Kuulin Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -romaanista ensimmäistä kertaa yläasteikäisenä. Eräs ystäväni, joka ei ollut mikään lukutoukka, kertoi lukeneensa tämännimisen romaanin (luultavasti jotakin äidinkielen kurssin tehtävää varten) ja ylisti sitä. Hän piti aivan erityisesti siitä, että romaanissa Saatana aivan todella saapuu Moskovaan – kyse ei siis ole vertauskuvasta, joka ei koskaan konkretisoidu kirjan tarinamaailmassa. Skenaario kuulosti sen verran kiinnostavalta, että päätin lukea romaanin – joskus.

Nyt, noin 14 vuotta myöhemmin, se on luettu.

Saatana saapuu Moskovaan -romaanin kerronta vuorottelee kolmen päätarinalinjan välillä. Niistä eniten tilaa saa Moskovaan sijoittuva tarinalinja, jossa taikuri Wolandin nimellä matkustava Saatana aiheuttaa pahennusta ja sekasortoa. Toinen tarinalinja sijoittuu Jerusalemiin, jossa Pontius Pilatus seuraa vierestä Ješua Ha-Notsrin eli Jeesuksen oikeudenkäyntiä ja tuomion toimeenpanoa. Kolmannessa tarinalinjassa keskitytään Jeesuksesta romaania kirjoittavan Mestarin ja hänen rakastajattarensa Margaretan rakkaustarinaan. Loppua kohden tarinalinjat kietoutuvat yhteen.

Aloitin yli 500-sivuisen järkäleen lukemisen vauhdilla jo viime keväänä. Teoksen hersyvä, värikäs maailma ja humoristinen kerronta toivat mieleeni ennen kaikkea maagisen realismin. Tällaiseen tyyliin en olisi odottanut venäläisessä kirjallisuudessa (jota tunnen kiusallisen huonosti) törmääväni; yllätys oli kuitenkin positiivinen.

Siinä vaiheessa, kun kerronta siirtyy ensimmäistä kertaa kuvaamaan Ješua Ha-Notsrin vaiheita, olin jokseenkin vakuuttunut, että Saatana saapuu Moskovaan on maailman parhaita romaaneja. Teos oli mukaansatempaava ja  tapahtumarikas – sanalla sanoen: viihdyttävä. Kaiken häsläyksen ja karkeloinnin taakse tuntui silti kätkeytyvän myös syvää ymmärrystä, joka ei noin vain auennut teokseen vasta tutustuvalle lukijalle.

Kun olin päässyt kirjassa puolivälin paikkeille, jotain tapahtui. Työkiireet ja henkilökohtaisen elämän rikkaruohot alkoivat vaatia yhtä enemmän aikaa ja voimavaroja. Jätin kirjan pitkäksi aikaa yöpöydälle odottamaan kiireettömämpiä aikoja. Tämä oli virhe.

Saatana saapuu Moskovaan -romaanissa ja etenkin sen Moskovaan keskittyvässä, taikuri Wolandista kertovassa tarinalinjassa on niin valtava määrä henkilöhahmoja, että jo parin viikon lukutauon jälkeen olin jo tyystin unohtanut, kuka on kukin. Tästä syystä en käsittele tässä romaanin tapahtumia sen tarkemmin – en voisi kirjoittaa niistä juuri mitään puuttumatta myös henkilöhahmoihin.

Siispä vinkkini sinulle, joka suunnittelet Saatana saapuu Moskovaan -romaaniin tarttumista: lue romaani mahdollisimman nopeasti. Älä mielellään lue mitään toista kaunokirjallista teosta samaan aikaan, sillä se väistämättä hidastaa lukuprosessia. – Aion lukea teoksen uudelleen vielä joskus, tällä kertaa yhteen pötköön ja rivakassa tahdissa.

Päätin lukea romaanin lukuhaasteen kohtaan Jossain päin maailmaa kielletty kirja, kun bongasin kirjan nimen Sananvapaus ja sensuuri verkkoaikana -sivuston kiellettyjen kirjojen listalta. Aivan tarkalleen ottaen romaania ei kai koskaan kirjaimellisesti kielletty Neuvostoliitossa – se yksinkertaisesti jätettiin julkaisematta. Bulgakov kuoli vuonna 1940, ja Saatana saapuu Moskovaan julkaistiin vasta vuonna 1966 – siis neljännesvuosisata kirjailijan kuoleman jälkeen ja tuolloinkin kovalla kädellä sensuroituna. Sittemmin romaanista on tullut pari ”täydennettyä versiota”. (En ole aivan varma, minkä version pohjalta lukemani suomennos on tehty; tämä teos ei ole minulle toistaiseksi niin tärkeä, että jaksaisin perehtyä sen versiohistoriaan kovin tarkasti.)

Pahoittelen: en voi sanoa Saatana saapuu Moskovaan mitään tämän analyyttisempaa. Minä yksinkertaisesti pidin kirjasta valtavan paljon sen hulvattoman huumorin, uskonnollis-okkulttisen viitekehyksen ja eläväisen kuvauksen vuoksi. Uskon ja toivon, että seuraavalla, intensiivisemmällä lukukerralla teoksen varsinainen asiasisältö avautuu paremmin.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan (Master i Margarita, 1966, suom. 1969)
Lukuhaasterasti: 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja.
Mistä peräisin: kirjastosta.