Kaikesta en jaksa kirjoittaa blogiin täyspitkiä juttuja. Monet true crime -dokumentit on helppo ohittaa olankohautuksella – ne ovat katsomisen arvoisia, mutteivät herätä kovin ihmeellisiä ajatuksia. Tässä pari poimintaa viimeisen puolen vuoden aikana tsekatuista rikosdokumenteista ja -dokumenttisarjoista.

The Staircase (aka Murhaportaat?, 2004/2013/2018)

Vuonna 2001 48-vuotias Kathleen Peterson menehtyy kodissaan Pohjois-Carolinan Durhamissa. Hänet löydetään portaikon alatasanteen edestä verilammikosta. Poliisi alkaa selvittää, oliko Kathleenin kuolema tapaturmainen vai oliko kyse henkirikoksesta. Syyttävä sormi kääntyy Kathleenin puolisoa eli kirjailija Michael Petersonia kohti.

The Staircase seuraa Kathleenin kuoleman tutkintaa ja Michael Petersonin oikeudenkäyntiä vuosien ajan. Tarinassa on valtavasti outoja käänteitä, jotka johdattelevat katsojaa vuorotellen uskomaan Petersonin syyllisyyteen, toisinaan taas syyttömyyteen. Alkuperäiseen, vuonna 2004 julkaistuun sarjaan tehtiin lisää jaksoja kahteen otteeseen sitä mukaa, kun tapauksen käsittely jatkui tuomion jälkeen.

The Staircase ei ole kiinnostava pelkästään eikä edes ensisijaisesti itse rikokseen liittyvän mysteerin vuoksi – kaikkein järkyttävintä dokumentissa on kuvaus amerikkalaisesta oikeusjärjestelmästä. Erityisesti tapa, jolla Michael Petersonia mustamaalataan oikeudessa hänen seksuaalisen suuntautumisensa ja kirjallisen tuotantonsa vuoksi, on hämmentävä. Järjestelmä, jossa seksuaalinen suuntautuminen ja taiteellinen tuotanto vaikuttavat syytetyn oikeusturvaan, on pelottava ja vaarallinen.

The Staircase on katsottavissa Netflixistä nimellä Murhaportaat?.

Evil Genius: The True Story of America’s Most Diabolical Bank Heist (2018)

Evil Genius kertoo vuonna 2003 tapatuneesta, omituisesta pankkiryöstöstä, joka päättyi Brian Wells -nimisen miehen kuolemaan. Wells ilmestyi keskellä päivää pennsylvanialaiseen pankkiin ja vaati 250 000 dollarin edestä käteistä. Poikkeuksellisen ryöstöstä teki se, että Wellsin kaulaan oli lukittu pommi, joka Wellsin kertoman mukaan räjähtäisi, ellei hän toimi hänelle annettujen ohjeiden mukaan. Ryöstö johti poliisin piiritykseen ja päättyi, kun pommi räjähti ja surmasi Wellsiin. Tapahtumaketju tuo ilkeästi mieleen Saw-elokuvat.

Tutkijoilla oli valtavasti kysymyksiä selvitettävinään. Oliko Brian Wells mukana juonessa vapaaehtoisesti, vai puhuiko hän totta kertoessaan olevansa pankkivanki? Keitä olivat kolme mustaa miestä, joiden Wells väitti asentaneen pommin hänen kaulaansa? Mikä oli ryöstön motiivi? Kuka koko kuvion oli suunnitellut?

Eheää ja totuudenmukaista kertomusta ryöstön taustoista ei koskaan saada, mutta tarpeeksi paljon palasia tarinasta on kuitenkin kerätty, jotta tapahtumaketjun tärkeimmät vaiheet voidaan hahmottaa. Jäljet johtavat Marjorie Diehl-Armstrongin luo. Kummallisen ryöstösuunnitelman takana olikin ilmeisesti nainen – eikä aivan mikä tahansa nainen!

Rikosdokumenteista tulee toisinaan hyvälle mielelle sen vuoksi, että niissä esitetty draaman kaari on usein omiaan palauttamaan uskon maailman järjestykseen ja siihen, että paha saa palkkansa. Evil Genius ei ole tällainen dokumentti – päinvastoin: siitä tulee pahalle mielelle. Pankkiryöstösuunnitelma ja siihen liittyvät kertomukset ja todisteet luovat uskomattoman sotkuisen ja sokkeloisen kuvion, josta on vaikea ottaa selvää. Kuka teki mitä ja miksi? Nämä kysymykset jäävät vaille selviä vastauksia.

On vaikea ymmärtää, miksi pankkiryöstäjät ovat kuvitelleet näin aukkoisen suunnitelman voivan onnistua. Vielä vaikeampaa on käsittää, millaisia ihmisiä suunnitelman luoneet oman elämänsä nerot ovat olleet ja millaista elämää he ovat eläneet.

Evil Genius on katsottavissa Netflixistä.

Beware the Slenderman (2016)

Lasten tekemät väkivalta- ja henkirikokset ovat omiaan hämmentämään meitä enemmän kuin mitkään muut rikokset. Beware the Slenderman kertoo tällaisesta rikoksesta – tapauksesta, jossa 12-vuotiaat Morgan Geyser ja Anissa Weier puukottivat ystäväänsä lähes kuolettavasti. Geyserin ja Weierin tarkoituksena oli surmata ystävänsä ja herättää näin Slenderman-nimisen taruolennon huomio.

Tarinat ja kuvat Slendermanista leviävät netin creepypasta-sivustoilla. Creepypastat edustavat nykyaikaista, kollektiivista tarinaperinnettä – eräänlaista modernia, kansainvälistä kansantarustoa. Se on nykyaikainen vastine vanhoille tarinoille noidista, peikoista, paholaisista ja muista pelottavista hahmoista. Kauhutarinat tarjoavat sekä lapsille että aikuisille turvallisen tavan käydä läpi pelon ja turvattomuuden tunteita, eikä niissä sinänsä ole mitään vaarallista. Uhkaavia ja jopa hengenvaarallisia niistä kuitenkin tulee, kun tarinat otetaan liian todesta. Näin tapahtui Weierin ja Geyserin tapauksessa.

Beware the Slenderman keskittyy ennen kaikkea Weierin ja Geyserin persoonallisuuteen, lapsuuteen ja netinkäyttöön. Myös Slendermania ja sitä, miksi juuri nämä kaksi tyttöä uskoivat niin vankasti hahmon olemassaoloon, käsitellään. Molempien tyttöjen vanhempia haastatellaan pitkään. Dokumentista syntyy se kuva, että internet tai creepypastat sinällään selitä tapahtunutta. Jos asialle pitäisi esittää yksi syy ylitse muiden, löytyisi se tyttöjen mielenterveysongelmista. Poikkeuksellista kyllä, tyttöjen kotiolot eivät selitä heidän ongelmiaan – molemmat olivat mitä ilmeisimmin hyvistä, rakastavista perheistä.

Beware the Slenderman on katsottavissa HBO Nordicista.