Suomineidot (2022) arvostelu

Suomineidot (2022) on neliosainen dokumenttisarja kansallismielisistä, poliittisissa liikkeissä aktiivisista naisista. Kyse on seurantadokumentista, jossa tekijöiden ääntä tai kasvoja ei nähdä – naiset kertovat omasta elämästään ja ajatuksistaan ilman, että heidän näkemyksiään haastetaan tai kyseenalaistetaan. Dokumentin kolme päähenkilöä ovat etnonationalistiksi itsensä identifioiva Meri, Pentti Linkolan ajatuksista kiinnostunut Jasmina ja perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaaksi ryhtynyt Elisaveta.

Radikaalein naisista on Meri, joka kulkee kaupungilla White Lives Matter -paita päällä, jolle pelkkä ”ei-suomalaisten ihmisten” näkeminen mainoksissa tuottaa harmistusta ja jonka arkiseen sanavarastoon kuuluvat termit kuten ”mädätys” ja ”rikastaminen”. Meri vastustaa maahanmuuton lisäksi hedelmöityshoitoja ja pornografiaa. Elämä ei ole aivan ongelmatonta: asperger-piirteet ja ADD vaikeuttavat ihmisten välistä kommunikaatiota. Meri haluaisi perustaa perheen ja kenties jäädä kotiin lapsia hoitamaan (koska ”äitin tehtävä on olla kotona”), mutta oikeaa miestä ei ole vielä löytynyt. Työkseen hän ajaa rekkaa.

Jokaisella sarjan naisista on dokumentissa jonkinlainen projekti, tarinan kaari. Merin kohdalla tällaista kaarta on ilmeisesti ollut vaikea rakentaa. Hänen projektinsa on käytännössä tavaroiden järjestäminen: Meri on asunut jo vuoden nykyisessä asunnossaan, mutta silti merkittävä osa muuttokuormasta on edelleen laatikoissa. Hillopurkit, kahvikupit ja muut keräilyesineet olisi kiva saada näytille, ja Meri lupaileekin dokumentin tekijöille, että viimeisen jakson kuvauksiin mennessä kaksi kolmasosaa tavarakasasta on ”hävinnyt jonnekin”.

Rekkaa työkseen ajava Meri kuuluu sinimustaan liikkeeseen.

Yliopistossa opiskelevalla Jasminalla projekti on kunnianhimoisempi. Hän on kirjoittanut artikkelin Pentti Linkolan perintöä käsittelevään kirjaan, ja dokumentissa kuullaan Jasminan ajatuksia kirjasta ja seurataan hänen valmistautumistaan kirjan julkistustilaisuuteen. Kun Jasminan kanssa käydään kalastamassa, on matkalla vastoinkäymisiä: ongenkoukku tarttuu Jasminan sukkaan, siima on solmussa eikä saalista tule kuin kahden ahvenen verran. Varmaan hyvä niin, koska kahden ahvenparan lopettaminen näyttää olevan tuskallista sekä kaloille että Jasminalle. Onneksi retkeläisillä mukana on myös grillimakkaraa.

Kun Linkola-kirja viimein julkaistaan, luonnehtii Jasmina sitä hampurilaiseksi, jonka alussa ja lopussa on pidemmät esseet, kuin sämpylän puolikkaat, ja puolivälissä kaksi lyhyempää esseetä, eli pihvi ja juusto, joista juusto olisi sitten Jasminan teksti. Linkolan perinnöstä kertovan kirjan vertaaminen amerikkalaiseen pikaruokaan on paljonpuhuva metafora.

Elisaveta puolestaan valmistautuu kunnallisvaaleihin. Hänen taustansa ei ole ehkäpä tyypillisin mahdollinen: Elisavetan juuret ovat osin venäläiset, ja puheessa kuuluu hento korostus. Hän on kuitenkin jo nuorena päättänyt olevansa suomalainen eikä venäläinen. Elisaveta vaikuttaa epävarmalta, ujolta ja päättämättömältä. Toisinaan hän kertoo kameralle siitä, kuinka häntä pelottaa, ettei hän saa töitä oman puoluekantansa ja poliittisen aktiivisuutensa vuoksi, ja purkaa ahdistustaan siitä ettei hänen lähipiirinsä hyväksy hänen perussuomalaisuuttaan. Toisinaan hän taas taas painottaa, kuinka hän voi sanoa kenelle tahansa milloin tahansa mielipiteensä siitä, että ”Suomen kansa [tulee] ensimmäisenä”. Välillä Elisaveta on siis kuin peura ajovaloissa, välillä taas uhmakas ja ylpeä.

Elisaveta suunnittelee kuntavaalikampanjaa.

Kolmen naisen haastattelut on tehty toisistaan erillään, eikä heidän välilleen synny dialogia. Tämä on harmi, sillä olisi ollut hyvä kuulla esimerkiksi Merin ja Elisavetan sananvaihtoa siitä, onko Elisaveta suomalainen vai ei. Juuri naisten erilaisuuden esiin tuominen on yksi dokumentin ansioista – ja samalla asia, joka näyttää menneen monelta dokumenttia kommentoineelta täysin ohi. Erityisesti Elisaveta tuntuu leimaantuneen tarpeettoman voimakkaasti Merin ajatusten ja kommenttien vuoksi. Meri identifioituu etnonationalistiksi ja liittyy dokumentin aikana Sinimustaan liikkeeseen. Elisavetan näkemykset puolestaan ovat paljon miedommasta päästä – hän on ”vain” kansallismielinen perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokas. Myös Elisavetan ajatukset ja retoriikka ovat kyseenalaisia, mutta kaukana Merin räikeästä muukalaisvihamielisyydestä.

