Mainitsin taannoin, että seuraavana pelivuorossa odottelee selviytymiskauhupeli Alien: Isolation (2014). Nyt vähän ajatuksia siitä. On kulunut 15 vuotta siitä, kun Alien: Yhdeksäs matkustaja -elokuvasta tuttu Nostromo-alus katosi jäljettömiin. Ellen Ripleyn tytär Amanda toivoo voivansa selvittää, mitä hänen äidilleen tapahtui, ja on siksi hakeutunut työhön Torrens-alukselle. Aluksella Amanda saa kuulla, että Nostomon musta laatikko on löytynyt ja kuljetettu Sevastopol-nimiselle avaruusasemalle. Amanda …
Uhri (1986) arvostelu – Tulesta ja vedestä
Jokin aika sitten kirjoittelin Andrei Rublevista. Sittemmin olen jatkanut Andrei Tarkovskin filmografian kasailua: Uhrin (Offret, Ruotsi/Iso-Britannia/Ranska 1986) katsottuani näkemättä on enää yksi Tarkovski eli Nostalgia (Nostalghia, Italia/Neuvostoliitto 1984). Suomi-DVD:tä ei Nostalgiasta ilmeisesti ole olemassa, ja voin vannoa, etten katso enää yhtäkään Tarkovskin elokuvaa englanniksi tekstitettynä. (14-vuotiaana nähty Peili englanninkielisin tekstityksin oli sen verran psykedeelinen kokemus, että pyrin nykyään suosiolla välttämään mokomia.) Jää siis nähtäväksi, …
Jatka artikkeliin Uhri (1986) arvostelu – Tulesta ja vedestä
Anselmi – nuori ihmissusi (2014) arvostelu – Karvaa ja mielialanvaihteluita
Ajaudun säännöllisin väliajoin tilanteisiin, joissa keskustellaan suomalaisesta kauhuelokuvasta ja siitä, onko sitä olemassa. Syventymättä tällä erää tämän moneen kertaan läpikäydyn aiheen yksityiskohtiin voin tiivistäen todeta, että niitä on joitakuita, mutta kuitenkin niin vähän, että jokainen uusi suomalainen kauhuelokuva on omassa lajityypissään kiinnostava ja mahdollisesti suuntaa näyttävä tapaus. En ole mikään suuri kauhuelokuvan ystävä, mutta kotimainen genresäätö …
Jatka artikkeliin Anselmi – nuori ihmissusi (2014) arvostelu – Karvaa ja mielialanvaihteluita
Brooke Candy: A Study in Duality (2015)
(Tämä teksti välähti blogissa jo eilisaamuna: olin hajamielisyyttäni ajastanut kaksi juttua samalle aamulle, ja eihän sellainen julkaisutahti käy päinsä. Otetaan nyt uusiksi.) Musavideoaiheisten tekstien kirjoittelu on jäänyt, sillä ne tuppaavat luisumaan liikaa media/kulttuurintutkimukselliseksi tyhjäkäynniksi ja halki-poikki-pinoon-analyysiksi. Ei sellaista jaksa kukaan lukea, saati kirjoittaa. Sinänsä sääli, koska nykyään tehdään järjettömän upeita musiikkivideoita, ja niiden merkityspotentiaali muuttuu vuosi vuodelta laajemmaksi. Maailmassa …