Bojack Horseman (2014–2020) Jos minulta kysytään, Bojack Horseman on paras animoitu komediasarja maailmassa. Kyllä: se on parempi kuin Rick and Morty. Kyllä: se on parempi kuin Archer. Kyllä: se on parempi kuin [laita tähän haluamasi animoidun komediasarjan nimi]. En rohkene aivan suoraan nostaa sitä genreriippumattomasti parhaan TV-sarjan asemaan, mutta lähelle mennään. Bojack Horseman käynnistyy kepeähkönä …
10 parasta black metal -kappaletta
Oletko aina halunnut ymmärtää, mistä black metalissa on kyse? Kuulostaako genren musiikki käsittämättömältä äänisutulta? Arveluttaako genren tummanpuhuva ja väkivaltainen estetiikka? Seuraava lista saattaa auttaa sinua kohti initiaatiota genren ytimeen. Tervetuloa ihastumaan ja kauhistumaan omien black metal -suosikkieni pariin! Lista koostuu omista mielivaltaisista poiminnoistani black metal -tuotosten joukosta. Jos olisin tehnyt tällaisen listan vuosi sitten, olisi …
F is for Family (P niin kuin per…) arvostelu, tuotantokaudet 2-4
F is for Family (P niin kuin per..., 2015–) vain paranee kausi toisensa jälkeen. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi oli parasta perhekomediaa vuosiin. Kuuden jakson mittaisella kaudella ehdittiin kuitenkin lähinnä esitellä hahmot ja luoda pikainen vilkaisu kunkin ongelmiin. Vasta toisella kaudella alkaa kunnolla tapahtua. - Olen kirjoittanut tämän jutun alun perin käsittelemään 2. tuotantokautta, mutta olen sittemmin …
Jatka artikkeliin F is for Family (P niin kuin per…) arvostelu, tuotantokaudet 2-4
Richard Condon: Mantšurian sankari (1959) arvostelu
Richard Condonin Mantšurian sankari (The Manchurian Candidate, 1959) on aivopesuun ja mielenhallintaan liittyvän salaliittofiktion ja poliittisen trillerin klassikko. Romaani on tullut tunnetuksi Suomessa ennen kaikkea John Frakenheimerin Mantsurian kandidaatti -elokuvan myötä. Kirjaa ei meillä ilmeisesti ole kovin laajasti luettu - ymmärtääkseni vuonna 1960 julkaistusta suomennoksesta on otettu vain yksi painos. Hoi vaan, Otava! Olisiko jo uuden …
Jatka artikkeliin Richard Condon: Mantšurian sankari (1959) arvostelu
Taikalyhty – Elokuvablogi 