Goyan aaveet (2006) arvostelu – Kelpo aineet, kehno kakku

Vasta kun pääsin katsomasta Miloš Formanin oivaa elokuvaa Mozartista, eksyi käsiini ohjaajan toinen taiteilija-aiheinen elokuva, Goyan aaveet (Espanja/USA 2006). Koska Amadeus on loppujen lopuksi aika kaukana taiteilijaelämäkerrasta, osasin suhtautua epäillen ajatukseen Goyan aaveista elämäkertaelokuvana. Se kannatti. Elokuvan ydin ei nimittäin ole niinkään espanjalainen kuvataiteilija Francisco Goya (1746–1828), vaan Espanjan yhteiskunnalliset vaiheet 1700-luvulla. Ensin maa kituu inkvisition …

Jatka artikkeliin Goyan aaveet (2006) arvostelu – Kelpo aineet, kehno kakku

District 9 (2009) arvostelu – Uuden vuosituhannen muodonmuutos

District 9 (Yhdysvallat/Uusi-Seelanti/Kanada/Etelä-Afrikka 2009) sai tekeytyä boksissa hyvän aikaa ennen kuin sain pätkän katsottua. Olisi kannattanut toimia nopeammin, sillä tämä elokuva yllätti minut positiivisemmin kuin mikään muu elokuva tai asia ylipäätään pitkään aikaan. Jos nyky-yleisöllä on minkäänlaista kykyä tunnistaa hyvä scifi-elokuva, on Disctrict 9 yksi tulevaisuuden genreklassikoista. Tämä siitä huolimatta, että kyseessä on lajityypille epätavallinen ja …

Jatka artikkeliin District 9 (2009) arvostelu – Uuden vuosituhannen muodonmuutos

Rytmiä veressä (1954) arvostelu – ja pallo hukassa

Kaikki tähän mennessä blogissa noteeraamistani Marilyn-elokuvista olen katsonut 20th Century Foxin Marilyn Monroe 80th Anniversary -sarjan DVD-levyiltä. Aiemminkin olen hiljaa mielessäni kiroillut kyseisten julkaisujen tekstityskompasteluja. Katsoessani Rytmiä veressä -elokuvaa (There's No Business Like Show Business, USA 1954) alkoi keittää sen verran lujaa, että mainitaan asiasta näin julkisestikin. Katson suurimman osan elokuvista kotona 26-tuuman littutelkkarista, jonka …

Jatka artikkeliin Rytmiä veressä (1954) arvostelu – ja pallo hukassa

Strange Days (1995) arvostelu – Snuffia ja rotujännitteitä

Törmäsin jossakin ihastuttavaan kuvaan Louise Lecavalierista. Katsokaa nyt, eikö näytä kiinnostavalta? Kävi ilmi, että kuva on stilli elokuvasta Strange Days (USA 1995). Elokuvan esittelytekstit vaikuttivat jotenkin cronenbergmaisilta ja visuaalinen ilme bladerunnermaiselta. Tämän täytyy olla hyvä, mietin. Kun vielä paljastui, että elokuvan pääosaa näyttelee Ralph Fiennes (jonka karismasta voisin joskus kirjoittaa oman postauksensa) ja että sen tarinasta …

Jatka artikkeliin Strange Days (1995) arvostelu – Snuffia ja rotujännitteitä