Cronenberg x 2: Stereo (1969) & Crimes of the Future (1970) arvostelu

Stereo (1969) & Crimes of the Future (1970)

Stereo (1969) ja Crimes of the Future (1970) ovat David Cronenbergin ensimmäiset elokuvaohjaukset. Elokuvat antavat paljon erityisesti niille, joille Cronenbergin myöhempi tuotanto on paitsi tuttua, myös mieleistä. Poissa ovat Kärpäselle, eXisteniZille, Videodromelle ja muille arkkityyppisille Cronenberg-elokuville ominaiset erikoistehosteet. Sen sijaan aiheet ovat miehen myöhemmistä teoksista hyvin tuttuja: ihmiskehon muutokset, sairaudet ja rappio, seksuaalisuus ja sen monimuotoinen kerrostuminen.

Stereo (Tile 3B of a CAEE Educational Mosaic) on naamioitu opetusvideon muotoon. Se kuvaa tutkimusta, joka käsittelee telepatiaa, valtaa ja seksuaalisuutta. Osa koehenkilöistä läpikäy leikkauksen, jossa heidän kurkunpäätään ja aivojaan muokataan – tavoitteena on ohjata koehenkilöitä telepaattiseen kommunikaatioon tuhoamalla neurologiset ja biologiset edellytykset puheen tuottamiseen.

stereo cronenberg
Stereo (1969)

Stereossa ei ole lainkaan diegeettistä ääntä tai musiikkia – ääniraita koostuu anonyymien tutkijoiden voice-over-kommentaarista, jossa he selostavat tutkimusprojektin lähtökohtia, kulkua ja tuloksia. Elokuvan viehätys liittyy merkittävässä määrin tämän kommentaarin objektiivisuuteen ja ”kylmyyteen”: vaikka koehenkilöt ovat läpikäyneet mitä raskaimpia ja omituisimpia kokemuksia, eivät tutkijat suostu viittaamaan siihen, millaisia tunteita tai ajatuksia nämä kokemukset heissä aiheuttavat.

Koehenkilöt ovat kuin toistensa kanssa leikkiviä koiranpentuja tai lapsia. Arki sujuu toisiin tutustuen ja tunnustellen. He kiertävät toisiaan, nuuhkivat, koskettavat ja lopulta tunkeutuvat toisiinsa läpikotaisin. Välillä tulee kinaa.

Voice-over-kommentaarissa telepatiaa kuvataan viestintämuodoksi, joka ei edellytä aisteihin perustuvaa havaintoa. Muutos, jonka telepaatit käyvät läpi kokeen myötä, johtaa kuitenkin paradoksaalisesti siihen, että juuri aistien ja aistillisuuden merkitys kasvaa. Kun puhe ja kuuloaisti menettävät merkityksensä, nousevat kosketus ja seksuaalisuus yhä tärkeämpään osaan koehenkilöiden elämässä.  Koetta tarkkailevat tiedemiehet ruokkivat tätä kehitystä tarjoamalla koehenkilöille afrodisiakaa eli lemmenrohtoa, joka saa koehenkilöiden väliset rajat hämärtymään yhä enemmän.

stereo cronenberg
Stereo (1969)

Ihmisten välinen yhteys ei ole koskaan ollut pelottavampaa. Eräs koehenkilöistä alkaa eriyttää itseyttään kahteen osaan: todelliseen, yksityiseen minäänsä ja telepaattiseen, jaettuun minäänsä. Telepaattinen minä on keinotekoinen ja näytelty, eikä minuuden kokonaisuus voi toimia silloin, kun se tukahduttaa koehenkilön todellista, yksityistä minää. Lopputulos: yksityinen minä purkautuu muiden telepaattien tietoisuuteen väkivaltaisina ja ahdistavina kuvina. Koehenkilöt masentuvat.

