Nälkäpeli (2012) arvostelu – Dystopiaa ja sirkushuveja teineille

Nyt ymmärrän paremmin, mistä möly Jennifer Lawrencen ympärillä johtuu. Hänen roolisuorituksensa Nälkäpelissä (The Hunger Games, Yhdysvallat 2012) on nimittäin sen verran hyvä, että ne Lawrencen piirteet, joihin en ole niin ihastunut, unohtuvat. Ennakkotietoni Nälkäpelistä rajoittuivat lähinnä lyhyeen luonnehdintaan siitä, että kyseessä on ”jenkkien Battle Royale”. Elokuvan katsottuani lisäisin tähän kuvaukseen painokkaan maininnan siitä, että Nälkäpeli …

Jatka artikkeliin Nälkäpeli (2012) arvostelu – Dystopiaa ja sirkushuveja teineille

Pilvikartasto (2012) arvostelu – Kaaos, karma ja hirviö

Pilvikartasto (Cloud Atlas, Saksa 2012) on oudoin jättibudjetin elokuva, jonka olen pitkään aikaan nähnyt. Se on monessa suhteessa suoranainen hirviö elokuvaksi – pitkä, kallis, sekava ja monitasoinen. Tekijätiimi räjähtää nimistä: Wachowskin sisarukset, Tom Hanks, Halle Berry, Hugh Grant, Tom Tykwer. Odotin scifi-fantasiaa mindfuck-mausteella. Sitä Pilvikartasto taitaa juuri olla. Ehkä. Lähes kolmituntinen eepos jakaantuu kuuteen eri tarinalinjaan, …

Jatka artikkeliin Pilvikartasto (2012) arvostelu – Kaaos, karma ja hirviö

Rommipäiväkirja (2011) arvostelu – Hunter hempeilee

Kun kuulin ensi kertaa Rommipäiväkirjan (The Rum Diary, USA 2011) tuotannosta, innostuin. Olin nuorempana kova Hunter S. Thompson -fani, ja etenkin Suurta hainmetsästystä (The Great Shark Hunt, 1979, suom. 1982) luin lukioikäisenä kuin Raamattua. (On ihme, että selvisin lukioajoista hengissä.) Itse asiassa Hainmetsästys oli minulle ensikosketus Thompsonin teksteihin ja persoonaan, ja Pelkoa ja inhoa Las …

Jatka artikkeliin Rommipäiväkirja (2011) arvostelu – Hunter hempeilee

Isä Brownin salaisuus (1954) arvostelu – Kerrankin Chestertonia

Huomautus 5/2015: Tähän artikkeliin päätyy Googlen kautta paljon niitä, jotka etsivät tietoa Ylen esittämästä Isä Brown ja hänen laumansa -tv-sarjasta. Tämä teksti puolestaan käsittelee elokuvaa, joka kuvaa samaa hahmoa kuin mainittu tv-sarja. Jos joskus pääsen eläkkeelle, katson kaiken, mitä Yle Teema esittää Kino Klassikko -ohjelmapaikalla. Nykyään seuraan ohjelmapaikan elokuvia vain valikoiden ja katson lähinnä sellaiset, jotka koen omien …

Jatka artikkeliin Isä Brownin salaisuus (1954) arvostelu – Kerrankin Chestertonia