Erämaa syö miestä (1999) arvostelu – Kauhuherkkua gourmandeille

Erämaa syö miestä (Ravenous, Tšekin tasavalta/Iso-Britannia/Yhdysvallat 1999) on minulle niin tärkeä elokuva, etten väitä pystyväni käsittelemään sitä objektiivisesti. Näin elokuvan ensi kertaa ns. herkässä iässä eli silloin, kun aloin todella ymmärtää elokuvan ainutlaatuisuutta taidemuotona – siis 15-vuotiaana tai niillä main. Sittemmin olen katsonut elokuvan viisi tai kuusi kertaa. Elokuvan Suomi-DVD:n saatavuus on nykyään aika huono; hyvä, …

Jatka artikkeliin Erämaa syö miestä (1999) arvostelu – Kauhuherkkua gourmandeille

Kirottu (2013) arvostelu – Mukiinmenevää riivausta

Kaikki ovat varmaankin nähneet The Amityville Horrorin (Yhdysvallat 1979)? Uskokaa tai älkää, mutta minä en ole. Katson sen kyllä ihan pian. Te, joille elokuva on tuttu, luultavasti muistatte, että kyseiseen tositapaukseen sotkeutui myös demonologipariskunta Ed ja Lorraine Warren. (Elokuvassa he eivät tosin käsittääkseni esiinny.) Warrenit olivat 1900-luvun loppupuolella melko tunnettuja ja hyvin kiisteltyjä hahmoja, jotka …

Jatka artikkeliin Kirottu (2013) arvostelu – Mukiinmenevää riivausta

Dark Floors (2008) arvostelu – Kökkökauhua Suomesta

Blogiin olisi hauska tehdä huolella suunniteltuja teemaviikkoja, jotka olisi omistettu tietylle näyttelijälle, ohjaajalle, lajityypille tai vaikka kerronnalliselle motiiville. Tästä viikosta taisi puolivahingossa tulla jonkinlainen teemaviikko, sillä molemmat tällä viikolla julkaistut tekstit kertovat sairaalaan sijoittuvista elokuvista (tai siis kertoisivat, jos Riget olisi elokuva). Samalla molemmat elokuvat edustavat hyvin sairaalaelokuvien laatuakselin kahta ääripäätä. Katsottuani Imaginaerumin ei kulunut …

Jatka artikkeliin Dark Floors (2008) arvostelu – Kökkökauhua Suomesta

Riget (1994 & 1997) arvostelu – Von Trieriä parhaimmillaan

Lars von Trieristä on moneksi. 2000-luvulla Tanskan pseudoaatelinen on vakiinnuttanut asemansa raadollisten, mutta kaupallisesti menestyvien ja kriitikoiden arvostamien taide-elokuvien tekijänä. Vaikka von Trier on eittämättä asemansa ansainnut, en henkilökohtaisesti ole erityisen rakastunut hänen tuotoksiinsa viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Etenkin Melancholiassa (Tanska/Ruotsi/Ranska/Saksa 2011) ja Antichristissa (Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Italia/Puola 2009), niin tarkkaan mietittyjä kokonaisuuksia kuin ovatkin, on ikävää ylisuorittamisen …

Jatka artikkeliin Riget (1994 & 1997) arvostelu – Von Trieriä parhaimmillaan