Yhdet vielä (Druk, 2021) on draamakomediaelokuva kolmesta opettajasta, jotka päättävät kokeilla, miltä tuntuu olla jatkuvasti pienessä sievässä.
Martin (Mads Mikkelsen) on tylsä, keski-ikäinen mies, jolla on tylsä, keski-ikäisen miehen elämä. Vaimo Anika tekee yövuoroa, ja yhteinen vapaa-aika on kortilla. Ei sillä, että Anikaa pahemmin Martinin seura kiinnostaisi. Yhteys teini-ikään ehtineiden lasten kanssa on hauras. Vaikka Martinilla on perhe, hän huomaa olevansa yksinäinen. Päivätyö historianopettajana ei tarjoa yllätyksiä, tyydytystä tai älyllisiä haasteita. Oppilaat valittavat, että Martinin kokeet ovat aika vaikeita ja opetus sekavaa. Martin on kyllästynyt itseensä ja elämäänsä niin pahasti, että ei jaksa keskittyä siihen, mitä on kulloinkin tekemässä. Päivät lipuvat ohi kuin sumussa.
Kun Martinin ystävä ja kollega Nikolaj täyttää vuosia, lähtee Martin pöytäseurueelle kuskiksi. Illan aikana puheeksi nousee teoria siitä, että ihmiset syntyvät 0,5 promillea liian vähän alkoholia veressään – että ihmisen toisin sanoen pitäisi ylläpitää puolen promillen humalaa saavuttaakseen täyden potentiaalinsa. Martin ja Nikolaj päättävät yhdessä kollegojensa Peterin ja Tommyn kanssa kokeilla, onko teoriassa perää. He sopivat juovansa jatkuvasti niin, että pieni känni pysyy yllä melkein vuorokauden ympäri.
Yhdet vielä -elokuvan juoni muistuttaa kostean illan vaiheita: Seitinohuen nousuhumalan aikana kaikki on jännittävää ja innostavaa. Älyllinen ja sosiaalinen suorituskyky paranevat, kun ihmisestä tulee rennompi ja turha jännitys poistuu. Vauhti kiihtyy, mutta askel alkaa horjua. Lopulta meno muuttuu synkäksi ja tajunta pimenee hetkeksi. Edessä on kuitenkin uusi aamu – joskin krapulainen sellainen.
Äkkiseltään näyttää siltä, että Yhdet vielä käsittelee alkoholin hyviä ja huonoja puolia. Kun asiaa katsoo tarkemmin, huomaa että alkoholi toimii vain katalyyttinä – sen esiin nostamat hyvät ja huonot ilmiöt ovat sinänsä olemassa jo valmiiksi, mutta alkoholi nostaa ne tehokkaammin esiin. Jatkuvasti myös korostetaan, että alkoholi vaikuttaa miehiin eri tavoin – eikä se ole mikään ihme, ovathan miesten taustat ja kipukohdat erilaiset. Kun kokeilu etenee pidemmälle, alkaa kunkin elämässä nousta esille hieman erilaisia ongelmia.
Oikeastaan elokuvassa on enemmän kyse keski-ikäisyydestä ja siihen liittyvästä elämän väljähtymisestä kuin alkoholista. Elokuvan alussa Martin ajautuu muistelemaan nuorempaa itseään ja ymmärtää, että hänen takanaan on loistava tulevaisuus. Hänestä ei kuitenkaan tullut tanssijaa, tutkijaa tai professoria, kuten alun alkaen piti, vaan hiirenharmaa lukio-opettaja. Näinhän se menee, kun omaa elämäänsä alkaa katsella taaksepäin: suljetut ovet pistävät silmään. On aivan liian helppoa unohtaa se, miksi aikanaan sulki nuo ovet ja päätti astua sisään muista ovista.
Martinin ongelma on elokuvan alussa tylsyys ja yksinäisyys. Kokeilu kolmen kollegan kanssa avaa mahdollisuudet sellaiseen sosiaalisen kanssakäymisen muotoon, jota perheellisen miehen voi olla vaikea ylläpitää. Äijät bondaavat kaljatuoppien ja Sazerac-lasien yli.
Vielä mandbondingia taitavammin Yhdet vielä kuvaa Martinin parisuhdetta, jossa kaksi aikuista ihmistä on emotionaalisesti aivan yksin. Alkoholi auttaa rentoutumaan ja avautumaan, jolloin vanha kipinä syttyy uudelleen. Pienestä sievästä voi todellakin olla hyötyä, sillä se auttaa rakentamaan yhteyttä muihin ihmisiin. Yhdet vielä on hyvin perhekeskeinen elokuva, vaikka varsinaista perhe-elämää kuvataan elokuvassa vain vähän. Onni nähdään perheestä tai ainakin parisuhteesta riippuvaisena asiana – siitä huolimatta, että perhe-elämä voi toisinaan olla myös tylsää. Porukan sinkkumiehet Tommy ja Peter ikävöivät molemmat parisuhdetta.