Stereossa kaikuu 60-luvun aate: tiedemiehet koettavat muuttaa maailmaa ja tehdä telepatiasta välineen ihmiskunnan yhdistymiseen ja sopusointuun. Cronenberg kuvaa keveän ironisesti kuvaa mahdollisuutta ihmisten väliseen, saumattomaan ymmärrykseen ja rakkauteen – aivan kuin sanoen, ettei tämä oikeasti näin yksinkertaista ole. Stereon tuotantoaikaan 60-luvun henki ja aate röhkivät jo henkitoreissaan, ja moni suhtautui jo niille ominaisiin ajatuksiin kriittisesti, jopa ivallisesti.

Crimes of the Future cronenberg
Crimes of the Future (1970)

Myös Crimes of the Future kuvaa maailmaa tieteellisestä näkökulmasta. Voice-over-mikrofoni on tällä kertaa annettu ihotautien asiantuntija Adrian Tripodille, joka etsii vanhaa opettajaansa, mieleltään sairastunutta Antoine Rougea. Maailmassa riehuu Rougen taudiksi nimitetty, tappava sairaus, joka on surmannut satoja tuhansia naisia – voi jopa olla, että naissukupuoli on kuollut lähes sukupuuttoon. Ainakin yksi pieni tyttö on vielä elossa, mutta hän ei ole vielä lähelläkään sukukypsyyttä.

Elokuvan alussa Tripod johtaa Rougen perustamaa, Ihotalo-nimistä hoitolaitosta, joka on erikoistunut nykyaikaisen kosmetiikan aiheuttamien ihosairauksien ja -ongelmien hoitoon. Tripodilla ei tosin ole paljoakaan johdettavaa: Ihotalossa on vain yksi potilas ja kaksi harjoittelijaa, jotka näyttävät kantavan suurimman vastuun yksinäisen potilaan hoidosta. Tripod kuluttaa aikaansa kävellen ympäri autiota hoitolaitosta, tuijotellen ulos sen suurista ikkunoista ja kummastellen yliaktiivisten hessuhopojensa puuhia.

Crimes of the Future cronenberg
Crimes of the Future (1970)

Lähdettyään Ihotalosta Tripod päätyy työskentelemään sukupuolitautien tutkimukseen erikoistuneessa laitoksessa. Siellä hän tutustuu potilaaseen, jonka sairaus – kenties jonkinlainen syöpä? – saa kehon kuplimaan ihastuttavan monimutkaisia, mutta silti täysin turhia, ylimääräisiä elimiä (miten tyypillistä Cronenbergia!). Lisäksi Tripod tutustuu terapiamuotoon, joka perustuu jalkojen käsittelylle. Tripod ei ole kovin yksityiskohtainen kuvatessaan terapian taustateoriaa – kyse näyttää kuitenkin olevan eräänlaisesta semieroottisesta, homoseksuaalisesti virittyneestä hoitomuodosta. Lopulta Tripod sekaantuu salaliittoon, joka koostu pääosin heteroseksuaalisesti orientoituneista pedofiileista.

Ehkä paras lopettaa juonen referointi tähän. Kaikille on varmaankin tullut jo selvästi, ettei tarinassa ole juuri järkeä. Silti, tai sen vuoksi, Crimes of the Future laittaa aivot hauskasti hyrräämään ja ihon sähköiseksi. Jos samalla DVD-julkaisulla levitettävää Stereota ei lasketa, en ole koskaan nähnyt mitään tämän kaltaista.

Crimes of the Future cronenberg
Crimes of the Future (1970)

Kuten olette varmaankin jo huomanneet, en osaa juuri tulkita kumpaakaan Cronenbergin lyhytelokuvista. Ne ovat yksinkertaisesti liian omituisia, liian kaoottisia, liian vaikeita hahmottaa lineaarisesti. Cronenbergin myöhemmän tuotannon ystäville ne ovat pakollista katsottavaa – muiden ei kannata vaivautua.

Stereo ja Crimes of the Future ovat molemmat katsottavissa YouTubessa.

*****

Contracted: Phase I (2013) arvostelu

Contracted arvostelu
Contracted: Phase I (2013)

Contracted: Phase I (2013) on ensimmäinen osa Contracted-elokuvien sarjassa. Elokuva kuvaa kolmea päivää nuoren Samanthan elämässä. Näiden päivien aikana Samantha muuttuu tavallisesta nuoresta naisesta käytännössä tunnistamattomaksi hirviöksi.

