Mark Z. Danielewski: House of Leaves (2000) arvostelu

House of Leaves (2000) arvostelu
House of Leaves (2000)

House of Leaves -romaania on kuvailtu kirjalliseksi labyrintikssi: se on sekava, monihaarainen ja hämmentävä. Lukijan on vaikea löytää omaa paikkaansa sen sivuilta – ”mitä tarkalleen ottaen olen lukemassa, kenen kirjoittamasta tekstistä on kyse?”

Romaanin sitoo yhteen minäkertoja Johnny Truant, seikkailunhaluinen nuori mies. Hän kertoo, kuinka löysi Zampanò-nimisen miehen jäämistöstä läjän papereita, jotka osoittautuivat huolella kirjoitetuksi tutkielmaksi The Navidson Record -nimisestä dokumenttielokuvasta. Johnny päättää koostaa Zampanòn muistiinpanoista valmiin kirjan. Hän kommentoi Zampanòn käsikirjoitusta runsain alaviittein ja kertoo samalla omasta elämästään, joka koostuu pääosin työstä tatuointistudion liikkeenhoitajana ja päihteidensekaisesta myllerryksestä pikkukaupungin yössä.

Zampanòn kuvailema The Navidson Record kertoo Will Navidsonista – palkitusta valokuvaajasta, joka muuttaa perheineen suureen, vanhaan taloon. Pian Navidson panee merkille, että eräs talon huoneista on sisäpuolelta suurempi kuin ulkopuolelta. Seinän pituudessa on eroa vain pari senttiä, mutta kuitenkin tarpeeksi aiheuttamaan hämmennystä perheen keskuudessa. (Aivan kuten Navidsonien talo, myös House of Leaves on esineenä sisältä suurempi kuin ulkoa: sen kansi on väriltään musta, ja oikeassa laidassa näkyvä värikäs raita onkin osa kirjan sisäsivuja.)

Sisäseinän ylimääräiset sentit kuitenkin unohtuvat, kun talon olohuoneen seinään ilmestyy ovi, joka johtaa kylmään ja pimeään sokkeloon. Juuri tässä sokkelossa asuu House of Leavesin kauhu: tuhkanharmaissa käytävissä asuu jotain muodotonta, tuntematonta ja käsittämätöntä.

Suurin osa teoksen mitasta kuluu vuorotellen Zampanòn kirjoituksen ja Johnnyn päiväkirjamaisten merkintöjen välillä. Aluksi kerronnan aiheen ja tyylin vaihtelu hämmentää, mutta hiljalleen tähän outoon, keinahtelevaan kerrontaan tykästyy. Johnnyn tai Zampanòn tekstit sellaisenaan olisivat puuduttavan tylsiä – Zampanòn teksti on paperinmakuista ja akateemista, Johnnyn taas banaalin arkista ja konkreettista. Johnny kyseenalaistaa jatkuvasti Zampanòn luotettavuuden jatkuvasti – hän huomauttelee epäjohdonmukaisuuksista ja sellaisten lähteiden käytöstä, joita ei tosiasiassa ole olemassa.

Lisäksi Johnny alleviivaa sitä, että koko The Navidson Record -dokumenttia ei ole olemassa. Vaikka Johnny kuinka etsii, ei hän löydä mistään merkkiäkään dokumentista tai talosta, josta se kertoo.

On aivan selvää, että House of Leaves on osittain parodia akateemisesta kirjoitustavasta. Johnnyn alaviitteet ovat ajoittain useiden aukeamien mittaisia. Toisinaan Johnny on lisännyt omia alaviitteitään Zampanòn kirjoittamiin alaviitteisiin – kuinka ihanaa! Ja kuten akateemiset kirjoittajat, myös Johnny eksyy usein kirjoittamaan alaviitteissään jostakin sellaisesta, mikä ei liity millään tavalla leipätekstissä käsiteltyyn asiaan.

Kerrataanpa: House of Leaves on Johnnyn kertomus Zampanòn käsikirjoituksesta, joka on tutkimus dokumenttielokuvasta, jota ei ole olemassa ja joka kuvaa taloa, jota ei myöskään ole olemassa ja jonka seinästä avautuu loppumaton sokkelo. Pysyttekö kärryillä? Eikä tässä vielä kaikki: kirjan kansien sisälle on niputettu myös Zampanòn sekalaisia muistiinpanoja, klassisia runoja, The Pelican Poems -niminen runosikermä ja kuvia The Navidson Recordin (mukamas) inspiroimista taideteoksista. Lisäksi se sisältää Johnnyn Pelafina-äidin kirjeitä, jotka tämä on kirjoittanut ja lähettänyt pojalleen mielisairaalasta Johnnyn ollessa nuorukainen.

Vaikka Pelafinan kertojanääni ilmaantuu romaaniin vasta aivan lopussa, on hänellä kokonaisuudessa merkittävä rooli – tai ainakin voi olla, mikäli lukija haluaa asian niin nähdä. Netistä lukemani perusteella vaikuttaa siltä, että moni ajattelee Pelafinan olevan koko teoksen tosiasiallinen kertoja ja fokalisoija. Tämä onkin aivan mahdollinen luentatapa, joskaan en itse ensisijaisesti kallistuisi tällaiseen tulkintaan.

House of Leavesin taitto ja typografia ovat täynnä yksityiskohtia. Fontti vaihtelee sen mukaan, onko kyse Johnnyn, Zampanòn vai Pelafinan tekstistä. Jokainen teoksessa esiintyvä house-sana on painettu sivuille sinisellä musteella. Välillä tekstin asettelulla kerrotaan ja tunnelmoidaan – joillakin sivuilla on tekstiä vain sanan tai parin verran, toisilla taas teksti kääntyy ylösalaisin tai spiraaliksi. Pikkunokkelaa kikkailua, sanoo joku. Hauska tapa välittää vaikutelmia ja tunnelmia, sanon minä.

