Lumikuningatar (1986) arvostelu – Suomalaisten lastenelokuvien huippu

Kirjoitin viime keväänä Ismo Sajakorven Merkitystä, jonka pääosassa nähdään nuori Satu Silvo. Eräs ystävällinen henkilö huikkasi tämän jälkeen minulle toisesta Satu Silvon varhaisesta roolityöstä eli Lumikuningattaresta (Suomi 1986), joka pohjautuu H. C. Andersenin satuun. Jos ollaan aivan rehellisiä, en ollut elokuvasta aluksi kovin innoissani. Moni ikäiseni nainen - ja myös muutama mies - kokee voimakasta …

Jatka artikkeliin Lumikuningatar (1986) arvostelu – Suomalaisten lastenelokuvien huippu

Katri Tanni & Kati Keronen: Johdata asiakkaasi verkkoon – Opas koukuttavan sisältöstrategian luomiseen (2013) arvostelu

Saan ja joudun lukemaan työni vuoksi jonkin verran ammattikirjallisuutta. Olen miettinyt, kannattaako minun sisällyttää työn tiimoilta lukemiani kirjoja lukuhaasteeseen ja onko näitä kirjoja järkevää käsitellä Lyhdyssä. Kovin lukijaystävällistä tämä ei ainakaan ole: työhöni liittyvät teemat tuskin kiinnostavat Lyhdyn lukijakuntaa kovinkaan paljon. Rajaa työn ja huvin vuoksi luettujen kirjojen välille on kuitenkin hankala vetää, joten aion …

Jatka artikkeliin Katri Tanni & Kati Keronen: Johdata asiakkaasi verkkoon – Opas koukuttavan sisältöstrategian luomiseen (2013) arvostelu

Michael Scholten: Quentin Tarantino – Elämä ja elokuvat (2015) arvostelu

Elokuvaohjaajia on kahdenlaisia: on niitä, joiden ensisijainen inspiraationlähde elokuvantekoon on elämä itse, ja sitten on niitä, jotka löytävät innoituksensa muista elokuvista. Michael Scholten tekee vastikään suomennetussa Quentin Tarantino - Elämä ja elokuvat -teoksessaan selväksi, että Quentin Tarantino kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Kirjan nimi pitäisi ehkä olla pikemminkin Quentin Tarantinon elokuvat - sillä juuri Tarantinon elokuvista se …

Jatka artikkeliin Michael Scholten: Quentin Tarantino – Elämä ja elokuvat (2015) arvostelu

The Quiet Roar (2014) arvostelu – Elokuva ilman tapahtumia

The Quiet Roar (Ruotsi/Norja/Saksa 2014) on outo elokuva. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että elokuvan ensimmäisen ja viimeisen kohtauksen välillä ei tapahdu mitään. Tämä sotii vahvasti kaikkia elokuvakerronnan ihanteita vastaan - mutta mitä sitten? The Quiet Roar on erinomainen esimerkki siitä, että elokuvaa voi tehdä myös normeja haastaen. Kuolemansairaalla Mariannella (Evabritt Strandberg) on vain kolme kuukautta …

Jatka artikkeliin The Quiet Roar (2014) arvostelu – Elokuva ilman tapahtumia