Suomalaisen black metalin historiaa sivuavan Pirunkehto-kirjan julkaisuun on enää pari viikkoa. Koska teos käsittelee samaa aihetta kuin parin vuoden takainen Loputon Gehennan liekki -dokumentti (Suomi 2011), päätin katsoa dokkarin muistin virkistykseksi - taas. En yleensä jaksa kelata samoja elokuvia uudestaan ja uudestaan, mutta Loputtoman Gehennan liekin olen nähnyt jo aika monta kertaa. Se on niin …
Jatka artikkeliin Loputon Gehennan liekki (2011) arvostelu – Black metalia hipstereille
Ryan Goslingin debyyttiohjaus Lost River (Yhdysvallat 2014) oli yksi niistä elokuvista, jotka missasin kevään Night Visionsissa. Arvaatteko, että harmitti? Olen tykännyt Goslingin näyttelijähommista aina The Believeristä lähtien. Koska olen pohjimmiltani nihkeänkatkera ihminen, suhtaudun hyvin skeptisesti niihin näyttelijöihin, jotka siirtyvät ohjaajanhommiin (samoihin kuin kirjailijoihin, jotka yrittävät ohjata jotain, ohjaajiin, jotka yrittävät kirjoittaa jotain, ja ylipäätään kaikkiin, …
Jatka artikkeliin Lost River (2014) arvostelu – Liian hyvää Lynch-kopioksi
Tämän kevään Night Visions oli ja meni, mutta jatketaan vielä tovi Night Visions Distrubution -elokuvien parissa. En ole varma, pyörikö Spring-elokuva (Yhdysvallat 2014) koskaan Night Visionsin festarinäytöksissä; ainakin festivaalin levitysjaostolla on sormensa pelissä VLMedian julkaiseman Spring-DVD:n synnyssä. Romanttinen scifi-kauhuelokuva on sen verran erikoinen genresuhmura, ettei tällaista tuo Suomeen käytännössä koskaan kukaan muu kuin Night Visions. …
Joko Night Visionsin tämän kevään ohjelmisto on ollut kauttaaltaan täyttä priimaa, tai sitten olen onnistunut valikoimaan katsottavaksi katalogin parhaat elokuvat. Näin mietin katsellessani Francesca-elokuvaa (Italia/Argentiina 2015), joka päättää oman Night Visions -katselmukseni tämän kevään osalta. Francesca on tyylipuhdas kunnianosoitus giallo-genrelle, joka kukoisti Italiassa 60- ja 70-luvuilla. Tuotannossa on nähty valtavasti vaivaa, jotta elokuva näyttäisi ja …
Jatka artikkeliin Francesca (2015) arvostelu & mitä Night Visionsissa jäi näkemättä
Taikalyhty – Elokuvablogi 