Rytmiä veressä (1954) arvostelu – ja pallo hukassa

Kaikki tähän mennessä blogissa noteeraamistani Marilyn-elokuvista olen katsonut 20th Century Foxin Marilyn Monroe 80th Anniversary -sarjan DVD-levyiltä. Aiemminkin olen hiljaa mielessäni kiroillut kyseisten julkaisujen tekstityskompasteluja. Katsoessani Rytmiä veressä -elokuvaa (There's No Business Like Show Business, USA 1954) alkoi keittää sen verran lujaa, että mainitaan asiasta näin julkisestikin. Katson suurimman osan elokuvista kotona 26-tuuman littutelkkarista, jonka …

Jatka artikkeliin Rytmiä veressä (1954) arvostelu – ja pallo hukassa

Amadeus – Director’s Cut (1984) arvostelu

Katsokaa tuota julistetta tuossa vasemmalla. Eikö ole mykistävä? En ole koskaan ostanut kirjaa kansikuvan perusteella, ja elokuviakin tulee katsottua erittäin harvoin julisteiden/kansien visuaalisen ilmeen vuoksi. Amadeus tekee poikkeuksen. Olin DVD:n kanteen pohjattoman ihastunut ja toivoin sormet ristissä, että elokuvakin olisi hyvä. Lisäksi eräs tuttavani mainitsi käyneensä katsomassa kyseisen elokuvan teatterissa ainakin kolmesti – kuulostaa hyvältä. …

Jatka artikkeliin Amadeus – Director’s Cut (1984) arvostelu

Lemmenloukku (1960) arvostelu – Vähän väljähtänyttä Marilynia

Jayne Mansfield -avauksen jälkeen mieleni teki palata perusasioihin — eli Marilyniin. Elokuvakaapissa on jo tovin makaillut pieni pino Marilyn-elokuvia, joita en ole aiemmin nähnyt. Valitsin pinosta summanmutikassa vuonna 1960 ensi-iltaan tulleen Lemmenloukun (Let’s Make Love). Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut sittenkin valita pinosta Joki, jolta ei ole paluuta (River of No Return, Yhdysvallat 1954) tai …

Jatka artikkeliin Lemmenloukku (1960) arvostelu – Vähän väljähtänyttä Marilynia

Minkäpä tyttö sille voi (1956) arvostelu – Meet Ms. Mansfield

En ole koskaan ollut erityisen innostunut elokuvatähdistä. Nuorempana olin kiinnostunut vain ja ainoastaan ohjaajista, enkä seurannut oikeastaan yhdenkään tähden uraa tai juuri valikoinut elokuvia sen perusteella, keitä niissä näyttelee. Pidän tiettyjen näyttelijöiden ilmaisutavasta ja kasvoista, mutta katsomispäätöksiin heidän mukanaolonsa tai -olemattomuutensa ei käytännössä juuri ole vaikuttanut. Suhtautumiseni tähtiin ja tähteyteen koki rajun muutoksen, kun aloin …

Jatka artikkeliin Minkäpä tyttö sille voi (1956) arvostelu – Meet Ms. Mansfield