Norjalainen 90-luvun alun black metal – Ajatuksia dokumenteista

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Arvostelu, Elokuva-arvostelu, MusiikkiJätä kommentti

Lords of Chaos -elokuvan innoittamana päätin sukeltaa vanhojen, norjalaista black metal -skeneä käsittelevien dokumenttien maailmaan. Tässä tekstissä ajatuksia seuraavista omassa tykkäysjärjestyksessäni (suosikki ylimmäisenä): Once upon a Time in Norway (2007) Satan rir media/Satan Rides the Media (1998) Pure Fucking Mayhem (2008) Until the Light Takes Us (2008) Nämä löytyvät nykyään parilla klikkauksella Youtubesta. Näiden lisäksi …

Jatka artikkeliin Norjalainen 90-luvun alun black metal – Ajatuksia dokumenteista

Archer (2009-) arvostelu

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Arvostelu, Sarja-arvosteluJätä kommentti

Archer (2009-) Archer (2009-) on animoitu toimintakomedia "maailman parhaasta vakoojasta" eli Sterling Archerista. Sarja on Suomessa hävettävän huonosti tunnettu - en ymmärrä, miksi. Käsittelen tämän tekstin alkuosassa Archeria sarjana yleisesti. Loppuun päivitin ajatuksiani Archerin 11. tuotantokaudesta, kliks vaan niin pääset lukemaan niitä. Archer on paljosta velkaa vakoojaelokuvien genrelle ja aivan erityisesti James Bondille, ja voisipa …

Jatka artikkeliin Archer (2009-) arvostelu

Lords of Chaos (2018) arvostelu – Hevi reissu

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Elokuva-arvostelu2 kommenttia

Lords of Chaos (2018) on elokuva, jota ei olisi pitänyt tehdä. Se tehtiin silti. Tämä teksti on teksti, jota minun ei pitäisi kirjoittaa. Kirjoitan silti. Lords of Chaos kertoo 90-luvun alussa Norjassa syntyneestä black metalin toisesta aallosta ja ihmisistä, jotka vaikuttivat sen muovautumiseen. Sitä markkinoidaan kauhuelokuvana ja trillerinä, mutta oikeasti se muistuttaa monin paikoin lähinnä …

Jatka artikkeliin Lords of Chaos (2018) arvostelu – Hevi reissu

A Quiet Place – Hiljainen paikka (2018) arvostelu – Kadotettu paratiisi

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Arvostelu, Elokuva-arvosteluJätä kommentti

A Quiet Place (2018) on postapokalyptinen kauhuelokuva maailmasta, jossa ei puhuta. Länsimainen sivilisaatio on romahtanut verenhimoisen hirviöarmeijan kynsissä. Örmelöiden vahvuus on äärimmäisen tarkka kuulo - ne aistivat pienimmänkin rasahduksen kilometrien päähän. Toisaalta ne ovat sokeita kuin olmit (aivan kuten The Descent -elokuvien otukset). Elokuva seuraa hirviöiden hyökkäyksestä selviytyneen amerikkalaisperheen elämää. Isä levittää vakiintuneille kulkureiteille hienoa …

Jatka artikkeliin A Quiet Place – Hiljainen paikka (2018) arvostelu – Kadotettu paratiisi