Taikalyhty täyttää tänään vuoden. Jaaritellaanpa sen kunniaksi!

Suuri kiitos kaikille lukijoille, ja erityisesti niille, jotka ovat jaksaneet kommentoida edes kerran – joko blogiin, Facebook-jakoihin, yksityisviestitse tai naamakkain. Olen käynyt viimeisen vuoden aikana paljon kiinnostavia elokuva-aiheisia keskusteluja. Se on ollut palkitsevaa. Olen saanut yllättyä positiivisesti myös siitä, miten kuinka paljon kävijäliikennettä blogissa nykyään on. Ottaen huomioon, etten ole markkinoinut blogia oikein mitenkään, tähän sietää olla tyytyväinen.

Ajatus elokuvablogin perustamisesta syntyi jo loppuvuodesta 2013. Tuolloin tiesin vain, että halusin vakiinnuttaa jonkinlaisen elokuva-aiheisen kirjoitusrutiinin, ja pohdin, valitsisinko julkaisuvälineeksi oman blogin vai jonkin etabloituneemman kanavan. Sittemmin olen oivaltanut, että nämä eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.

Alkuaan suunnittelin Taikalyhtyä paikaksi hiotuille analyyseille ja esseemäisille teksteille. Toisin kävi: täällä julkaisemani tekstit ovat usein enemmän tai vähemmän kiireessä kirjoitettu ja harvemmin järin analyyttisia. En usko, että koskaan edes voisin kirjoittaa Taikalyhtyyn mitään tämän kummempaa. En yksinkertaisesti saa pidempiä, kunnianhimoisempia tekstejä valmiiksi, mikäli en anna asiasta lupauksia jollekin ulkopuoliselle taholle.

Tarvitsen siis omaa blogia paikaksi, jossa voin olla teeskentelemätön oma itseni ja kauhkota asioista, joista olen innostunut – sopivasti nukkavieruun ja puolihuolimattomaan tyyliin. Se ei kuitenkaan riitä. Olen huomannut, että blogiin kirjoitan liian selvästi itselleni. Kun on tulosvastuussa vain omalle vaatimattomalle persoonalleen, alisuoriutuu. Ulkopuolista julkaisukanavaa varten kirjoitettuihin juttuihin tulee panostaneeksi selvästi enemmän. Taikalyhtyyn kirjoittelu on leppoisaa harrastelua, mutta eipä tässä juuri tule omalta mukavuusalueelta juuri poistuttua.

Blogin suosituimmat tekstit

Merkkipäivän kunniaksi päätin jakaa hieman tilastotietoa, vaikken ole varma, kiinnostaako tällainen data ketään. Kun etu- ja about-sivut on karsittu listasta pois, ovat blogin luetuimmat tekstit tällä hetkellä nämä:

1. Kuolleista palanneet, 1. tuotantokausi (2012)
2. Painajainen (1988) – Amnesiaa suomalaisittain
3. True Detective, 1. tuotantokausi (2014)
4. Nymfit, 1. tuotantokausi (2013)
5. Isä Brownin salaisuus (1954) – Kerrankin Chestertonia
6. Tummien perhosten koti (2008)
7. Crash (1996) – Romua tyhjiössä
8. Game of Thrones, 1. tuotantokausi (2011)
9. Leijonasydän (2013) – Natsiluuseri ja neekeriapina
10. Dear Zachary: A Letter to a Son About His Father (2008)

Painajainen ja Kuolleista palanneet ovat käyneet hyvin tasaista vääntöä ykkössijasta. Piti vielä tänä aamuna tarkistaa, kumpi sattui olemaan ykkösenä juuri tänään – ero näiden välillä on vain parin prosentin luokkaa.

Merkillepantava seikka topkympissä on sarjojen suhteellinen yliedustus. Sarjoja käsitteleviä tekstejä on blogissa aika pieni prosentti, ja silti topkympissä sarja-aiheisia juttuja on viisi. Myös kotimaisten tuotantojen määrä topkympissä ihmetyttää.

Isä Brownin salaisuuden suosio tuli aluksi yllätyksenä. Kyseinen teksti jumahti joksikin aikaa blogin vähiten luettujen juttujen joukkoon, kunnes käyrä alkoi alkuvuodesta nousta. Yllättävä suosio johtuu tietenkin siitä, että Yle esittää paraikaa BBC:n Isä Brown ja hänen laumansa -sarjaa. Valitettavasti minulla ei (vielä) ole sarjasta kiinnostuneille oikein mitään kiinnostavaa sanottavaa, sillä olen katsonut ensimmäistä tuotantokautta vasta noin puoliväliin. Sarja on herttainen, kömpelö ja lempeä, sanalla sanoen chestertonmainen.

