Control (2019), The Foundation (DLC) ja AWE (DLC) arvostelu

Control on yliluonnollinen seikkailu- ja ammuntapeli, jonka tapahtumat sijoittuvat paranormaaleja ilmiöitä tutkivan ja niiden vaikutuksia säätelevän viraston eli Federal Bureau of Controlin (FBC:n) päämajaan. Pelaaja astuu virastoon saapuvan Jesse Fadenin nahkoihin. Faden on tullut virastoon selvittämään omaan menneisyyteensä liittyviä tapahtumia, mutta huomaa, että viraston asiat ovat pahasti sekaisin. Niitä on selvitettävä ennen kuin hän voi edes toivoa saavansa omaan menneisyyteensä liittyvistä seikoista.

FBC:n päämaja on nimittäin joutunut kaaoksen valtaan. Rakennuksen perusluonne on yliluonnollinen: sen pohjapiirros elää ja seinät siirtyvät selittämättömällä tavalla. Nyt rakennuksen on kuitenkin vallannut omituinen ”sähinä” (hiss) eli pahantahtoinen voima, joka on ottanut valtaosan FBC:n työntekijöistä valtaansa. Toisin kuin yliluonnollisiin olosuhteisiin ja ilmiöihin tottuneet työntekijät, Jesse pystyy kuitenkin vastustamaan sähinän voimaa ja taistelemaan sitä vastaan. Tämä kyky tekee Jessestä poikkeuksellisen. Hän tunkeutuu huone huoneelta syvemmälle rakennukseen ja tapaa joukon FBC:n työntekijöitä, jotka ovat onnistuneet suojautumaan sähinältä. Sähinältä säästyneen ryhmän ja erityisesti tutkija Emily Popen avulla Jesse alkaa vallata rakennusta takaisin FBC:lle.

Jesse ottaa FBC:n asiat hoitoonsa.

Aluksi Jessellä on käytössään vain viraston johtaja Trenchin ruumiin vierestä löytynyt, muodoltaan ja ominaisuuksiltaan muuttuva virka-ase. Vaikka Controlia voidaan pitää ammuntapelinä, käytin ammuntaa taisteluissa niin vähän kuin mahdollista. En yksinkertaisesti pidä ammuntapeleistä – olen liian kärsimätön tähtäämään. Tukeuduinkin taisteluissa ennen kaikkea Jessen telekineettisiin taitoihin, jotka saadaan käyttöön nopeasti ensimmäisten taisteluiden jälkeen. Käytännössä Jesse pystyy mielensä voimalla viskomaan vihollisia esineillä, huonekaluilla ja jopa seinistä revityillä betoninkappaleilla. Telekinesian avulla taistelu on hauskempaa kuin ampumalla.

Pelissä etenemisen myötä Jesse saa myös muita yliluonnollisia kykyjä, kuten levitointi, nopea syöksy, telekineettisen kilven muodostaminen ja vihollisten alistaminen Jesseä puolustamaan. Lopulta käytössä on mukava valikoima erilaisia taistelutaktiikoita. Jesse taitaa myös perinteisen aseettoman lähitaistelun, mutta vähälle käytölle se jää. Controlissa melee-taktiikka on heikko ja tulee lähestulkoon käyttökelvottomaksi pian pelin alun jälkeen.

Luonnonlakien voima on FBC:ssä toisinaan heikko.

Controlin kenties ominaisuus ovat sen performanssiongelmat. Peli on raskas, ja toisinaan PS4 jäätyy joksikin aikaa sitä pyörittäessään. Lataaminen kuoleman tai fast travelin jälkeen kestää ja kestää, minkä vuoksi erityisesti vaikeat bossitaistelut ovat turhauttavia (ei harvinainen vaiva, mutta vaiva kuitenkin). Ajoittain myös maailman renderöitymisessä on ongelmia. FBC:n huoneet ja käytävät ovat täynnä kylttejä ja ilmoituksia, joiden renderöityminen vie usein niin paljon aikaa että mielenkiinto tekstin sisältöä kohtaan ehtii herpaantua. Myös valon ja erilaisten tekstuurien kohtaaminen tuottaa toisinaan hassun ”säröisiä” näkymiä.

