Natural Born Killers (Yhdysvallat 1994, levitetty Suomessa myös nimellä Syntyneet tappajiksi) on mulle todella tärkeä elokuva. Näin sen ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana, kun kiinnostukseni alkoi laajentua eurooppalaisesta elokuvasta amerikkalaiseen ja aasialaiseen, kokeellisesta ilmaisusta ja taide-elokuvasta kohti populaaria, mutta silti ilmaisullisesti kunnianhimoista elokuvaa. Quentin Tarantino ja Takashi Miike olivat näihin aikoihin kovia nimiä. Päätin katsoa Natural Born …
The Witcher 3: The Wild Hunt – Blood and Wine PS4 (2016) arvostelu
The Witcher 3: The Wild Huntin toinen ja viimeinen lisäosa Blood and Wine vie pelaajan Toussaintiin eli Nilfgaardin eteläiseen herttuakuntaan. Geraltin vanha tuttava, herttuatar Annarietta kutsuu Geraltin paikalle selvittämään murhasarjaa: kolme ritaria on löydetty hirvittävällä tavalla silvottuina. Johtolangat viittaavat murhaajan olevan hirviö, jota vastaan herttuattaren ritarit ovat voimattomia. Päätarinan lisäksi Blood and Wine tarjoaa mukavasti …
Jatka artikkeliin The Witcher 3: The Wild Hunt – Blood and Wine PS4 (2016) arvostelu
Curse of Chucky (2013) arvostelu
Ennen Curse of Chucky -elokuvan (Yhdysvallat 2013) katselua on varmaankin syytä huolehtia, että vanhat Chucky-kauhut eli Child's Play -elokuvat on katsottu. Itse en jostain syystä ole koskaan tullut niitä katsoneeksi; ainoa aiempi kokemukseni Chucky-hahmosta on vuonna 1998 julkaisu Bride of Chucky, jonka näin noin 15 vuotta sitten ja josta en muista juuri mitään. Ei ihan otollisin …
Dear Esther PS4 (2012/2016) arvostelu – Peli joka ei ole peli
Dear Esther (2012) ei oikeastaan ole peli, vaan audiovisuaalinen tarinasimulaatio. Pelin alussa pelaaja heitetään Hebrideihin kuuluvalle saarelle, jota hänen on tarkoitus tutkia. Sitä mukaa kun pelaaja kartoittaa saaren alueita, hän saa kuulla anonyymiksi jäävän miehen lukevan ääneen Esther-vaimolleen kirjoittamiaan kirjeitä. Näistä kirjeistä hahmottuu hämärä ja tulkinnanvarainen kuva siitä, mitä saarella on aikaisemmin tapahtunut. Dear Esther …
Jatka artikkeliin Dear Esther PS4 (2012/2016) arvostelu – Peli joka ei ole peli