William B. Seabrookista ja Witchcraftista (1940)

William B. Seabrookin Witchcraft (1940) on seikkailevan eksentrikon kuvaus eri kulttuureissa kohdatuista ilmiöistä, joissa korostuvat vallankäyttö ja vähintään näennäinen yliluonnollisuus. Seabrook kolusi maailman etäisimpiä kolkkia ahkerasti vuosikymmeniä ennen massaturismia. Kaikki omituinen, vieras ja selittämätön veti häntä puoleensa niin vieraissa kulttuureissa kuin länsimaissakin. Hämmästyttävän harva tuntee William Seabrookin nimen. Hänen kenties tunnetuin teoksensa on The Magic …

Jatka artikkeliin William B. Seabrookista ja Witchcraftista (1940)

Raw (2016) arvostelu – Himo ihmisen lihaan

Raw (Grave, Ranska/Belgia 2016) on elokuva lihasta, verestä ja himosta. Kasvissyöjäperheessä kasvanut Justine seuraa vanhempiensa ja isosiskonsa ammatillisia jalanjälkiä ja aloittaa eläinlääketieteen opinnot. Vanhemmat opiskelijat kurmuuttavat fukseja perusteellisesti ja pitkään - ohjelmaan kuuluu muun muassa verikylpyä ja raa'an lihan syömistä. Justinea ällöttää, eihän hän ole koskaan edes maistanut liharuokaa. Siksi hän kyselee opinnoissaan pidemmälle edenneeltä …

Jatka artikkeliin Raw (2016) arvostelu – Himo ihmisen lihaan

Hannibal, tuotantokaudet 1–2 (2013–2014) arvostelu – ”Murder as a fine art”

Hannibalin (Yhdysvallat 2013–2015) ideana ei ole toistaa jo olemassa olevaa tarinamateriaalia tai kopioida Harrisin romaaneja ja vanhoja Hannibal-elokuvia. Tekijät ovat pikemminkin ottaneet Harrisin luomat hahmot ja tietyt tapahtumakuviot uuden sarjan pohjamateriaaliksi. Jaksojen alkuteksteissä kerrotaan sarjan suhteesta Harrisin tuotantoon: tuotanto on "based on characters from the book Red Dragon". Itse olisin ehkä muotoillut ajatuksen vielä höllemmin, …

Jatka artikkeliin Hannibal, tuotantokaudet 1–2 (2013–2014) arvostelu – ”Murder as a fine art”

Erämaa syö miestä (1999) arvostelu – Kauhuherkkua gourmandeille

Erämaa syö miestä (Ravenous, Tšekin tasavalta/Iso-Britannia/Yhdysvallat 1999) on minulle niin tärkeä elokuva, etten väitä pystyväni käsittelemään sitä objektiivisesti. Näin elokuvan ensi kertaa ns. herkässä iässä eli silloin, kun aloin todella ymmärtää elokuvan ainutlaatuisuutta taidemuotona – siis 15-vuotiaana tai niillä main. Sittemmin olen katsonut elokuvan viisi tai kuusi kertaa. Elokuvan Suomi-DVD:n saatavuus on nykyään aika huono; hyvä, …

Jatka artikkeliin Erämaa syö miestä (1999) arvostelu – Kauhuherkkua gourmandeille