Controlin visuaalinen suunnittelu on kuitenkin ehjää ja ainutlaatuista. Ilme sekoittaa erilaisia tyylejä: massiivisen kulmikasta betonibrutalismia, jota edustaa ennen kaikkea varsinainen virastorakennus, solakampaa, hennon futuristista suunnittelua, joka leimaa erityisesti viraston työntekijöiden asuja, ja häpeilemättömän nostalgista, retrofuturistista muotokieltä, johon rakennuksen sisustus pitkälti nojaa. Sisätilojen värimaailma on kitsas, ja värikylläisyysnappulat on väännetty lähelle minimiä. Vain kaksi väriä hehkuu FBC:n tiloissa voimakkaina: kirkuva, verinen punainen, joka edustaa orgaanista ja kaoottista sähinää, ja hillitty, rauhoittava sininen, joka puolestaan viittaa kaaosta vastustavaan voimaan.

Tutkimusosaston aula on yksi Controlin tunnetuimpia näkymiä.

Juuri näistä asioista Controlissa on pohjimmiltaan kyse: kaaoksesta ja sen kukistamisesta, hallinnasta, kontrollista. Punainen sähinä, kaaos, on orgaanista, sykkivää, epäsäännöllistä ja epätasapainoista, muotoaan jatkuvasti muuttuvaa. Sitä vastustava voima, kontrolli, on säännönmukaista, symmetristä, geometrista ja rytmikästä. Pidän tavattoman paljon tavasta, jolla näiden elementtien luonnetta tuetaan pelin visuaalisessa suunnittelussa.

Controlin maailma on rajoja korostava ja dualistinen. Oman todellisuutemme takana häämöttää toinen todellisuus eli astraalitaso. FBC:n päämaja on eräänlainen rajapinta näiden kahden todellisuuden välillä. Sen seinien sisälle on kerätty yliluonnollisiin ilmiöihin liittyviä esineitä (Objects of Power), jotka ovat syntyisin Altered World Eventeiksi kutsutuista, repivistä ja vaarallisista tapahtumista, joissa astraalitaso tunkeutuu omaan todellisuuteemme. Viraston hoteissa nämä esineet ovat kuitenkin turvassa, kontrollissa – ainakin periaatteessa.

”Ashtray Maze” on kenties koko pelin upein kenttä.

Kaikkein eniten minua Controlissa miellyttää surrealistinen tyyli, joka pulpahtelee esiin siellä täällä. Osa pelin näkymistä ovat kuin Dalín maalauksista tai Apollinairen runoista. Suuressa aulatilassa leijuvat, tajuttomat ihmiset, korkkiruuville kiertyvät käytävät ja huoneet, joiden lattiana on katto ja kattona lattia, herättävät uteliaisuuden. Mistä on oikein kyse? Mitä on tapahtunut? Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Controlin maailmankuva on vahvan antielitistinen. Vaikka virasto on täynnä korkeasti koulutettuja, urbaaneja ammattilaisia, he tarvitsevat tilannetta selvittämään Jessen – eli kouluttamattoman, pikkukaupungissa varttuneen mainelaisnaisen. Jopa Jesseä voimakkaampi hahmo on toinen kouluttamaton ja näennäisesti vähäpätöinen henkilö: viraston talonmies Ahti, jota esittää kaikille suomalaisille tuttu Martti Suosalo. Tankeroenglantia solkkaavan Ahdin hahmo tuo vakavaan ja toisinaan pelottavaankin peliin ripauksen maanläheistä huumoria. Pelin kehittäjä Remedy on suomalainen yhtiö, joten Ahdin hahmo tuntuu eräänlaiselta silmäniskulta kotiyleisön suuntaan.

Ahti on FBC:n talonmies ja yksi pelin voimakkaimmista hahmoista.

Controlin hahmojen sukupuolijakauma on edistyksellinen. Pelin voimahahmoista löytyy tasaisesti miehiä ja naisia. Koko tarinan sankari on nuori nainen eli Jesse itse. Hänen oikeana kätenään toimii tutkimuspuolesta vastaava Emily. Pelissä vilahtaa operatiivisesta toiminnasta vastaava Helen Marshall, voimakas naishahmo hänkin. Sähinä sen sijaan taitaa olla seksisti: se tuntuu kaappaavan voimansa välikappaleiksi lähinnä viraston miespuolisia työntekijöitä. Isot bossit ovat lähes poikkeuksetta miespuolisia, ja myös pienemmät sähinän valtaamat ihmiskehot tuppaavat olemaan miehiä. Ehkäpä ajatus vieraan voiman valtaamasta naiskehosta on jotenkin väärällä tavalla vaikea ja siksi sähinän läpitunkemat vastustajat ovat lähinnä miehiä? Mene ja tiedä.

