Tämän kevään Night Visions oli ja meni, mutta jatketaan vielä tovi Night Visions Distrubution -elokuvien parissa. En ole varma, pyörikö Spring-elokuva (Yhdysvallat 2014) koskaan Night Visionsin festarinäytöksissä; ainakin festivaalin levitysjaostolla on sormensa pelissä VLMedian julkaiseman Spring-DVD:n synnyssä. Romanttinen scifi-kauhuelokuva on sen verran erikoinen genresuhmura, ettei tällaista tuo Suomeen käytännössä koskaan kukaan muu kuin Night Visions.
Spring kertoo parikymppisestä Evanista (Lou Taylor Pucci), jota elämä riepoo ja runtelee. Evan on joutunut jättämään yliopisto-opintonsa kesken elättääkseen huonokuntoisia vanhempiaan. Kun aika sitten jättää sekä isästä että äidistä, on Evan yksin ja eksyksissä. Murheiden ja stressin raskauttaman nuorukaisen päässä napsahtaa, ja hän moukaroi satunnaisen suunpieksijän sairaalakuntoon. Poliisien kolkutellessa ulko-ovella Evan päättää ottaa äkkilähdön lain kouran ulottumattomiin ja istuu pian Italiaan suuntaavassa lentokoneessa.
Italialaisessa pikkukaupungissa Evan kohtaa kauniin Louisen (Nadia Hilker) ja rakastuu. Alkuun tyttö käyttäytyy oudon etäisesti, mutta alkaa ankaran hakkailun jälkeen lämmetä Evanille. Kun Evan tutustuu Louiseen paremmin, hän huomaa, että tytössä on jotakin outoa – aivan kuin hän salaisi Evanilta jotakin. Takaraivoon hiipii ilkeitä muistikuvia Hostel-elokuvista.
Elokuvan alkupuolisko on tasalaatuista, raikasta, romanttista draamaa. Kun kauhuelementtejä sitten alkaa elokuvan puolivälin tienoilla nousta esiin, pistävät ne katsojan kuin katsojan miettimään elokuvan lajityyppiä uudelleen. Pusutteluromantiikka ja lonkerokauhu eivät ole tyypillisin mahdollinen yhdistelmä, ja hutilyönnin riski tällaisessa kombossa on valtava. Onneksi genreyhdistely on saatu tällä kertaa toimimaan suorastaan hämmästyttävän hyvin.
Elokuvan synkkään perusluonteeseen viitataan kyllä elokuvan alkupuolella jatkuvasti. Vaikka auringon kultaama, keväinen Italia on kaunis kuin kuva, kätkeytyy sen kuivettuneisiin puistoihin ja jyrkkiin rotkoihin jotakin uhkaavaa. Kamera poimii Evanin ympäriltä jatkuvasti merkkejä kuolemasta ja rappiosta: on eläinten raatoja, kuihtuneita kasveja, toukkia ja muita olentoja, joita katsellessa tekee mieli nostaa jalat ihan varmuuden vuoksi lattialta sohvapöydälle. Taitavalla kuvauksella nämäkin asiat on saatu näyttämään visuaalisesti kiinnostavilta ja kiehtovilta. Ylipäätään elokuva on kuvattu todella nätisti. Erityisesti pitkät kamera-ajot italialaisen pikkukaupungin kaduilla ja yläpuolella ovat upeita.
Lou Taylor Pucci tekee Evanina mahtavan roolin. Erityisesti hänen kasvonsa ovat käsittämättömän ilmaisuvoimaiset: hän kykenee välittämään pienellä ilmeellä tai äänensävyn muutoksella valtavasti asiaa. Nadia Hilkerin suoritus jää Puccin rinnalla jokseenkin vaatimattomaksi. Häntäkään ei voi silti moittia: Louisen rooli on hyvin haastava. Ottaen huomioon sen, kuinka korkealle rima on asetettu, tekee Hilker elokuvassa kelpo työtä.
Louisen ja Evanin lisäksi elokuvassa pyörii harmaantunut leskimies Angelo, jonka maatilalla Evan asuu ja työskentelee. Vaikka Angelo jää varsinaisen tarinan kannalta merkitykseltään vähäiseksi sivuhahmoksi, tuo hän elokuvaan maanläheisellä olemuksellaan mukavaa kepeyttä ja huumoria. VLMedian julkaiseman DVD:n ekstroissa on mukana pätkä, joka kuvaa Angelon taitoja maanviljelijänä ja joka kannattaa aivan katsoa (mutta vasta elokuvan jälkeen).
Kun katselin Springiä, mieleeni tuli Night Visionsissa muutama vuosi sitten pyörähtänyt Resolution (2012, kirjoitin elokuvasta taannoin pidemmälti Asema-blogiin). Sekä Spring että Resolution edustavat kauhuelokuvaa, joka ikään kuin kätkee tai vähättelee omaa kauhuluonnettaan. Molemmissa elokuvissa on satsattu tarinankuljetukseen ja päteviin näyttelijöihin, jotka ylläpitävät elokuvan jännitettä. Kauhuelementit on kasattu mukavaksi namiyllätykseksi elokuvan loppupuolelle. Vasta elokuvan jälkeen tajusin, että Springin ja Resolutionin takaa löytyy sama ohjaaja-käsikirjoittajakaksikko eli Aaron Moorhead ja Justin Benson – ilmankos elokuvat muistuttavat toisiaan! Parivaljakko työskentelee tällä hetkellä Aleister Crowleysta kertovan Beasts-tuotannon äärellä. Voisi luulla, että olisin saanut Crowley-aiheisista teoksista jo tarpeekseni, mutta ei: huomaan todella odottavani Moorheadin ja Bensonin Crowley-elokuvaa. Toivottavasti tämäkin saadaan Night Visionsin myötävaikutuksella Suomeen. (//edit 11/2019: Aleister Crowley -tuotanto on nähtävästi muuttunut feature-elokuvasta televisiosarjaksi ja mennyt jäihin. Seurataan tilannetta.)
Springille voisi melkein antaa viisi tähteä, niin hyvin se onnistuu lajityyppisekamelskassaan. En lämpene romanttisille elokuville käytännössä koskaan, ja ”romanttisesta” on omassa elokuvaterminologiassani tullut synonyymi ”siirappiselle”. Spring todistaa, että romanttista elokuvaa voi sittenkin tehdä tyylillä. Pusumussuttelu vain vaatii vastapainokseen jotakin karkeaa, rumaa ja limaista.
*****
Olen saanut elokuvan levittäjältä arvostelukappaleen tämän tekstin kirjoittamista varten.
Taikalyhty – Elokuvablogi 