F is for Family (P niin kuin per…, 2015–) vain paranee kausi toisensa jälkeen. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi oli parasta perhekomediaa vuosiin. Kuuden jakson mittaisella kaudella ehdittiin kuitenkin lähinnä esitellä hahmot ja luoda pikainen vilkaisu kunkin ongelmiin. Vasta toisella kaudella alkaa kunnolla tapahtua. – Olen kirjoittanut tämän jutun alun perin käsittelemään 2. tuotantokautta, mutta olen sittemmin täydentänyt tekstiä ajatuksilla kolmannesta ja neljännestä tuotantokaudesta.

F is for Family, 2. tuotantokausi

Perheenisä Frank Murphy (Bill Burr) on kiukkuisempi kuin koskaan aiemmin. Sen jälkeen, kun Frank sai kenkää Mohican Airwaysin keskitason johdosta, työstressi ei ole kiristänyt hänen pinnaansa – sen tilalle ovat tulleet rahahuolet, pelko työttömyyden pidentymisestä ja alemmuudentunne siitä, ettei hän pysty ruokkimaan perhettään. Frank on niin ylpeä ja uppiniskainen, ettei hän pysty edes hakemaan työttömyyskorvausta, vaan mieluummin laskeskelee perheen väheneviä pennosia kotonaan ja rukoilee, että Mohicanilta soitettaisiin ja pyydettäisiin takaisin töihin.

Frankin oloa ei varsinaisesti kohenna se, että vaimo Sue (Laura Dern) porskuttaa menemään uudessa työpaikassaan Plast-O-Warella. Oma työpaikka ja rooli perheen elättäjänä tuovat Suelle itseluottamusta. Plast-O-Waren sisäisessä kulttuurissa ei kuitenkaan ole hurraamista: firman keskijohdon herrat latelevat Suelle vihjailevia kommentteja ja pilkkaavat tämän halua osallistua yrityksen kehittämiseen. Sue saa kuitenkin tukea Vivianilta, joka opettaa, että törkykommentteihin on vastattava samalla mitalla.

Kontrastiksi Frankin ja Suen arjen haasteille saamme nähdä myös vilauksia pariskunnan ensimmäisistä yhteisistä vuosista. Sue opiskelee collegessa, Frank unelmoi lentäjän urasta. Molemmat ovat nuoria ja kauniita.

Kevin (Justin Long) sukeltaa yhä syvemmälle puberteetin kurimukseen. Tytöt kiinnostavat ja pukille pitäisi päästä, mutta sopivia tyttöystäväehdokkaita ei ole näköpiirissa. Kukaan ei ymmärrä – eivät tytöt, eivät kaverit eikä varsinkaan kaljuuntuva ja junttimainen Frank-isä. Kevin purkaa pahaa oloaan musisointiin ja pilvenpolttoon ja panetustaan ankaraan masturbointiin.

Yksi sarjan huippukohtauksista liittyy juuri Kevinin pullistelevaan libidoon: pikkuveli Bill (Haley Reinhart) saa isoveljensä kiinni nyrkkipyykiltä ja järkyttyy. Kohtauksesta muistuu mieleen edellisen tuotantokauden tilanne, jossa Bill todistaa omien vanhempiensa hetekajenkkaa. Tuleeko Billin traumakokemuksista tuotantokaudesta toiseen jatkuva perinne?

Vaikka veljesten ikäero ei ole suuri, elävät he tyystin toisenlaisissa maailmoissa. Vähänpä Bill tietää, että todennäköisesti vain parin vuoden kuluttua hän itse alkaa viettää ahkerasti aikaa käsivoidepurkin ja naisten alusvaatekuvaston parissa.

Muutoin tuotantokausi on Billin osalta vaisu ja tapahtumaköyhä. Samaa voi sanoa myös perheen nuorimmaisesta eli Maureenista, josta alkaa kuoriutua todellinen matemaattinen superlapsi. Kiinnostavin Maureeniin liittyvä käänne liittyy juuri hänen koulumenestykseensä. Maureen saa matematiikankokeesta täydet pisteet – ja koska tyttö ei vain voi olla matematiikassa lahjakas, häntä syytetään lunttaamisesta. Maureen on siis sarjassa toistaiseksi statisti, mutta oletan, että hänellä on edessään vielä kiinnostavia käänteitä.

Toisen tuotantokauden linjoista erottuvat edukseen erityisesti Suen ja Kevinin tarinat. Heidän osaltaan sarja tarjoaa jatkuvasti jotakin uutta ja tuoretta. Frankin hahmo on niin voimakas ja karikatyyrimainen, että hänen osaltaan käänteet ovat hivenen ennalta arvattavia. En sinänsä moiti käsikirjoitusta hänenkään tarinansa osaltaan – se ei vain ole yhtä kiinnostava kuin Suen ja Kevinin kokemukset.

Mikä tästä sarjasta tekee niin hyvän? Kolme asiaa: erittäin onnistunut ajankuva (ja siihen liittyvä kevytnostalgia), tehokas, nopeatempoinen ja uskottava dialogi (etenkin Frankin hahmon osalta) ja loistava hahmogalleria. Simpsonit kalpenevat F is for Familyn rinnalla.

