destination – viimeinen määränpää (Yhdysvallat 2000) on erinomainen esimerkki elokuvasta, joka kannattaa katsoa silloin ja vain silloin, jos kuuluu sen ensisijaiseen kohdeyleisöön, eli teineihin tai niihin omituisiin ihmisiin, jotka jostain syystä tykkäävät katsoa teinikauhua vanhemmalla iällä. 40-henkinen koululuokka lähtee luokkaretkelle Pariisiin. Ennen kuin kone ehtii nousta, Alex (Devon Sawa) saa näyn, jossa kone joutuu …

Jatka artikkeliin Final Destination – viimeinen määränpää (2000) ja tappava pyykkiteline

Erämaa syö miestä (1999) arvostelu – Kauhuherkkua gourmandeille

Erämaa syö miestä (Ravenous, Tšekin tasavalta/Iso-Britannia/Yhdysvallat 1999) on minulle niin tärkeä elokuva, etten väitä pystyväni käsittelemään sitä objektiivisesti. Näin elokuvan ensi kertaa ns. herkässä iässä eli silloin, kun aloin todella ymmärtää elokuvan ainutlaatuisuutta taidemuotona – siis 15-vuotiaana tai niillä main. Sittemmin olen katsonut elokuvan viisi tai kuusi kertaa. Elokuvan Suomi-DVD:n saatavuus on nykyään aika huono; hyvä, …

Jatka artikkeliin Erämaa syö miestä (1999) arvostelu – Kauhuherkkua gourmandeille