
Josef Mengele on yksi harvoista kansallissosialisteista, joiden nimestä on tullut käsite. Kuka tahansa ymmärtää, mitä tarkoitetaan, kun jotakuta luonnehditaan ”Mengeleksi”.
Gerald L. Poserin ja John Waren Josef Mengele – Elämä ja teot on elämäkertakirjallisuuden klassikko ja siksi on upeaa, että se on saatu vihdoin luettavaksi myös suomeksi. Poserin ja Waren teos ei kuitenkaan ole aivan perinteinen elämäkerta. Se painottuu vahvasti Mengelen elämän loppuvaiheisiin ja piilotteluun Etelä-Amerikassa: ensin Argentiinassa, sitten Paraguayssa ja lopulta Brasiliassa. Kirjan noin 360:sta kertovasta sivusta vain kuutisenkymmentä käsittelee Mengelen elämää ennen toista maailmansotaa ja sodan aikana. Loput kolmisensataa sivua kuluvat Mengelen piilottelua ja pakoilua seuratessa.
Kolmatta valtakuntaa, kansallissosialismia ja kansallissosialisteja käsittelevä kirjallisuus on mielestäni tänä päivänä tärkeämpää kuin koskaan ennen elinaikanani. Juuri nyt, vuonna 2017, meidän tulee entistä sitkeämmin pyrkiä ymmärtämään poliittisten ääri-ilmiöiden luonnetta ja sitä, miksi ne syntyvät. Josef Mengele – Elämä ja teot ei keskity näihin seikkoihin, vaan Mengelen pakomatkaan. On kuitenkin ymmärrettävä, että teos on kirjoitettu jo vuonna 1986, siis vain vuosi sen jälkeen, kun Mengelen ruumiin jäännökset löydettiin brasilialaisesta haudasta. Natsien metsästys oli tuolloin aihe, joka herätti yleistä mielenkiintoa. Siksi nimenomaan tarinalle Mengelen elämästä maan alla oli kysyntää.
Täytyy myöntää, että tämän vuoksi hieman petyin kirjan antiin. Henkilökohtaisesti en ole järin kiinnostunut siitä, miten natseja metsästettiin (ja metsästetään). Sen sijaan olen kiinnostunut siitä, miksi heitä metsästettiin (ja metsästetään) – siis toisin sanoen siitä, mitä ja miksi tapahtui Saksassa suunnilleen vuosina 1920–1945. Ymmärrän kuitenkin, että ns. natsienmetsästyskirjoille on yhä tänä päivänä oma kohderyhmänsä ja lukijakuntansa – ja heidän tarpeisiinsa Poserin ja Waren teos sopii erinomaisesti.
Olisin toivonut, että teoksessa olisi käsitelty pidemmälti Mengelen lapsuutta ja nuoruutta ja etsitty selityksiä sille, miksi Mengelestä tuli sellainen ihminen kuin tuli. Lisäksi kaipasin seikkaperäisempää ja järjestelmällisempää kuvausta siitä, mitä Mengele Auschwitzissä oikein teki. Nyt Mengelen Auschwitz-vuosien kuvaus jää hajanaiseksi ja jäsentelemättömäksi listaksi anekdootteja ja kertomuksia ikävistä asioista. Mengelen toimintaa kuvaavat silminnäkijälausunnot ovat esimerkinomaisia: kerran Mengele teki näin ja toisella kerralla näin, mutta kumpi tapahtui ensin ja miksi Mengele teki kuten teki, se jää hämäräksi. Auschwitz-luvusta vuosista puuttuu kronologinen eheys, kausaalijännitteet ja kerronnallisuus.
