You’re Next (Yhdysvallat/Iso-Britannia 2011) on kuluvan vuosikymmenen kehutuimpia kauhuelokuvia. Pätkää ylistettiin tuttavapiirissäni yksiäänisesti, ja siksi odotukseni elokuvan suhteen olivat korkealla. Elokuvan markkinoinnissa vilahtelevat eläinnaamarit toivat mieleen The Wicker Man -kauhuklassikon (= erittäin hyvä asia), ja siksi oletin elokuvan keskittyvän The Wicker Manin tavoin kulttihäröilyyn ja rituaalimurhiin. – Olin väärässä.
Aubrey (Barbara Crampton) ja Paul Davidson (Rob Moran) ovat kutsuneet perheensä kokoon juhlistaakseen 35-vuotista avioliittoaan. Pariskunnan neljä lasta ovat tuoneet mukanaan siippansa, joten valkoisella liinalla katetun illallispöydän ympärille istuutuu yhteensä kymmenen henkeä. Perheen sisäiset jännitteet käyvät ilmeisiksi heti alussa: ylimielinen Drake (Joe Swanberg) naljailee sisaruksilleen ja näiden puolisoille jatkuvasti. Kyse ei ole leikkimielisestä, sisarusten välisestä pilanteosta, vaan tietoisesta halusta alistaa ja häväistä omia perheenjäseniä. Draken pääkohde on hänen veljensä Crispian (A. J. Bowen), joka on tehnyt kehnon uravalinnan ja näin ollen epäonnistunut täyttämään vanhempiensa odotukset. Aimee-sisko (Amy Seimetz) yrittää parhaansa ylläpitää yhteishenkeä ja vaalia sopua. Felix-veli (Nicholas Tucci) nyhjöttää nurkassa ja on hiljaa.
Perhe ehtii hädin tuskin lausua illallisrukousta, kun yksi vieraista saa jalkajousesta otsaansa. Ikkunan takana vilahtaa ampuja, joka on kätkenyt kasvonsa eläinnaamion taakse. Mukava perhetapaaminen muuttuu hurmeiseksi selviytymistaisteluksi, ja paniikki valtaa seurueen. Vetovastuun tilanteesta ottaa yllättäen Crispianin tyttöystävä Erin (Sharni Vinson), joka askartelee päässään välittömästi toteutuskelpoisen toimintasuunnitelman.
You’re Nextin alkuasetelma tuo mieleen Michael Haneken loistavat Funny Games -elokuvat: hyvin toimeentuleva perhe viettää mukavaa vapaa-aikaa hulppealla kakkosasunnolla, kunnes jostakin käsittämättömästä syystä tuntematon hyökkääjä alkaa teurastaa sen jäseniä. Molemmat elokuvat piikittelevät antaumuksella ylempää keskiluokkaa. Ökyrikkaat vanhemmat voivat kenties rakentaa perheelleen komeat puitteet, mutta kovan paikan tullen eivät kykene suojelemaan itseään tai lapsiaan.
Funny Gamesissa katsojaa ohjataan samastumaan perheen kärsimykseen ja keskiluokkaiseen näkökulmaan. Sen sijaan You’re Next patistaa meitä samastumaan rikkaiden vanhempien sijaan reippaaseen ja toimintavalmiiseen Eriniin. Yltäkylläisyydessä rypevät vanhemmat nähdään pumpulissa kasvaneina, avuttomina hienohelmoina, joita kohtaan ei kannata tuntea sympatiaa.
Erin on kiehtova hahmo. Kun muut huutavat ja parkuvat, Erin sitoo haavoja, rakentaa hyökkääjille ansoja ja etsii ratkaisuja tilanteeseen. Elokuvan loppupuolella Erinin hämmentävälle toimintavalmiudelle annetaan konkreettinen selitys, mikä on kuitenkin sivuseikka. Erinistä tekevät ainutlaatuisen hahmon hänen sisäsyntyiset ominaisuutensa: ehdoton päättäväisyys ja sitkeä tahdonvoima. Siinä missä Davidsonien ydinperhe luovuttaa ja alistuu kohtaloonsa, Erin on päättänyt selviytyä ja myös toimii järkähtämättömästi tämän päätöksen mukaan.
You’re Next mukailee rakenteensa ja painotustensa puolesta whodunit-detektiiviä. Elokuvassa etsitään ensin vastausta kysymykseen: keitä eläinnaamareiden takaa löytyy? Kun tähän saadaan vastaus, kysymys vaihtuu toiseksi: miksi he haluavat vahingoittaa Davidsoneja? Oikeastaan You’re Next vain teeskentelee olevansa kauhuelokuva. Tosiasiassa se on detektiivi, joka on vain kuorrutettu tavanomaista rehdimmällä väkivallalla.
Haneken Funny Gamesin idea on se, että hyökkääjien käytöstä ei perustella tai selitetä. You’re Nextissä selitys annetaan, mutta se jää laihaksi. Hyökkäyksen taustalla olevia psykologisia tekijöitä olisi suonut käsiteltävän enemmän. Niitä kyllä sivutaan elokuvassa, mutta tapahtumien äärimmäisyyden ja graaviuden huomioonottaen aivan liian lyhyesti. – Aihetta on hankala käsitellä spoilaamatta elokuvan sisältöä, joten eipä tästä enempää.
You’re Nextin äänisuunnittelu ja musiikki yllättävät etenkin elokuvan loppupuolella positiivisesti. Musiikissa on mukavia kasaripopsävyjä, joita olisi omasta puolestani voinut korostaa enemmänkin. Myös elokuvan kuvaukseen liittyy muutamia hauskoja oivalluksia; erityisesti kohtaus, jossa Erin ja Felixin nuorikko Zee askartelevat nauloista ja lankuista ansaa, on kuvattu poikkeuksellisen hauskalla tavalla.
You’re Next tuotti kaiken hehkutuksen jälkeen lievän pettymyksen. Odotin sekä sen ilmaisulta että tarinalta enemmän. Eläinnaamarimiehet onnistuvat luomaan muutaman aika ilkeän kohtauksen elokuvan alkupuolella, mutta kun totuus alkaa hiljalleen paljastua, jännite lässähtää. Kokonaisuus on ihan kiva. Ei huono, mutta tuskin tätä tulee katsottua uudestaan.
On kuitenkin selvää, että You’re Next on huomattavasti laadukkaampi ja kekseliäämpi tapaus kuin elokuvan ohjanneen Adam Windgardin tämänvuotinen kauhupökäle Blair Witch.
(Psst. Te, jotka olette jo nähneet You’re Nextin – kai tajusitte, että Tariqin hahmoa esittää itse Ti West?)
*****
Taikalyhty – Elokuvablogi 
Terve. Joo jätti puolinaisen olon väärän odotuksen vuoksi mutta nasta välipala. Kauhustuttava tapa kuolla on aika hyvä elokuva.
TykkääTykkää
Kiva kuulla etten ollut ainoa, jota väärät odotukset hämäsivät. Tää Kammottava tapa kuolla olikin mulle aivan uusi tuttavuus, täytyy tutustua. Vähän epätasaista ollut tämä Windgardin tuotanto.
TykkääTykkää