Boogie Nights (1997) arvostelu – Kuinka Eeden menetettiin

Boogie Nights (1997) on värikäs, löyhästi tositapahtumiin perustuva periodidraamaelokuva 1970-luvun pornoteollisuudesta. Päähenkilö Dirk Digglerin (Mark Wahlberg) tarina on rise-fall-tarina eli kertomus, jossa altavastaaja aloittaa vaatimattomista oloista, saavuttaa menestystä, kapuaa maailmanmaineeseen - ja sen jälkeen tulee onnensa kukkuloilta lujaa alas.  Digglerin tarina on samalla myös tarina siitä, kuinka pornoteollisuus muuttui 1980-luvulle tultaessa. Tapaamme Dirkin vuodesta 1977, …

Jatka artikkeliin Boogie Nights (1997) arvostelu – Kuinka Eeden menetettiin

Norjalainen 90-luvun alun black metal – Ajatuksia dokumenteista

Lords of Chaos -elokuvan innoittamana päätin sukeltaa vanhojen, norjalaista black metal -skeneä käsittelevien dokumenttien maailmaan. Tässä tekstissä ajatuksia seuraavista omassa tykkäysjärjestyksessäni (suosikki ylimmäisenä): Once upon a Time in Norway (2007) Satan rir media/Satan Rides the Media (1998) Pure Fucking Mayhem (2008) Until the Light Takes Us (2008) Nämä löytyvät nykyään parilla klikkauksella Youtubesta. Näiden lisäksi …

Jatka artikkeliin Norjalainen 90-luvun alun black metal – Ajatuksia dokumenteista

Lords of Chaos (2018) arvostelu – Hevi reissu

Lords of Chaos (2018) on elokuva, jota ei olisi pitänyt tehdä. Se tehtiin silti. Tämä teksti on teksti, jota minun ei pitäisi kirjoittaa. Kirjoitan silti. Lords of Chaos kertoo 90-luvun alussa Norjassa syntyneestä black metalin toisesta aallosta ja ihmisistä, jotka vaikuttivat sen muovautumiseen. Sitä markkinoidaan kauhuelokuvana ja trillerinä, mutta oikeasti se muistuttaa monin paikoin lähinnä …

Jatka artikkeliin Lords of Chaos (2018) arvostelu – Hevi reissu

A Quiet Place – Hiljainen paikka (2018) arvostelu – Kadotettu paratiisi

A Quiet Place (2018) on postapokalyptinen kauhuelokuva maailmasta, jossa ei puhuta. Länsimainen sivilisaatio on romahtanut verenhimoisen hirviöarmeijan kynsissä. Örmelöiden vahvuus on äärimmäisen tarkka kuulo - ne aistivat pienimmänkin rasahduksen kilometrien päähän. Toisaalta ne ovat sokeita kuin olmit (aivan kuten The Descent -elokuvien otukset). Elokuva seuraa hirviöiden hyökkäyksestä selviytyneen amerikkalaisperheen elämää. Isä levittää vakiintuneille kulkureiteille hienoa …

Jatka artikkeliin A Quiet Place – Hiljainen paikka (2018) arvostelu – Kadotettu paratiisi