Kaikki saa alkunsa Samanthan ystävän Alicen järjestämistä juhlista. Illan emäntä juottaa vastentahtoisen Samanthan humalaan, minkä jälkeen tuntematon mies tuuppaa Samanthan lasiin tyrmäystippoja – ja raiskaa tämän. Kun Samantha herää kotoaan seuraavana aamuna, hän huomaa jalkovälinsä olevan veressä ja alavatsallaan outoa ihottumaa. Erikoiset fyysiset oireet vain pahenevat seuraavana päivänä.

Contracted tuo mieleen parin vuoden takaisen Starry Eyes -elokuvan, jonka päähenkilö alkaa epämääräisen seksiaktin seurauksena… no, mädäntyä – aivan samalla tavoin kuin Samantha. Contractedissa on myös paljon samaa kuin It Follows -elokuvassa: molemmissa yksittäinen seksiakti muuttaa päähenkilön elämän täysin.

contracted arvostelu
Lääkärisedän mielestä Samanthaa vaivaa tavallinen nuha.

Starry Eyes kertoo kunnianhimosta ja itseuhrauksesta, It Follows taas… No, suoraan sanottuna en tiedä, mistä It Follows kertoo. Contracted taas kertoo seksuaalisesta väkivallasta. Tällainen tulkinta tuskin on kovin yleinen, mutta kun elokuvaa tarkastelee tätä teemaa vasten, kaikki käy järkeen.

Elokuvan arvosteluista päätellen kaikki eivät ole kanssani samaa mieltä. On karmeaa, kuinka laajasti sekä elokuvan markkinoinnissa että arvosteluissa elokuvan alun raiskauskohtausta kuvataan ”yhden yön jutuksi”. Siis mitä helvettiä? Vieras mies sekoittaa naisen juomaan tyrmäystippoja, minkä jälkeen nainen havahtuu kiihtyvään tahtiin keinuvan henkilöauton takapenkiltä – ja pyytää miestä lopettamaan sen, mitä tämä on tekemässä, pyytää uudestaan, ja uudestaan. Ja tämä on ihmisten mielestä ”yhden yön juttu”?

Huh.

Sitten ihmetellään, kun uutisvirta täyttyy #metoosta.

contracted arvostelu
Contractedin lesbokolmiodraama tuntuu teennäiseltä.

Samanthan kokema fyysinen mädäntyminen voidaan nähdä yksinkertaisesti heijastuksena siitä, mitä hänen sisällään tapahtuu raiskauksen jälkeen. Samantha vähättelee ja piilottelee asiaa läheisiltään ja yrittää parhaansa mukaan jatkaa elämäänsä. Poliisille ei missään nimessä saisi kertoa, eikä tyttöystävälle, joka tuntuu epäilevän Samanthaa miehenkipeäksi kaappiheteroksi. Lopulta Samantha kuitenkin menettää täysin elämänsä hallinnan kokemuksensa vuoksi.

Kiinnostava yksityiskohta elokuvassa ovat Samanthan intohimoisesti vaalimat orkideat. Orkidea on perinteisesti nähty rakkauden, kauneuden ja hedelmällisyyden symbolina. Mitä pidemmälle Samanthan rappio etenee, sitä kurjemmiksi muuttuvat myös hänen orkideansa. Orkidea-sana kantaa muuten kreikan órkhis-sanaan, joka merkitsee kiveksiä. Siitä vähän pureskeltavaa.

contracted arvostelu
Samantha ja orkideat kuihtuvat yhtä tahtia.

Vaikka Contractedista on mahdollista löytää hieman psykologista syvyyttä, ei se ole kummoinen elokuva. Se ei tuo body horroriin mitään sellaista, mitä ei olisi nähty jo moneen kertaan. Contractedia katsellessa huomasin salaa toivovani, että katselisin It Followsia.

*****