The Quiet Roar (Ruotsi/Norja/Saksa 2014) on outo elokuva. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että elokuvan ensimmäisen ja viimeisen kohtauksen välillä ei tapahdu mitään. Tämä sotii vahvasti kaikkia elokuvakerronnan ihanteita vastaan - mutta mitä sitten? The Quiet Roar on erinomainen esimerkki siitä, että elokuvaa voi tehdä myös normeja haastaen. Kuolemansairaalla Mariannella (Evabritt Strandberg) on vain kolme kuukautta …
Jatka artikkeliin The Quiet Roar (2014) arvostelu – Elokuva ilman tapahtumia
Luin viime kevään aikana pari rock-elämäkertaa: Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjan ja Guns N' Roses -historiikki Watch You Bleedin. GN'R-kirjan jälkeen huomasin pohtivani, olisiko Alice in Chainsista tarjolla jonkinlaista opusta. Sain selville, että bändistä on kirjoitettu vain yksi (kunnollinen) historiikki, ja sekin ilmestyi vasta viime vuonna. Aika erikoista ottaen huomioon, kuinka merkittävästä yhtyeestä on kyse. Aloin kuunnella …
Jatka artikkeliin David de Sola: Alice in Chains – The Untold Story (2015) arvostelu
Aina välillä silmiin osuu elokuvia, joissa on lyöty yhteen ainakin näennäisesti huonosti yhteensopivia piirteitä. Vai mitä sanotte vuonna 2014 ensi-iltaan tulleesta, tanskalaisesta lännenelokuvasta? Lännenelokuvien tuotanto tyssäsi aika tehokkaasti, kun genren kultakausi oli ohi, eikä pohjoiseurooppalaisia genren edustajia löydy montaa. The Salvation (Tanska/Iso-Britannia/Etelä-Afrikka 2014) on tässä mielessä epätyypillinen tapaus - ja samalla vähän liiankin perinteinen länkkäri. …
Jatka artikkeliin The Salvation (2014) arvostelu – Ruipale länkkäriksi
He olivat natseja (2016) Jostain syystä kansallissosialismi oli poikkeuksellisen vahvasti edustettuna viime kevään lukemistossani: ensin oli Berhnard Schlinkin Lukija, sitten Hitlerin raivottaret, niiden ohella myös minisarja NSU - Saksan uusnatsimurhat. Olen toki lukenut aihetta käsittelevää kirjallisuutta ennenkin, mutta harvoin näin tiiviissä ryppäissä. En ole erityisesti yrittänyt etsiä näitä kirjoja käsiini; pikemminkin tuntuu, että kirjat ovat …
Jatka artikkeliin Katarina Baer: He olivat natseja (2016) arvostelu
Taikalyhty – Elokuvablogi 