Elementti, jonka kuvauksessa Yhdet vielä onnistuu poikkeuksellisen hyvin, on yhteinen syyllisyyden kokemus, joka syntyy kokeilun yltyessä liian intensiiviseksi. Kun miehet kokoontuvat elokuvan loppupuolella yhteen, on kohtauksen tunnelma painostava. Tuntuu siltä kuin miehet olisivat yhdessä syyllisyneet murhaan ja kantavat nyt yhteistä salaisuutta, vaikka oikeastaan he ovat vain ryypänneet yhdessä. Ei kai siinä voi olla mitään väärää?
Ohjaaja Thomas Vinterbergin ja näyttelijä Mads Mikkelsenin edellinen yhteinen työ oli mestarillinen draamaelokuva Jahti (2013). Kiinnostavaa kyllä, molemmissa teoksissa Mikkelsen nähdään kasvattajan roolissa: Jahdissa hän esitti lastentarhanopettajaa, Yhdet vielä -elokuvassa taas lukion opettajaa. Jahdissa Mikkelsenin hahmon ammatti on äärimmäisen keskeinen osa elokuvan juonta. Myös Yhdet vielä -elokuvassa ammatilla on roolinsa: erityisesti alku- ja loppukohtauksessa korostuu se, kuinka Martinin oppilaat suhtautuvat alkoholiin. Nuorten elämä on humalaisuudessaan kiivasta, rohkeaa ja yllättävää, ja sellaista tulee myös neljän ystävyksen elämästä, kun he aloittavat puolen promillen kokeilunsa. Keski-ikäisenä juhlat eivät kuitenkaan voi jatkua päivästä ja viikosta toiseen.
Vaikka Martin on tylsä mies, jolla on tylsä elämä, ei Yhdet vielä ole tylsä elokuva. Eräs sen miellyttävimmistä ominaisuuksista on voimakas sävyvaihtelu. Mukana on iloa, murhetta, pelkoa, melankoliaa. Yksi elokuvan parhaimmista ja hauskimmista hetkistä on koominen kohtaus, jossa miehet menevät käsittämättömässä humalassa ostamaan tuoretta turskaa lähimarketista. Kun kauppias toteaa että turskaa löytyy vain pakkasesta, yrittävät miehet muita keinoja tuoreen kalan hankkimiseksi. Hassustihan siinä käy.
Mads Mikkelsen aloitti näyttelijäntyöt verrattain myöhään, kolmekymppisenä. Sitä ennen hän oli ehtinyt tehdä uran ammattitanssijana. Tietäääkseni Mikkelsenin tanssitaustaa ei ole juurikaan hyödynnetty pitkissä elokuvissa, ja olenkin odotellut, milloin valkokankaalla nähtäisiin Mikkelsenin tanssia. No, nyt se sitten tapahtui: Yhdet vielä -elokuvassa tanssi on kudottu (aika köykäisesti) osaksi päähenkilön hahmoa. Mikkelsen tanssii pitkän pätkän elokuvan loppukohtauksessa. Minulle loppukohtauksen merkitys jäi hämäräksi, mutta hienolta se näytti. Ehkä se riittää.
Yhdet vielä ei ole valistuselokuva. Siinä ei oteta kantaa siihen, onko ajatus 0,5 promillen jatkuvasta kännistä hyvä idea vai ei – sen sijaan näkemys siitä, että kohtuudessa on vaikea pysyä ja että liika on yksinkertaisesti liikaa, tulee selväksi. Keskeinen viesti ei kuitenkaan liity niinkään alkoholiin, vaan itsetutkiskeluun ja rentoutumiseen: opettele katsomaan itseäsi peiliin ja rentoutumaan, niin pysyt elämän syrjässä paremmin kiinni.
*****
Terve.
Mulle tää oli katottaessa nasta mutta jätti sitte aika yhdentekevän olon. Yhäkin Juhlia pidän sen parhaana. Se onki sitte pieni klassikko.
TykkääTykkää
Enpä oo, hitsi, vieläkään Juhlia nähnyt. Oliko se jopa ihka aito dogma-leffa?
TykkääTykkää
Joo oli. Upea kokemus.
TykkääTykkää