Estonia – Mullistava löytö (2020) arvostelu

Estonia – Mullistava löytö -dokumenttisarja kertoo onnettomuudesta, joka on jokaiselle suomalaiselle tuttu. Estonian uppoamisen muistavat kaikki. Minulle Estonia on aina tarkoittanut ensisijaisesti painajaismaisia ajatuksia siitä, miltä tuntuu kuolla laivaonnettomuudessa. Olin Estonian uppoamisen aikaan esikouluikäinen, ja muistan aihetta koskevasta uutisoinnista vain sen, kuinka ahdistavana koin ajatuksen onnettomuudessa kuolleiden kohtalosta. Uppoamissyy ei sinänsä kiinnostanut minua.

Estonian uppoamiseen ja muihin merionnettomuuksiin liittyy monia pelkoja, joista suurin lienee ajatus hukkumalla kuolemisesta. Sen asiaan kytkeytyy ajatus suljetusta, pienestä tilasta, joka käy veden lisääntyessä yhä ahtaammaksi, ja ajatus vääjäämättä lisääntyvästä kylmyydestä ja pimeydestä. Kaikki nämä elementit nivoutuvat epätoivoiseksi varmuudeksi siitä, että elämä loppuu tähän.

Estonian hylky lepää noin 80 metriä Itämeren pinnan alla.

Vaikka itse ymmärsin Estonian onnettomuudesta sen tapahtumisen jälkeen vain kokemuksellisen ja subjektiivisen puolen, on tapahtumassa muitakin aspekteja, joiden merkityksen ymmärrän paremmin vasta nyt. Onnettomuuteen liittyy valtavasti spekulaatiota ja jopa salaliittoteorioita. Tätä Estoniaan liittyvää historiaa en tuntenut käytännössä lainkaan ennen Mullistava löytö -dokumentin katsomista.

Parhaimmillaan dokumentti onkin varmasti juuri minun kaltaisilleni katsojille: niille, jotka eivät nuoren ikänsä vuoksi seuranneet onnettomuuden syyhyn liittyvää uutisointia ja jotka eivät myöskään muutoin ole tutustuneet Estoniaa ympäröivään spekulaatioon.

Estonian hylylle sukellettiin ensimmäistä kertaa vain pari päivää onnettomuuden jälkeen.

Viisiosainen dokumenttisarja on jaettavissa kahteen osaan. Dokumentin neljä ensimmäistä jaksoa taustoittavat aihetta. Näissä jaksoissa jututetaan onnettomuudesta selvinneitä, uhrien omaisia, toimittajia, poliitikkoja ja onnettomuussyyn tutkintaan osallistuneita. Roolit ovat selvät: Ruotsin viranomaiset näyttäytyvät dokumentin pahiksina, jotka päättävät, ettei Estoniaa tai sen uumeniin kuolleiden ruumiita nosteta ja että hylky suojataan hautarauhalla. Viro ja Suomi hymistelevät vieressä – niillä ei näytä olevan aiheeseen juuri sananvaltaa. Onnettomuudesta selvinneet, kuolleiden omaiset ja aiheeseen perehtyneet toimittajat sen sijaan penäävät kunnon tutkintaa.

Viimeisessä eli viidennessä jaksossa meno muuttuu. Tässä jaksossa siirrytään tutkivan journalismin metodeihin: tekijät eivät tyydy rarportoimaan vanhaa tietoa, vaan hyppäävät laivaan sukeltaakseen Estonian hylylle. Juuri viimeisen jakson löydökset tekevät tästä dokumentista katsomisen arvoisen – nyt tarjolla on kokonaan uutta tietoa.

Moni Estonialta pelastunut toivoo laivan uppoamisen uudelleentutkintaa.

Ehkäpä suurin kiistakysymys Estonian uppoamisessa liittyy uppoamisnopeuteen. Jos onnettomuus todellakin johtui keulavisiirin irtoamisesta, kuinka on mahdollista, että laiva upposi alle tunnissa? Estonian kaltaisen laivan olisi erään dokumenttiin haastatellun mukaan pitänyt kääntyä ylösalaisin ja jäädä kellumaan pohja kohti taivasta hyväksi aikaa. Alimmille kansille jääneen ilman olisi pitänyt riittää pitämään Estonia pinnalla. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan laiva upposi pohjaan nopeasti. Dokumentin tekijät pyrkivätkin vakuuttamaan katsojan siitä, että keulan aukko ei ollut ainoa kohta, josta laivaan pääsi vettä.

En ole oikea arvioimaan näiden argumenttien pätevyyttä, mutta kysymykset vaikuttavat aiheellisilta.

Minun mieleeni dokumentista jäivät ennen kaikkea Estonialle tehtyjä sukelluksia kuvaavat osiot. Viimeisen jakson omatoimikuvaukset ovat vaikuttavia, mutta vielä suuremman vaikutuksen minuun teki dokumentin alkupuolella esitetty sukeltajan haastattelu. Sukeltajaryhmän tehtävänä oli tutkia, olisiko vainajia tai koko hylkyä mahdollista nostaa pintaan. Haastateltu sukeltaja kuvaa matkaa pimeässä laivassa, jonka hyteissä ja käytävillä tulee vastaan vedessä kelluvia ruumiita. Ajatus suljetusta, veden täyttämästä laivasta ja sen sisälle jääneistä ruumiista on ahdistava, mutta myös vaikuttava.

Ohjaaja Henrik Evertsson astuu näkyvämmin esiin dokumenttisarjan viimeisessä osassa.

Osa dokumentin arvostelijoista on tulkinnut dokumentin tekijöiden pääteesiksi sen, että Estoniaan olisi törmännyt uppoamisyönä sukellusvene. Tälle ajatukselle on helppo rakentaa kritiikkiä: dokumentti ei tosiaankaan pysty vakuuttamaan katsojaa sukellusveneteoriasta.

Itse kuitenkin katson dokumenttia hieman toisin. Estonia – Mullistava löytö ei nähdäkseni väitä, että sukellusvene olisi törmännyt aluksen kylkeen. Pikemminkin dokumentin teesi on, että asiaa tulee tutkia tarkemmin. Tällä teesillä onkin dokumentin esittämien todisteiden valossa huomattavasti enemmän uskottavuutta. Samaa mieltä ovat ilmeisesti myös Viron, Ruotsin ja Suomen viranomaiset, jotka suunnittelevat nyt uusia tutkimuksia Estonian uppoamissyystä.

Estonia – Mullistava löytö on katsottavissa discovery+-palveusta (ent. Dplay).

*****

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s