F is for Family, 3. tuotantokausi

F is for Familyn kolmas tuotantokausi tuo mukanaan lisää upeita hahmoja. Naapuriin muuttaa ilmavoimien lentäjä Chet Stevenson, jonka kanssa Frank ystävystyy. Chet on tuonut Vietnamista sotasaaliinaan vaimon, jonka puhuu englantia huonosti ja puolustaa itseään vielä huonommin. Sue saa vihiä, että Chet kohtelee vaimoaan kaltoin.  Arvaatte ehkä, kuinka Frank tällaisiin puheisiin suhtautuu. Ainekset tuotantokauden suureen draaman kaareen ovat kasassa.

Pidän Suen hahmosta kausi kaudelta enemmän. Hän ei salli kenenkään määräillä itseään ja antaa Frankille kovan vastuksen silloin kun vastustamiseen on aihetta (eli aika usein). Hän auttaa, rakastaa, vaalii ja huolehtii. Suessa yhdistyvät modernin 2000-luvun itsenäisen naisen ja 1970-luvun ihanneäidin hyvät piirteet.

Kauden ilopilleri on naapurissa asuvan Philipin oletettavasti autistinen ja pohjattoman ujo Anthony-veli, joka kasvaa kieroon vielä pahemmin kuin Murphyn perheen lapset. Sääliksi käy myös kiukkuisen alkoholisti-isän kasvattamaa Bridget Fitzsimmonsia, johon Bill pahaksi onnekseen ihastuu.

Jännänä tärppinä sarjassa vilahtaa myös Jeffrey Dahmer -niminen, huonosti käyttäytyvä poika. Hmm.

F is for Family, 4. tuotantokausi

F is for Familyn neljäs tuotantokausi tuo kuvaan uuden hahmon: Frank Murphyn isän. Sarjaa pidempään katsoneet ovat jo kauan sitten osanneet epäillä, että syy Frankin jatkuvalle rähjäämiselle on hänen lapsuudessaan. Kun Frankin isä saapuu eräänä päivänä perheen ovelle, palaa Frank muistoissaan vaikeisiin lapsuusvuosiin.

Frank valittaa vaimolleen traumoista, joita hän on aggressiivisen ja tuomitsevan isänsä käsissä lapsena saanut. Sue ihmettelee: perheen vieraaksi saapunut papparainen ei ole lainkaan sellainen, kuin Frank kuvailee, vaan mitä herttaisin ja ystävällisin olento. Frank muistaa hänet kuitenkin tyystin toisenlaisena. Kun Frank yrittää puhua isänsä kanssa lapsuudestaan, ei tämä myönnä sättineensä tai rähjänneensä Frankille koskaan.

Kenen muistot  ovat oikeita, kenen värittyneitä? Kenen versio tapahtumista on oikea? Tilanne on Frankille vaikea: kun hän saa rohkeutta kohdata menneisyytensä, on vastassa täystyrmäys.

Neljäs tuotantokausi on Kevinille riemua ja ilotulituksia. Hän tutustuu Aliceen, joka opastaa Kevinin Tolkienin maailmaan. Vaikka Kevin on jo vuosia ollut kova Shire of Frodo -fani, ei hän ole kuullutkaan Tolkienin romaaneista. Alice ja Kevin solahtavat kumpikin ”nörtin” sosiaaliseen asemaan ja ilahtuvat huomatessaan, että heillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Mikäs olisi teini-ikäiselle sen hauskempaa, kuin löytää samasta musiikista ja kirjallisuudesta kiinnostunut tyyppi – ja vieläpä vastakkaisen sukupuolen edustaja. Kevinistä on sarjan mittaan tullut suosikkihahmoni, ja siksi on sitäkin mukavampaa nähdä viimein, että hänellä menee hyvin. Sarja kuvaa teini-ikäisten rakkautta vähäeleisesti, mutta osuvasti.

Kolmas merkittävä neljännen tuotantokauden teema on Suen raskaus. Neljätta lasta odottaessaan Sue havahtuu pohtimaan, millä tavoin hän oikeastaan tahtoo lapsensa synnyttää. Hän on puskenut vanhemmat lapset maailmaan niin tukevassa lääketokkurassa, ettei muista tapahtuneesta mitään. Nyt hän tahtoo itse päättää, kuinka homma hoidetaan. Tarjolla olevista vaihtoehdoista mikään ei kuitenkaan tunnu oikealta.

Kuten aiemmillakin kausilla, Suen hahmon avulla nostetaan esiin tärkeä naisten asemaan liittyvä teema. Synnytykseen liittyvää problematiikkaan punotaan taitavasti koko tuotantokausi – ja sitten aivan kauden lopussa, kun aika loppuu kesken, se ratkaistaan kuin sormia napauttaen. Ehkäpä Frankin ja hänen isänsä välisestä rähjäämisestä olisi voinut karsia pari minuuttia ja suoda Suelle enemmän aikaa.

Myös Mohican Airwaysilla tapahtuu: Rosie pyrkii kaupungin raatimieheksi. Tilanne on ennenkuulumaton, sillä kaupungilla ei koskaan ole ollut yhtäkään mustaa raatimiestä. Aihe on kevään 2020 tapahtumien jälkeen hyvin ajankohtainen, ja onkin hienoa, että Rosien poliittisen uran käsittelylle on omistettu tuotantokaudella yksi kokonainen jakso. Se tuntuu muusta tuotantokaudesta hieman irralliselta, mutta joka tapauksessa hyvä, että Rosie saa kunnolla ruutuaikaa.

Jälleen yksi hyvä tuotantokausi takana.

*****