Teoksessa tuodaan selvästi ilmi ajatus siitä, että Mengele ei tosiasiassa saavuttanut tieteellisessä mielessä mitään ja että hänen Auschwitzissä tekemänsä tutkimustyö ei tuottanut lainkaan hyödyllisiä tuloksia. Aihe on kiinnostava ja tulenarka: jos Mengelen epäeettisistä tutkimuksista olisi ollut jotain hyötyä, olisi asiaa kiusallista tunnustaa ääneen. (Vai olisiko? Mengele ei ole ainoa lääketieteen tutkija, joka on sortunut epäeettisiin menetelmiin.) Jäin kaipaamaan seikkaperäisempää selontekoa ja analyysia Mengelestä tieteentekijänä. Miksi hänen tutkimuksensa oli arvotonta? Mitä hän teki väärin? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Kuinka paljon hänen tutkimusmuistiinpanoistaan on säilynyt, ja millaisista johtopäätöksistä niissä kerrotaan? Nämä kysymykset jäävät teoksessa pitkälti käsittelemättä.
Näiden kysymysten pohtimisen sijaan kirjoittajat ovat siis panostaneet Mengelen liikkeiden täsmälliseen kartoittamiseen vuosina 1945–1979. Mengelen lisäksi kirjoittajien mielenkiinto kääntyy kohti heitä, jotka yrittivät löytää Mengelen. On sinänsä hyvin erikoista, kuinka Mengele pystyi pakoilemaan jahtaajiaan. Hän onnistui tässä pitkälti kahdesta syystä: hän eli tarvittaessa hyvinkin vaatimattomasti ja hän sai osakseen tiettyjen henkilöiden avokätistä suojelua ja tukea.
Kuva Mengelen paossa viettämistä vuosista muodostuu melko ankeaksi. Mengele ei mitä ilmeisimmin suurestikaan nauttinut elämästään, vaan pelkäsi jatkuvasti kiinnijäämistä ja joutui tulemaan toimeen sangen vähäisin varoin. Kirjaa lukiessani pohdin, mahtoiko Mengele koskaan harkita antautumista Saksan tai Israelin viranomaisille. Mieleen tulee jälleen kerran Gary Gilmoren kohtalo: Gilmore olisi voinut välttää kuolemanrangaistuksen, ja siksi vaatiessaan rangaistuksen toimeenpanoa hän saavutti tietyn arvokkuuden ja kohosi muiden rikollisten yläpuolelle. Se, saivatko natsirikolliset osakseen reiluja oikeudenkäyntejä, on pitkän keskustelun paikka – mutta epäreilukin oikeudenkäynti olisi kai kunniakkaampi vaihtoehto kuin vuosikymmenien pakoilu ja piilottelu. – Mengele ei kuitenkaan ilmeisesti koskaan katunut tekojaan Auschwitzissa, eikä hänellä siis ollut mitään syytä antautua metsästäjilleen.
Teoksessa käsitellään yllättävän kovin sanoin maailman tunnetuinta natsien metsästäjää Simon Wiesenthalia. Wiesenthal päästi Mengeleä etsiessään useita kertoja julkisuuteen tietoja, joiden mukaan hän ja hänen miehensä olivat juuri löytämäisillään Mengelen. Valehteliko Wiesenthal tietoisesti vai uskoiko hän todella kerta toisensa jälkeen melkein saaneensa Mengelen kiinni, sitä on vaikea sanoa. Selvää kuitenkin on, että Wiesenthalilla oli intressi vuotaa julkisuuteen tietoja siitä, kuinka Mengele oli taas kerran melkein saatu kiinni. Näin Wiesenthal varmisti tasaisen rahavirran ja tuen työlleen. – En ole koskaan aiemmin törmännyt näin kriittisiin sanoihin Wiesenthalista. Googleteltuani asiaa huomasin, että Posner ja Ware eivät suinkaan ole ainoita, jotka suhtautuvat Wiesenthalin toimiin kriittisesti.
Teoksen vastikään ilmestynyt suomennos on laadukas ja huolella tehty. Ainoa puute suomenkielisessä niteessä on valokuvaliitteen puute; ainoa Mengeleä esittävä kuva teoksessa on kansikuva, joka sekin on hieman sumea. Valokuvaliitettä ei tosin välttämättä ole ollut alkukielisessäkään laitoksessa, joten vika ei kenties ole niinkään suomennoksessa, vaan alkuteoksessa.
