Penny Dreadful, 1. tuotantokausi (2014) arvostelu

Penny Dreadful (Yhdysvallat/Iso-Britannia 2014–) on hyvin nimetty sarja. Penny dreadful viittaa 1800-luvun kirjallisen kauhun sarjajulkaisuihin, ja nimen voisi suomentaa vaikkapa "pennin kauhujutuksi". Sarjan nimi kertoo, että nyt liikutaan kevyen ironian sävyttämällä alueella: penny dreadful on terminä läheistä sukua pulpille ja viittaa nimenomaan halpaan kirjallisuuteen, jopa roskaan. Penny Dreadfulin juuret on työnnetty syvälle länsimaisen kauhukirjallisuuden klassikoiden …

Jatka artikkeliin Penny Dreadful, 1. tuotantokausi (2014) arvostelu

Ihmisen pojat (2006) arvostelu – Verso kuolleesta maasta

Jännä tyyppi tää Alfonso Cuarón. Miehen 90-luvun tuotantoa en tunne. 2000-luvulla tuli Harry Potteria, tieteisdystopiaa ja sen jälkeen Gravity. Kaverin tähänastisesta tuotannosta on vähän vaikea löytää mitään punaista lankaa. Katsoin äskettäin Neill Blomkampin Elysiumin toistamiseen, ja siksipä en nyt malta olla vertaamatta näitä kahta ohjaajaa toisiinsa. Heitä yhdistää ainakin kolme asiaa: molemmat ovat ohjanneet vasta pari ison rahan elokuvaa, ja molemmat …

Jatka artikkeliin Ihmisen pojat (2006) arvostelu – Verso kuolleesta maasta

Alien: Isolation PS4 (2014) arvostelu

Mainitsin taannoin, että seuraavana pelivuorossa odottelee selviytymiskauhupeli Alien: Isolation (2014). Nyt vähän ajatuksia siitä. On kulunut 15 vuotta siitä, kun Alien: Yhdeksäs matkustaja -elokuvasta tuttu Nostromo-alus katosi jäljettömiin. Ellen Ripleyn tytär Amanda toivoo voivansa selvittää, mitä hänen äidilleen tapahtui, ja on siksi hakeutunut työhön Torrens-alukselle. Aluksella Amanda saa kuulla, että Nostomon musta laatikko on löytynyt ja kuljetettu Sevastopol-nimiselle avaruusasemalle. Amanda …

Jatka artikkeliin Alien: Isolation PS4 (2014) arvostelu

Uhri (1986) arvostelu – Tulesta ja vedestä

Jokin aika sitten kirjoittelin Andrei Rublevista. Sittemmin olen jatkanut Andrei Tarkovskin filmografian kasailua: Uhrin (Offret, Ruotsi/Iso-Britannia/Ranska 1986) katsottuani näkemättä on enää yksi Tarkovski eli Nostalgia (Nostalghia, Italia/Neuvostoliitto 1984). Suomi-DVD:tä ei Nostalgiasta ilmeisesti ole olemassa, ja voin vannoa, etten katso enää yhtäkään Tarkovskin elokuvaa englanniksi tekstitettynä. (14-vuotiaana nähty Peili englanninkielisin tekstityksin oli sen verran psykedeelinen kokemus, että pyrin nykyään suosiolla välttämään mokomia.) Jää siis nähtäväksi, …

Jatka artikkeliin Uhri (1986) arvostelu – Tulesta ja vedestä