Pilvikartasto (Cloud Atlas, Saksa 2012) on oudoin jättibudjetin elokuva, jonka olen pitkään aikaan nähnyt. Se on monessa suhteessa suoranainen hirviö elokuvaksi – pitkä, kallis, sekava ja monitasoinen. Tekijätiimi räjähtää nimistä: Wachowskin sisarukset, Tom Hanks, Halle Berry, Hugh Grant, Tom Tykwer. Odotin scifi-fantasiaa mindfuck-mausteella. Sitä Pilvikartasto taitaa juuri olla. Ehkä.

Lähes kolmituntinen eepos jakaantuu kuuteen eri tarinalinjaan, jotka tapahtuvat eri ajoissa ja paikoissa. Silti kaikissa tapahtumaketjuissa tuntuvat olevan osallisina samat henkilöt. Yhteydet näennäisesti toisistaan täysin irrallisten tarinoiden välille syntyvät näyttelijävalintojen kautta: näyttelijäkaartista viisi – Hanks, Berry, Grant, Hugo Weaving ja Jim Sturgess – esiintyvät kaikissa kuudessa tarinassa. Elokuvassa on mukana kourallinen muitakin näyttelijöitä, jotka esiityvät useissa tarinoissa. Tämä eri aikatasoissa seikkaileva näyttelijöiden ydinjoukko koostuu kaikkiaan 13 näyttelijästä, ja yhdessä he esittävät kaikkiaan 61 hahmoa. Jo tämän pohjalta voidaan odottaa, että kokonaisuus on lievästi sanottuna ahdas ja sekava. Ja niin se onkin.

Koska tarinoita on normaalin yhden sijasta kuusi, en ala referoida juonta. Yksittäisiä tapahtumakulkuja olennaisempaa onkin se, mikä tarinoita yhdistää. Ne kaikki palautuvat samaan hyvän ja pahan, vallan ja alistumisen väliseen ristiriitaan. Osassa tarinoista ei yksinään tunnu olevan mitään tolkkua, mutta kun ne rinnastetaan muihin tarinoihin, alkaa sisältöä löytyä. Yhä uudelleen risteävät karmiset kiertoradat pyörittävät henkilöhahmoja kaarteissaan, eikä kukaan reinkarnaation verhon sokeuttamista ihmispoloista oikein tiedä, mitä tapahtuu ja miksi. Tapahtumilla on yllättäviä seurauksia paitsi tulevaisuudessa, myös menneisyydessä.

Oman hupinsa elokuva antaa naamioimalla näyttelijät varsin taitavasti. Etenkin Hugh Grantin kohdalla menin pahasti harhaan – tunnistin hänet vain yhden tai kahden hahmon esittäjäksi. Tom Hanks on puolestaan parissa tarinassa istutettu rooleihin, jotka eivät sovi hänen tympeään näyttelijäprofiiliinsa ensinkään ja jotka tuottavat siis hauskaa kitkaa näyttelijän maneereiden suhteen. Myös Halle Berry taipuu yllättävän moneksi.

Pilvikartasto on elokuva, joka kannattaa katsoa. En kuitenkaan osaa sanoa, onko se hyvä elokuva. Se vaatii siekailematta toista katselukertaa, ehkä sen jälkeen tarinoiden yksityiskohdat ja syy-seuraussuhteet alkaisivat asettua kohdilleen. Voin kuitenkin sanoa, etten aio katsoa Pilvikartastoa uudelleen ennen kuin olen lukenut David Mitchellin samannimisen romaanin (2004, suom. 2008), johon elokuva perustuu.

Olen iloinen siitä, että Pilvikartaston kaltaisia elokuvia on olemassa. Niiden hirviömäisyys ja mielettömyys kertovat, että elokuvateollisuus ei olekaan niin kaavoihinsa kangistunut lihamylly kuin voisi olettaa.

*****

Discshop DVD / Blu-ray / VoD / HD VoD