mother! (2017) on psykologinen kauhuelokuva, jonka vertaisia näkee vain harvoin tämän päivän elokuvateattereissa.

Äiti (Jennifer Lawrence) ja Mies (Javier Bardem) asuvat kahden suuressa talossa. Mies on luonut nimeä kirjalijana ja yrittää luoda uutta mestariteosta. Äiti kunnostaa taloa ja hoitaa kotia – hän levittää rappausta seiniin, pesee pyykkiä ja huolehtii, ettei Miehellä ole nälkä. Taloa ympäröi valtava, humisevan hiljaisuuden täyttämä pelto. Kahdeksankulmainen talo on kuin Miehen  ja Äidin oma paratiisi.

Eräänä päivänä ovelle ilmestyy muukalainen (Ed Harris). Hän on eksynyt ja vailla yösijaa, joten Mies tarjoaa hänelle majapaikan. Pian muukalaista seuraa hänen vaimonsa (Michelle Pfeiffer), ja heidän kaksi poikaansa, ja heidän jälkeensä kymmenet sukulaiset, ystävät, naapurit ja puolitutut. Mies käskee heidän olla kuin kotonaan ja nauttia vieraanvaraisuudesta. Äiti siivoaa, kokkaa ja yrittää pitää ventovieraat poissa isäntäparin makuuhuoneesta.

Kiittämättömyys on maailman palkka.

mother! kertoo kahta tarinaa. Se kertoo Äidin tarinan, joka on kertomus hylkäämisen, menettämisen ja syrjäytymisen pelosta. Alusta lähtien elokuvassa seurataan, kuinka pelot heräävät Äidissä – ja sen jälkeen, kun ne ovat kerran heränneet, ne toteutuvat. Se kertoo myös Miehen tarinan, joka on kertomus hetkeen tarttumisesta, kukoistuksesta ja oman egon häpeämättömästä paisuttamisesta. Ja kun nämä kaksi tarinaa punotaan yhteen, syntyy katastrofi – tuskallinen liitto, jonka kaksi puolta kurkottavat kouristuksenomaisesti toisiaan kohti, kun eivät muutakaan voi.

Onko mother! feministinen teos? Heti elokuvan katsottuani olisin vastannut, että kyllä – se on suorastaan provokatiivisen ja aggressiivisen feministinen elokuva. Se esittää Äidin elämää luovana ja ylläpitävänä voimana – virtalähteenä, josta Mies imee elinvoimaa ahnaasti ja tuhlaillen, kulissina, jota vasten Mies voi säteillä omaa erinomaisuuttaan. Ja Miehen, voi pojat – Miehen se kuvaa pelkkänä sikana.

…vai kuvaako sittenkään? Ehkä Äiti ei olekaan elokuvan luova voima – ehkä todellinen luova voima, kärjestään kapeneva maailmankaikkeuden keskuspylväs, onkin Mies? Hän on taiteilija, poikkeusyksilö, ainutlaatuinen, valittu. Äidin tehtäväksi jää ruokkia, levittää jalkansa ja synnyttää. Hänen valinnanvapautensa tarkoittaa sitä, että hän saa itse päättää, minkä värisellä tapetilla lastenhuone vuorataan, ja niin on hyvä.

Mies haluaa jakaa omastaan – tai oikeastaan: Äidin omasta. Äiti kaiken on rakentanut sillä aikaa, kun mies on kävellyt ympyrää työhuoneessaan lattiaa tuijotellen. Äiti rakentaa talon ja kattaa pöydän – Mies avaa oven ja kutsuu ventovieraat sisään.

Koska kristilliset viittaukset ovat olleet äärimmäsen vahvassa asemassa monissa Aronofskyn elokuvissa (Noah, The Fountain), tuntuu luontevalta etsiä myös mother!ista viittauskohtia kristilliseen tarinaperinteeseen. Mies tuo mieleen toisinaan Jeesus Kristuksen, ja Äiti puolestaan Pyhän Äidin, Neitsyt Marian. Elokuvasta on kuitenkin helppo löytää yhtymäkohtia myös Vanhaan Testamenttiin – erityisesti seuraava katkelma Jeremian kirjasta kolahtaa kummasti mother!in tarinaan:

Minä rakennan sinut jälleen,
ja sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel.
Sinä kaunistat itsesi jälleen käsirummuillasi
ja lähdet iloitsevaisten karkeloon.
Sinä istutat jälleen
viinitarhoja Samarian vuorille;
ne, jotka istuttavat, saavat korjata hedelmätkin.
Sillä päivä on tuleva,
jolloin vartijat huutavat Efraimin vuorella:
’Nouskaa, lähtekäämme Siioniin
Herran, meidän Jumalamme, tykö’.
Sillä näin sanoo Herra:
Riemuitkaa iloiten Jaakobista,
kohottakaa riemuhuuto hänelle,
joka on kansojen pää;
kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa:
’Auta, Herra, kansaasi,
Israelin jäännöstä’.
Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta,
kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä.
Heissä on sokeita ja rampoja
ynnä raskaita ja synnyttäväisiä:
suurena joukkona he palajavat tänne.
Itkien he tulevat,
ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.

– Jeremia 31:4-9

Kuten viime viikolla oli puhetta, länsimaisessa tarinaperinteessä talo symboloi perinteisesti minuutta. Niin se taitaa tehdä tässäkin tapauksessa. Elokuvan talossa on kaksi asukasta – Äiti ja Mies -, jotka taitavat sittenkin lopulta edustaa yhtä ja samaa asiaa eli minuuden feminiinistä ja maskuliinista puolta.

mother!issa esiintyy kymmeniä ellei satoja näyttelijöitä, mutta loppujen lopuksi siinä on vain yksi hahmo: ego.

*****