The Descent: Part 2 (2009) arvostelu – Ja taas laskeudutaan

Tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta The Descentin (Iso-Britannia 2005) ensi-illasta. Kyseessä oli kauhuelokuvaksi keskivertoa kekseliäämpi pätkä: kuusi ulkoilmaorientoitunutta nuorta naista laskeutuu kartoittamattomaan luolaan ja saa siellä kimppuunsa joukon ihmisenkaltaisia petoeläimiä. Siinä se. Elokuva on paikoin hyvinkin kuumottava - ainakin katsojalle, joka ymmärtää klaustrofobian ja pimeänpelon päälle. Juonta elokuvassa on vain sen verran kuin on …

Jatka artikkeliin The Descent: Part 2 (2009) arvostelu – Ja taas laskeudutaan

Björn Wahlroos: Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta (2015) arvostelu

Björn Wahlroos: Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta (2015) Lukuhaasterasti: 45. Kirja, joka pelottaa sinua. Mistä peräisin: kirjastosta. Koen, että Björn Wahlroosin tuoreimman tietokirjan lukuhaasteslottivalintaa täytyy hieman perustella. Olen tuskin ainoa, joka on kokenut Wahlroosin jotensakin pelottavana hahmona. Lisäksi tähän kirjaan tarttuminen oli korkean kynnyksen takana sen vuoksi, että pelkäsin, etten ymmärrä lukemastani mitään. Ehkä pelkäsin hivenen …

Jatka artikkeliin Björn Wahlroos: Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta (2015) arvostelu

Lolita (1962) arvostelu – ”To view people as objects of pleasure”

Lolita: light of my life, fire of my loins. My sin, my soul. Näillä sanoilla Humbert Humbert aloittaa kertomuksensa Vladimir Nabokovin Lolita-romaanissa (1955). Opiskeluaikoina "päätin", että Lolita on kirja, joka ei kiinnosta minua ja jota en aio lukea - tiedättehän, kaikkeen ei ehdi paneutua, joten karsintaa on tehtävä julmasti. Olin lukenut jonkin verran Nabokovin tusinaa, …

Jatka artikkeliin Lolita (1962) arvostelu – ”To view people as objects of pleasure”

Ville Eloranta: 125 myyttiä suomen kielestä (2014) arvostelu

Ville Eloranta: 125 myyttiä suomen kielestä (2014) Lukuhaasterasti: 23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä. Mistä peräisin: kirjastosta. 125 myyttiä suomen kielestä on kevyttä kesälukemista parhaimmillaan - kevyttä sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti. Aloitetaan siitä kirjaimellisesta puolesta: kirja on niin ohut lipare, että sen lukaisee helposti laiturinnokassa (tai missä tahansa muuallakin) parissa tunnissa. Sivuja on vaivaiset 133, …

Jatka artikkeliin Ville Eloranta: 125 myyttiä suomen kielestä (2014) arvostelu