Leiskasta ja self-hostaamisesta

Tilastot eivät tietenkään kerro koko totuutta. Taikalyhdyn postauksia voi lukea myös etusivulta, eivätkä statsit tiedä mitään tällaisista lukukerroista. Koska etusivu saa Taikalyhdyssä (kuten kaikissa muissakin blogeissa) moninkertaisesti käyntejä verrattuna mihinkään yksittäiseen entryyn, voi tietynlaisten tekstien suosio jäädä pahastikin pimentoon. Postauksien ”cutting” olisi tilastoinnin kannalta fiksua. Ehkä etusivu myös näyttäisi nätimmältä, jos kokonaiset entryt eivät täyttäisi sitä.

Ja kun nyt ulkoasu tuli puheeksi: alan kyllästyä blogin nykyiseen leiskaan. Fontti on minun makuuni liian suuri, ja tekstille & kuville suotu tila liian kapea. WordPressin.com-blogeissa ilmaisten teemojen muokkausmahdollisuudet ovat kuitenkin naurettavan pienet, enkä ole löytänyt parempaakaan vaihtoehtoa tälle nykyiselle teemalle. Olen toki harkinnut myös blogin siirtämistä self-hostingin piiriin, mutta aina kun pelissä on (web-hotelliin & domainiin satsattua) rahaa, luo se myös jonkinlaisia paineita. (Jos olet ostanut lumilaudan, on siitä ”pakko” ottaa kaikki mahdollinen ”ilo” irti, mikä voi lopulta vähentää lumilautailun iloa.) Samalla tulisi tietenkin hankittua myös domain. Sinänsä self-hosted-Wordpressin kanssa nörttaaminen olisi kivaa. Pääsisi taas kikkailemaan CSS:llä ja seuraamaan Google Analyticsilla hakukoneliikennettä. Mutta jatketaan nyt kuitenkin toistaiseksi tämän ilmaisversion kanssa.

Hakusanadatan parhaat

Lopuksi vähän lukijoiden tuottamaa sisältöä. Poimin statsien vähäisestä hakusanadatasta muutamia huomiota herättäviä hakusanoja, joilla blogiin on päädytty. ”Vähäisellä” en tarkoita hakusanadatan absoluuttista määrää, sillä Taikalyhtyyn tullaan yllättävän paljon Googlen kautta. Kaikille Wordpress.com-bloggareille on kuitenkin valitettavan tuttu se seikka, että Google ei luovuta WordPressille kuin murto-osan (vain muutaman prosentin, luulen) keräämästään hakusanadatasta. Googlen oma Webmaster Tools ei näytä olevan sen viisaampi. Harmittaa – mitä kaikkea hauskaa sieltä mahtaisi löytyä, jos pääsisi käsiksi koko hakusanadataan, kun sieltä murto-osankin joukosta löytyy tällaisia helmiä:

game of thrones tylsä
game of thrones hävytön
kuoleeko tyrion toisen kauden lopussa
miten bodycard elokuva loppuu
hohto elokuvan älykkyys
kubrick oli älykäs
hohto elokuva outous
mikä on hohto elokuvan outous
milloin tuli tummien perhosten koti edellisisen kerran tvstä
suomen murhatalot
rituaalimurha yhdysvallat
pelottava elokuva ei päässyt julkiseen levitylseen
näyttelijä rip
suomi elokuva uusnatsi musta poika
ennen käytettiin kääpioitä sirkuksessa
teppo ja ramu
teatteri tissit
alastonta naiskauneutta
naiset eroottisissa nahkavaatteissa
miss märkä paita
1980-luku, naisten hiihtohousut, valokuvia

Vinkkinä sinulle, joka mietit, ”milloin tuli tummien perhosten koti edellisisen kerran tvstä”: Vastaus on 12.1.2014. Elonet kerää tietokantaansa televisioesitysten päivämäärät. Ne näkee kunkin elokuvan sivulta Esitystiedot-kohdasta, joskin data tuntuu päivittyvän tietokantaan muutaman kuukauden viiveellä.

Kysymyksiin Tyrion Lannisterin kuolemasta, Bodycard-elokuvan (!?) loppuratkaisusta tai Hohto-elokuvan outoudesta (!!??) sen sijaan kieltäydyn  vastaamasta. En aio myöskään kirjoittaa tisseistä, hiihtohousuista tai eroottisista nahkavaatteista.