Gerald L. Posner & John Ware: Josef Mengele – Elämä ja teot (Mengele. The Complete Story, 1986, uudistettu laitos 2000, suom. 2017)
Lukuhaasterasti: 36. Elämäkerta tai muistelmateos.
Mistä peräisin: arvostelukappale suomennoksen kustantajalta.
Josef Mengele – Elämä ja teot @ Adlibris
Josef Mengele – Elämä ja teot (e-kirja) @ Adlibris
Jäinkin lukemaan tätä blogia kun löysin sivun etsiessäni arvosteluja NSU-tv-sarjasta. Täällä on paljon omia suosikkeja tai muutoin mielenkiintoisia luku- ja katselukokemuksia arvosteltuna. Kiitos niistä!
Tähän kirjaan kommentoin sen verran että itselläni on alkuperäisteos (painos vuodelta 1987) ja siinä todellakin on valokuvaliite, kuten arvelit. Tosin ei sen enempää kuin 7 sivua. Kuvia on Mengelestä ennen sotaa, sodan ajalta ja vuosilta Etelä-Amerikassa. Muutama kuvista on sellaisia, joita en ole nähnyt muualla, vaikka aika paljon olen käynyt aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja nettisivuja läpi. Harmi etteivät päässeet suomenkieliseen laitokseen.
Pakko vielä kertoa että en ole itse mikään kaappinatsi ja siksi kommentoi näitä aiheita. :) Miten sitä ihminen tuleekaan varovaiseksi näiden aiheiden parissa. Valmistuin Turun yliopistosta pääaineena yleinen historia ja keskityin opinnoissa ja opinnäytetöissä lähinnä kansallissosialismia ja holokaustia sivuaviin aiheisiin. Ja vaikken työllistynyt alalle, kiinnostus on säilynyt.
TykkääTykkää
Mahtava kuulla, että olet viihdtynyt blogin juttujen parissa :)
Minulle tulee aina silloin tällöin mieleen, olenko jotenkin velvollinen selittelemään kansallissosialismia käsittelevien sisältöjen määrää blogissa – avaamaan, että se ei johdu siitä, että samastuisin jotenkin kys. ideologiaan, vaan siitä, että haluan ymmärtää, mikä synnyttää niin äärimmäisiä ilmiöitä kuin mitä Kolmannessa Valtakunnassa aikanaan tapahtui. Ajattelen niin, että jokaisessa meissä asuu potentiaali äärimmäiseen julmuuteen ja että jokainen meistä on periaatteessa kykenevä Eichmanniksi tai Mengeleksi. Ja tuo potentiaali on vaarallisimmillaan, kun sitä ei tiedosteta tai kun sen olemassaolo suoraan kielletään. Kansallissosialismia käsittelevien teosten tutkiminen on minulle samalla sen oman potentiaalini tutkimista ja tiedostamista. Ymmärtämällä, mikä synnyttää julmuutta muissa, voin ymmärtää, mikä voisi synnyttää sitä minussa.
TykkääTykkää
Rankka aihe ja otsikko. Huh.
On tärkeää, että joku lukee ja tulkitsee näitä kirjoja juuri nyt kun maailman politiikka on painottumassa ääri-oikealle. Ehkä aikakauden mielipiteiden kaappikello heittää varren ääriasentoon ja palaa takaisin ennen kuin meistä aika jättää. Surullista meille tässä ajassa.
TykkääTykkää
Kiitos kommentista, Pirjo! Kommenttisi myötä mielessäni konkretisoitui ajatus, joka on pyörinyt mielessäni siitä lähtien kun aloitin tämän kirjan lukemisen: juuri nyt olisi tärkeää pyrkiä ymmärtämään ääri-ilmiöiden luonnetta ja syitä niiden syntyyn. Tämä Mengele-elämäkerta ei sitä tee, mutta tämä onkin kirjoitettu jo 80-luvulla, jolloin maailma on ollut toisenlainen ja painotuksetkin erilaiset. (Taidan käydä lisäämässä tämän tekstiin. :)
TykkääLiked by 1 henkilö