Juha-Pekka Koskinen: Paholaisen vasara (2011) arvostelu

Juha-Pekka Koskinen: Paholaisen vasara (2011) Lukuhaasterasti: 49. Jännityskirja tai dekkari Mistä saatu: lainattu kirjastosta. On mukavaa, että kotimaisten kirjailijoiden joukosta löytyy sellainen tyyppi kuin Juha-Pekka Koskinen. "Sellaisella tyypillä" tarkoitan kirjailijaa, joka yhdistää ennakkoluulottomasti vakavasti otettavaan proosaan sellaisia elementtejä, joita usein pidetään "halvan" kirjallisuuden ominaisuuksina. No, onhan noita kotimaassa muitakin (jätetään mainitsematta nimeltä), mutta olen kokenut …

Jatka artikkeliin Juha-Pekka Koskinen: Paholaisen vasara (2011) arvostelu

Diana (2013) arvostelu – Ysärikuningattaren elämä

Prinsessa Diana on minulle vähän samantyyppinen mysteeri kuin Marilyn joskus aikaisemmin. Muistan hämärästi hälyn, joka seurasi hänen kuolemaansa. Jonkin nuortenlehden – ettei olisi vain ollut legendaarinen Suosikki? – välissä tuli Diana-juliste. Minusta se oli outoa. Mikä teini-idoli se tällainen muka on, entinen kuninkaallinen ja filantrooppi? En laittanut sitä seinälle, enkä vieläkään ymmärrä, mikä tässä naisessa ihmisiä niin …

Jatka artikkeliin Diana (2013) arvostelu – Ysärikuningattaren elämä

Kummisetä osa II (1974) arvostelu – Integraatiosta degeneraatioon

Päätetään don-viikko siihen, mistä se alkoikin, eli Kummisetään. Monet pitävät trilogian toista osaa (The Godfather, part II, Yhdysvallat 1974) ensimmäistä elokuvaa parempana. Tälle mielipiteelle löytyy tukea ainakin Yhdyvaltojen elokuva-akatemiasta, joka myönsi ensimmäiselle elokuvalle kolme Oscaria, toiselle taas kuusi. IMDb:n demokraattisen käyttäjäraadin ykkösosalle antama keskiarvo on tällä hetkellä 9,2. Kakkososa kirii lähellä: sen keskiarvo on 9,1. …

Jatka artikkeliin Kummisetä osa II (1974) arvostelu – Integraatiosta degeneraatioon

Tristana (1970) arvostelu – Tyttärestä vaimoksi

Don-viikko jatkuu: tänään palataan 70-luvulle. Atlantic Film julkaisi jokin aika sitten Luis Buñuelin myöhäistuotantoon kuuluvan Tristanan (Espanja/Italia/Ranska 1970). Katsokaa tuota DVD:n kantta: upea, syvä ametistivioletti ja sen keskellä Catherine Deneuven dramaattiseen tyyliin ehostetut, kauniit kasvot. En ole kovinkaan suuri Buñuelin myöhäistuotannon ystävä, mutta jo Deneuven hypnoottisen tuijotuksen vuoksi tämä oli pakko nähdä. Buñuel oli minulle …

Jatka artikkeliin Tristana (1970) arvostelu – Tyttärestä vaimoksi