Controlin päätarina on harmillisen lyhyt ja jää keskeneräisen tuntuiseksi. Päällimmäinen fiilis pelin päätarinaan ei kuitenkaan ole ärtymys tarinan lyhyydestä, vaan pikemminkin utelias kiinnostus siihen, mitä seuraavaksi on luvassa. Controliin on tarjolla kaksi lisäosaa. Molemmat ovat tekemisen määrään nähden hintavia (vajaan per kympin lisäri), mutta silti sen verran veikeitä ja huolellisesti suunniteltuja pelattavia, että voin niitä lämpimästi suositella.

Kun entinen tutkimusosaston johtaja Casper Darling on kadoksissa, Emily Pope johtaa FBC:n tutkimusosastoa.

Control DLC: The Foundation

The Foundation -lisäosassa matka vie FBC:n kellarin kautta yhä syvemmälle maan uumeniin, rakennuksen perustuksiin asti. Voisi kuvitella että edessä on pimeä ja sokkeloinen matka, mutta vielä mitä: viraston perustaa dominoi valo ja valkoinen väri. Perustuksista löytyy Nail-nimellä kutsuttu monoliitti, joka yhdistää virastorakennuksen astraaliseen tasoon. Astraalitaso on alkanut vuotaa virastorakennuksen sisään, mikä enteilee tuhoisia seuraamuksia.

The Foundation on valoisuudessaan ja abstraktiudessaan mukavaa vaihtelua pääpelin harmaaseen betonibrutalismiin. Pitkin sen käytäviä Jesse löytää lisää tietoa viraston historiasta ja siitä, millainen astraalitason ja viraston yhteys oikeastaan on. Ehdoton suosikkikohtani lisäosassa liittyy elokuvakameraan, joka toteuttaa lähellään liikkuvien ihmisten kokemuksista lyhytelokuvia ja johon liittyy veikeä, synthwave-henkinen kohtaus.

The Foundation -lisärin värimaailmaa dominoi valkoinen.

Control DLC: AWE

AWE-lyhenne merkitsee lisäosan nimenä kahta asiaa: Altered World Eventiä ja Alan Wake Expansionia. Tästä jo varmaan arvaakin, että lisäosa luo siltaa Controlin ja vuonna 2010 julkaistun Remedy-pelin Alan Waken välille. En ole itse pelannut Alan Wakea, ja konsepti on vain hyvin etäisesti tuttu. Lisäosan taustarina siis avautuu vaillinaisesti, mutta asia ei olennaisesti häiritse.

Siinä missä The Foundation oli suorastaan hämmästyttävän valoisa, nojaa AWE pimeyden estetiikkaan – sekä visuaalisesti että tarinallisesti. AWE:ssa Jesse suuntaa viraston tutkintaosastolle, joka on jo vuosia aiemmin suljettu ja sinetöity. Osastolla nimittäin rymyää hirviö, jonka voima liittyy pimeyteen – ja jonka karkottamisessa ja voittamisessa valo on ratkaiseva työkalu. Hirviö on tosiaan aika ilkeän näköinen ja tuo AWEen hivenen kauhupelin tuntua. Liian kamalaksi meno ei äidy, koska lisärissä on myös huumoria. Eräässä sivutehtävässä Jesse kuljettaa sellissä asuvalle, mahdollisesti yliluonnollista alkuperää olevalle henkilölle erilaisia esineitä. Hauskan tehtävästä tekevät sellin asukkaan puheet, jotka ovat periaatteessa aivan hyvää englantia, mutta silti täysin vailla mieltä. Mieleen tulevat dadaistien kielelliset kokeilut.

AWE-lisäosassa on kauhupelin elementtejä.

Lisää Controlia on ilmeisesti tulossa: Remedy tiettävästi työstää sekä pelin spin-offia että mittavan budjetin jatko-osaa.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s