Asia, joka on jäänyt julkisessa keskustelussa vähemmälle huomiolle, on se, että dokumentti on naisten tekemä dokumentti toisista naisista – dokumentin ohjaaja ja vastaava tuottaja ovat molemmat naisia. Sen on tuottanut Bastella Media, joka on profiloitunut lähinnä naisille suunnattujen sisältöjen tuottajana. Kauan sitten Bastella puuhasi myös blogimaailmassa: se omisti ainakin kaksi naisille suunnattua blogiportaalia eli Purkkimafian ja Bella-blogit.

Dokumenttia kuitenkin levittää Yle, ja nimenomaan Ylen tekeleeksi se on tähän asti profiloitu. Erityisen hauska kohta on se, jossa Meri liimaa lyhtytolppaan ”valemediaa vastaan” -tarran, jossa nyrkki murskaa Ylen ja Hesarin logot. Varmaankin Merillä on tässä vaiheessa ollut tiedossa, kuka valmisteilla olevaa dokumenttia tulisi levittämään.

Jasmina osallistuu Pentti Linkolaa käsittelevään kirjaprojektiin.

Sukupuolirooleista puhutaan dokumentissa paljon. Yllätyksenä ei tule, että dokumentin kolme naista kannattavat perinteisiä sukupuolirooleja – myös Meri, joka rekkakuskia ajavana naisena vahvasti poikkeaa näistä perinteisistä rooleista. Sukupuoliroolien lisäksi puheena on myös haastateltujen naisten – erityisesti Elisavetan ja Merin – romanttinen elämä ja toiveet parisuhteesta. Tämä ratkaisu on kyseenalainen. En muista, että olisin nähnyt Skinivalkoisessa Suomessa, Sieg Heil Suomessa tai muissa äärioikeistolaisista (miehistä) kertovissa dokumenteissa tiedustelua haastateltavien miesten mietintöjä parisuhteesta tai naisista. Selvää on, että naiset eivät ole lähteneet juttelemaan parisuhdeteemasta oma-aloitteisesti, vaan heitä on ohjattu aiheen pariin.

Suomineidot on tärkeä dokumentti, joka alisuoriutuu siinä, mitä se (todennäköisesti) pyrkii tekemään. Päähenkilöiden ajatusten taustan valaiseminen jää puolitiehen. Seurantadokumentin lajityyppiin kuuluu, ettei haastateltavien näkemyksiä aggressiivisesti haasteta, mutta niiden taustoja olisi sentään voitu kartoittaa. Selväähän on, että dokumenttia kuvataan haastatellen – ainoastaan haastattelijan kysymykset on leikattu pois, jolloin syntyy vaikutelma yksinäisyydessä virtaavasta monologista. Kun kysymyksiä selvästi kysytään, miksi kaikkein kiinnostavimmat ja tärkeimmät kysymykset on jätetty pois?

Meri on paitsi etnonationalisti, myös vaaleanpunaisen värin suuri ystävä.

Dokumenttia on kritisoitu siitä, että se normalisoi ääriajattelua. Näen asian toisin: Suomineidot kertoo yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta, joka ei häviä maailmasta hyssyttelemällä. Olen eri mieltä käytännössä kaikista näkemyksistä, joita dokumentin päähenkilöt esittävät – ja juuri sen vuoksi olisin tahtonut tietää enemmän näiden naisten ajattelun taustoista. Jokainen, jolla on nykymaailmassa tarvittavat medialukutaidot, ymmärtää sanomattakin, että sarjassa esitetyt ajatukset eivät ole ok. En halua maailmaa, jossa journalistiseen sisältöön lätkitään varoitustarroja.

Suomineitojen naiset vaikuttavat tosiaankin oman ajattelunsa ulkopuolella varsin normaaleilta ihmisiltä, joilla on hyvin tavallisia unelmia, toiveita ja haasteita. Tämä asia tuntuu olevan monille dokumenttia kritisoiville se kaikkein vaikein asia. Onko ainoa sallittu esitystapa ääriliikkeiden edustajista sellainen, jossa ihminen typistetään pelkkiin äärimielipiteisiinsä? Ihmisen kuvaaminen ihmisenä ja hänen näkemystensä normalisointi ovat kaksi eri asiaa. Suomineidot pyrkii näistä ensimmäiseen ja onnistuu siinä kohtuullisesti.

En usko, että kukaan ajattelee Suomineidot katsottuaan, että ”enpä tiennyt että natsismi on näin hieno aate, ryhdynpä siis kannattamaan sitä”. Sen sijaan moni varmaankin ymmärtää dokumentin ansiosta, että ääriajatteluun voi haksahtaa kuka vain ja että rasistiset ajatukset eivät paista ihmisen naamasta.

Suomineidot – Koko sarja Yle Areenassa

2 kommenttia artikkeliin ”Suomineidot (2022) arvostelu

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s