Ajoittain teksti on korostetun aukkoista: osa Johnnyn löytämistä sivuista näyttää siltä kuin ne olisivat saaneet päälleen palavaa tuhkaa, jolloin osa kirjaimista puuttuu. Osa tekstistä on tussattu piiloon, mutta Johnny on tärpätin avulla saanut tussin pyyhittyä ja näin nostettua esille sutatut tekstin osat. Tussatut kohdat kertovat lähes poikkeuksetta Minotaurus-myytistä ja siitä, mikä merkitys tällä myytillä on Navidsonin talon tarinan kannalta.

Tekstin sisällä on erilaisia piiloviestejä, jotka voi löytää esimerkiksi sanojen ensimmäisiä kirjaimia yhdistelmällä. Myönnän, etten välittänyt ryhtyä kätkettyjen lauseiden etsintään, vaan lueskelin sen sijaan netistä, mitä muut ovat kirjasta löytäneet. Vaikuttaa siltä että piiloviesteistä ei löydy mitään sellaista, mikä tekisi kirjan tulkinnasta yksioikoista ja selkeää. Valtavan paljon jää edelleen tulkinnan varaan.

Ajattelen, että House of Leaves ei olekaan ”lehtien talo”, vaan lähtemisen ja poissaolon talo. Kaikki yritykset merkitysten ja syiden löytämiseksi osoittautuvat turhiksi: Navidson ei opi ymmärtämään tai hallitsemaan talonsa labyrinttia, Zampanò ei saa käsikirjoitustaan valmiiksi, Johnny ei löydä selitystä kohtaamilleen oudoille ilmiöille, Pelafina ei löydä kadotettua mielenrauhaansa. Tähän liittyy myös teoksen Minotaurus-symboliikka: hirviöstä puhutaan paljon, mutta se ei näyttäydy. Myös lukija jää eksyksiin omaan labyyrinttiinsa – House of Leavesille ei löydy selitystä, ei merkitystä.

Silti, tai juuri siksi, se on upea romaani.

Mark Z. Danielewski: House of Leaves (2000)
Lukuhaasterasti: 42. Esikoisteos.
Mistä peräisin: Omasta hyllystä.

2 kommenttia artikkeliin ”Mark Z. Danielewski: House of Leaves (2000) arvostelu

  1. Onpa hienoa törmätä esseeseen tästä erityislaatuisesta kirjasta. Luin HoL:n noin kymmenen vuotta sitten, ja se oli ehkä elämäni jännittävin ja koukuttavin lukuelämys. Minulla oli ja on paljonkin huomautettavaa proosan tasosta, mutta koin kirjan tarinan ja strategian kihelmöivinä. Vaikka kuulun hitaisiin lukijoihin, haravoin teoksen jok’ikisen sanan viidessä päivässä; muistan eräänä yönä lukeneeni HoL:iä 11 tuntia putkeen. Se ei missään vaiheessa tuntunut minusta sekavalta, vaan seikkailulta tekstigraafisessa maassa. Ja Navidsonin tarina on upea, aidosti jännittävä. Sekä elokuvallinen!

    Eräs asia: romaanin ”house of leaves” on ymmärtääkseni Zampanon kämppä. Sieltähän Johnny nuo ”leavesit” löytää. (Navidsonin talo on myös ”house of leaves”, viitteellisesti, Z:n aiheena.) Joten kun sanot, että HoL-romaanille ei löydy selitystä eikä merkitystä, voin yhtyä vain ensin mainitun kohdalla. Sillä molempien romaanin käsittelemien talojen merkitys löytyy niiden selittämättömyydestä, siitä, mitä tietoa hamuava ihminen ei saa tietää. Arvoituksista, jotka ovat ihmisen ulottumattomissa. Mikä merkitsee yhtä kuin Zampano on Johnnyn ulottumattomissa. Tai tämä on yksi tulkinta.

    Riviesi välistä olen lukevinani, että oma kappaleesi HoL:stä on sama ”b-kappale” kuin minun lukemani. Romaanihan on julkaistu useana eri versiona: joistakin puuttuu värillinen fontti kokonaan, deluxe-versiossa kirjailija käyttää sinisen lisäksi muitakin värejä. Joka tapauksessa, aika turvallinen veikkaus on, että suomennosta tästä grafomaanisesta gargantuasta emme tule näkemään.

    Tykkää

    1. Heini L.

      Joo, taitaa olla tuo b-versio kyseessä. Vai olisikohan sittenkin deluxe?
      Pehmeäkantinen painos, jossa on käytetty sinistä ja punaista, ja valokuvissa yms. taideteoksissa on täydet värit. Hullua, että tästä on tehty pehmeäkantinen versio – teos on kuitenkin 500-sivuinen ja kannen pinta-alan puolesta kookas. Se kuitenkin kertoo paljon teoksen suosiosta: vain hyvin myyvistä kirjoista tehdään kovakantisen painoksen jälkeen pokkareita. On vaikea sisäistää, että House of Leaves todellakin on bestseller.

      Olen huomannut, että Googlen hakukone osaa ehdottaa hakua ”House of Leaves suomennos”. Tämä kertoo, että kyllä tuota useampi ihminen etsii – suomennokselle olisi varmasti kysyntää. Vaan tuskinpa sellaista saadaan nähdä. Sinänsä hauskaa, että teos on käännetty ainakin ranskaksi ja saksaksi, muistaakseni myös joillekin muille Euroopan kielille. On siinäkin ollut hommaa.

      Eniveis, mahtavaa huomata että joku muukin Suomessa on lukenut tämän 🙂

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s